Ladataan...
visual diary

 

 

Hei mä otan vielä toisen tällasen juustolla täytetyn croissantin, puolituttu naapuruston mies sanoo minulle ja harppoo kahvikioskiin. Ei pitäis, mutta hitotko välitän siitä. 

Mä päätin vuodenvaihteessa lopettaa sokerin laittamisen kahviin, sanon sekoittaessani maitokahviani. Sitten lopetin maidonkin laittamisen kahviin, kunnes yksi päivä tajusin etten taida edes tykätä kahvista, tykkään näemmä maidosta ja sokerista. 

Hän ojentaa minulle piikkimaton, jota ei koskaan käyttänytkään, koska huhuilin eräässä facebook-ryhmässä sellaisen ostopaikkoja. Tänään kaikki hoituu näemmä omassa naapurustossa. 

 

 

Elämäni on ollut viime aikoina aika simppeliä. 

Herään lähes joka arkiaamu samaan aikaan. Syön aamupalaa sängyssä, luen meilit, jos on jotain tosi kiireellistä, hoidan ne samantien. Keittelen lisää teetä, teen töitä, välillä jumitun keittiöön juoruilemaan. Puoli yhdentoista maissa käyn suihkussa, puen ja meikkaan ja syön lisää. Kahdeltatoista olen kahvikioskissa, puoli yhdeltä työhuoneella. 

Sieltä lähden yleensä vähän ennen kuin aurinko laskee, siinä kuuden maissa. 

Olen tehnyt viime aikoina tosi paljon ruokaa itse. Sellaisia perusjuttuja. Pilkkonut paljon paprikoita, munakoisoa, sipulia, kikherneitä ja perunoita uunipellille, kaatanut päälle yrttejä ja oliiviöljyä ja laittanut uuniin paahtumaan puoleksi tunniksi. Sen jälkeen kaatanut kaiken uunivuokaan, sekoittanut joukkoon luonnonjugurttia, munia ja fetajuustoa ja lykännyt takaisin uuniin. 

Olen kävellyt samoja reittejä, aina vähän pidempiä. On ollut useimpina päivinä kiva ilma, välillä aurinkoisessa keskipäivän paikassa jopa Suomen alkukesä. 

 

 

Samana päivänä treffaan kaverini, joka tarvitsee brändäysapua uudelle bisnekselleen. Joo mä just muutin, hän sanoo ja onkin päätynyt samaan naapurustoon. Juomme jääkylmää viiniä, tää maistuu vähän korkille, mut nyt onkin keskiviikko niin ihan sama, hän sanoo ja kaivaa esiin suunnitelmansa. Puhumme tuntikausia bisneksistä, väreistä ja lattiamateriaaleista. Ja sitten siitä illasta kun riitelimme eräällä kauniilla kattoterassilla. Nyt se naurattaa vaan. 

Kotona vaihdan päälle nyppyisen kotihousut ja kiskon peiton jalkojen päälle. Teen vielä töitä, ei se haittaa koska saa tehdä itse omat aikataulunsa. 

Yhdeksältä keitän vähän teetä vielä ja katson pari jaksoa jotain hömppää Netflixistä. 

Sitten teen töitä vielä hetken, koska saan aina parhaat ideat juuri silloin kun päätän lopettaa työnteon siltä päivältä. 

Päivissäni ei ole ollut pitkiin aikoihin mitään erityistä. Mutta ei sitä aina kaipaakaan mitään. 

Aamukahviseura silloin tällöin, yhtenäinen värisilmä, into tehdä jotain uutta, aurinkoinen päivä ja tarjouksessa olevat kypsät avokadot. 

Ja ajatus siitä, että arki on just tätä. 

Just hyvää. Just vähän tylsää. 

Just hyvää.

 

----

 

Life lately. 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

 

1) Minulta on poistettu hammas ehkä kymmenen vuotta sitten. Pidän kieltäni lähes aina siinä kolossa, joka hampaasta on jäänyt. Se näyttää varmasti erittäin viisaalta. 

2) Olen ylisosiaalinen ja super-erakko samaan aikaan. Saatan olla supersosiaalinen aamupäivän ja sitten haluan olla täysin hiljaa yksin loppupäivän. 

3) En muista mitään asioita ellen kirjoita niitä ylös. Kirjoitin ala-asteella kokeisiin lukiessani kolmekymmentäsivuisia muistiinpanosivuja ja sain aina hyviä numeroita. Kun lopetin sen tekemisen, en enää muistanut mitään ja numerot tippuivat. 

4) Otan lähes joka päivä saman kuvan puhelimellani, mutten ole koskaan laittanut sitä instagramiin. Siinä kuvassa on hella, joka ei ole päällä. Kyllä, minulla on tarkisteluneuroosi. 

 

 

5) Vihaan sotaelokuvia. Uusi Tuntematon sotilas... Joo, merkittävä leffa jonka aikana katsoin kelloa ehkä tuhat kertaa. 

6) Joku päivä jään vielä hissiin jumiin ja pelastan muut ihmiset nälkäkuolemalta, koska joka kerta ostaessani kahvia, laitan sokeripussista kahviin vain kolmasosan ja loput talteen laukun sivutaskuun. Sugarmama to the rescue!

 

 

7) Saan hirveästi mielihyvää symmetrisistä asioista. 

8) Saan hirveitä raivareita epäsymmetrisistä kulmakarvoistani, jotka ovat vaaleat ja olemattomat. 

 

 

9) Minulla on tosi usein mieliteko kadota pariksi päiväksi ilmoittamatta kenellekään ja matkustaa vaikka lähikaupunkiin yksin, olemaan tekemättä juuri mitään. 

10) En ole koskaan nukahtanut elokuviin. Kotona leffaa katsoessa ehkä kerran. 

11) Minulla on AINA nälkä.

 

----

 

Kuvista kiitos: Anna Kauhala

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Terveisiä kauniista kaakelikaupungista!

Tällä kertaa erittäin vihaisia sellaisia. 

Kun muutin Lissaboniin, paikallinen ystävä kertoi, että ei koskaan saa ostaa kaakelilaattoja, joita kaupitellaan kirpputoreilla. Ne irroitetaan salaa yön pimeinä tunteina seinistä ja sitten niitä myydään yksittäiskappaleina kirppareilla, hän kertoi minulle.

En ollut uskoa korviani, miten törkeää!

 

 

Toinen tuttuava taas sanoi että kyllä saa, siten pysyy yllä laattojenmaalaustaito, kun kadonneiden tilalle pitää tehdä uusia. 

 

 

Uskon kuitenkin enemmän ensimmäiseen neuvoon. Koska näinkin surullisia näkyjä on viime aikoina ollut. Kävelin kyseisen paikan ohitse juuri eräänä päivänä ja mietin, mitä ihmettä seinälle olikaan tapahtunut. Nytpä tiedän.

Jos siis olet turistina Lissabonissa, ÄLÄ SIIS OSTA KAAKELEITA! Jos on ihan pakko, turistikaupoista saa vanhojen kaakeiden kopioita, joita tehdessä ei ole vahingoitettu mitään historiallisesti merkittävää.

Että pistää vihaksi!

----

 

If you ever visit Lisbon, PLEASE DO NOT BUY THE TILES

from fleamarkets or other places. The tiles sold there are stolen from buildings and not easily repaired. 

This just makes me so furious and sad :(

 

 

 

 

 

Share

Pages