Ladataan...
visual diary

 

 

 

Olen kantanut metrossa puolitoistametristä huonekasvia ja teollisuusalueella äänieristykseen soveltuvaa seinämateriaalia. 

Olen ollut liikaa sisällä, koska ulkona on ollut liian kylmä. 

Olen päivitellyt yötä päivää sitä, miten on kesä ja tässä maassa sama keli kun joskus joulukuussa. 

Olen päivitellyt myös listaa asioista, joita haluan tehdä tänä kesänä. 

Olen kysynyt ystävältäni, mitä teenkään nyt kun hän ei tule jokavuotiseen tapaansa Lissaboniin juhannukseksi. Ennenkuin hän ehti sanoa mitään, jouduin myöntämään että minulla onkin kyllä jo juhannussuunnitelmat valmiina. 

Olen puhunut hirveän paljon Helsingistä ja Lissabonista yhden illan aikana ja vertaillut niitä lähes kaikissa asioissa. Lopputulos: aika 50/50. 

 

 

Olen tuijottanut kirkkaita näyttöjä saamatta aikaan mitään järkevää. Sitten noussut sohvalta ja suihkutellut huonekasveja ja jutellut niille. 

Olen haaveillut rantapäivistä ja siitä olotilasta kun pitkän biitsipäivän jälkeen käy suihkussa, laittaa yökasvonaamion ja menee voipuneen onnellisena nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. 

Olen muistanut sen kerran kuin aikuisuus iski todella vahvasti päin naamaa: ystävä lähetti viestin että lähtikin Flowsta kotiin jo puolen yön maissa ja kuinka ihanaa oli mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. 

 

 

Olen sanonut ääneen ettei minulla mitään ikäkriisiä ole ja samaan hengenvetoon että synttäreilleni en sitten kutsu ketään minua nuorempaa. 

Olen piirtänyt elävää mallia ehkä viidentoista vuoden tauon jälkeen toisessa kädessäni punaviinilasillinen. 

Ollut juomatta viiniä viikon, sillätavalla myötätunnosta kun kämppis on supertdetoxdieetillä. 

Olen juonut salaa portviiniä omassa huoneessani keskiyöllä ja lukenut kahden vuoden takaisia blogipostauksia, halunnut silittää itseäni päälaelta ja sanoa: 

Kyllä se siitä vielä paranee. Sitten huononee, sitten taas paranee.

 

 

----

 

 

Life lately. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

En takuulla ole ainoa, joka on ihan rakastunut tosi käsintehdyn näköiseen keramiikkaan just nyt. 

Kaikki vähän kömpelön ja naivistisen ja käsinrakennetun näköinen puhuttelee just nyt eniten. 

 

 

Käyn viikottain vaeltelemassa pienissä keramiikkaputiikeissa ja haaveilemassa keramiikkakurssista. Joka kerta kun juon viiniä erään ystäväni kanssa, puhe kääntyy jossain vaiheessa tähän: MEIDÄN PITÄÄ OSTAA OMA KERAMIIKKAUUNI!

Uuni puuttuu vielä (ja rahoitus), mutta haaveilla aina saa. 

 

 

Lisäksi haaveilen tästä julisteesta, joka on ihanasti nimetty Hang in there. 

 

Kaiki nämä ihanuudet: Pepité niminen kauppa. 

 

 

----

 

 

 

 

Everything from this store!!!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Kesäkuut ovat olleet aina suosikkikuukausiani, missä tahansa olenkaan asunut. 

Kaikki on alussa, luonto kauneimmillaan. Omat synttärit, sitten juhannus (tai joskus vielä molemmat samana päivänä). Yhtäkkiä se aika vuodesta kun on koko ajan jotain menoa. 

Lissaboniin muutettuani kesäkuut ovat olleet lähinnä tätä: päivisin huokailua siitä, miten kauniita violetit jakarandat ovatkaan. Öisin sadannen kerran saman asian toistamista: en kestä kun noi valot on niin söpöjä, kato miten tunnelmallista. 

Vaikka kaupunki kuinka muuttuu, yksi asia näyttää pysyvät: Santos Popularesin aikaan voi istua muovituoleilla kadulla syömässä ihanan simppelin ja edullisen illallisen noiden lamppujen alla ja miettiä sitten jaksaisko jatkaa sinne bilekatujen suuntaan, jossa kesäkuu tarkoittaa hullua bilekuukautta. 

Toisinaan jaksan, toisinaan en. Joskus haen kotimatkalla jätskikiskasta yösorbetin, istun puistonpenkille ja ajattelen:

Kiitos portugalilaiset suojelupyhimykset. Kiitos kaikesta. 

 

 

----

 

 

Best time of the year in Lisbon. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pages