Ladataan...
visual diary

 

 

Metoo, metoo, meeetoo.... Memyös, memyös, memyös.

Jossain vaiheessa oli pakko lopettaa tarinoiden lukeminen, niin paljon alkoi ahdistaa. Ja jatkaa sitten seuraavana päivänä, koska yksi tärkeä pointti: ahdistavia juttuja ei voi vaan lakaista maton alle ja ajatella että voi ei, oispa asiat paremmin. Asiat muuttuvat yleensä paremmaksi vain siten, että ne muutetaan.

Koko metoo-keskustelun ärsyttävin osa ovat olleet miehet, jotka kitisevät että nyt kun ei uskalla enää edes puhua naisille. Just joo. Ärsyttävyys on yksi asia, mutta sitten järkyttävin osa (itselleni ainakin) ovat olleet ahdistelijoita puolustavat NAISET. Tässäpä ihmisryhmä, jota kertakaikkiaan emme tarvitse.

Ja sitten se, että Helsingin Sanomat voi julkaista vielä tällaisen mielipidekirjoituksen.

Vaaditaan uusia tiukkoja rajoja: vieraalle ei saa puhua eikä häntä saa tuijottaa tai koskettaa ilman lupaa. Miten nuorten seurustelu on silloin mahdollista?

Nuoret ujot miehet joutuvat opettelemaan uudet säännöt vuorovaikutuspeliin ilman että he ovat päässet niistä sopimaan

Kouluampumisten aikaan nuoria naisia syyllistettiin siitä, että jos näillekin miehenaluille olisi riittänyt tyttöystäviä ja ennenkaikkea seksiä, olisi tällaisilta tapauksilta vältytty. Yllättäen, TAAS syyllistetään naisia: nyt on heidän vikansa, että ujot miehet joutuvat opettelemaan nämä uudet säännöt vuorovaikutuspeliin ilman että he ovat päässet niistä sopimaan.

Mites nämä entiset "säännöt", joissa oli kai sitten ihan ok huudella asiattomuuksia ja kosketella ilman lupaa? Olivatko naiset jossain vaiheessa olleet tällaisista säännösitä sopimassa? Anna mun kaikki kestää.

Monet päätyvät tai ovat jo päätyneet siihen, että tosimaailman vuorovaikutus on niin vaikeaa, että on turvallisempaa pelata tietokoneella, tuijottaa kuvaruutua ja kosketella kosketusnäyttöä.

Vielä kerran: Jos mies ei osaa flirttailla eikä "saa naista", on vika miehessä, ei naisissa. Kaikkea voi opetella, jopa niitä "uusia sääntöjä" ja kanssakäymisen taitoja.

 

 

Tässä blogisiskoni Julia avaa aihetta vielä enemmän:

Flirttailun ja ahdistelun välinen ero niin yksinkertaisesti, että kuka tahansa voi sen ymmärtää.

Suosittelen myös allekirjoittamaan tämän tärkeän adressin.

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Olin kerran treffeillä portugalilaisen miehen kanssa. Aika lyhyillä sellaisilla, mies kun ei tiennyt mitä keskustelu tarkoittaa, enemmän se oli sellaista monologia. Aika aikaisessa vaiheessa alkoi ärsyttää ja pian se suolsi suustaan sitten hyvinkin vanhoillisia käsityksiä miehistä ja naisista ja siitä, mikä on naiselle elämässä tärkeintä. Hänen mielestään se oli hyvältä näyttäminen.
Lopetin treffit toteamalla että kuvittelin muuttaneeni Portugaliin, en 50-luvulle.

Tuli ikävä Suomeen.

Ja sitten vuonna 2017 luin tällaisen kolumnin, vieläpä suomalaisesta lehdestä. Antakaa mun kaikki kestää!

 

Pirkko Arstila kertoo ET-lehden kolumnissaan kuinka hän haluaisi stailata ruman ja "pian ylipainoisen" nuoren naisen, joka oli eksynyt ruokakauppaan verkkarit jalassa. Herra varjele! Mutta kokemuksen tuomalla varmuudella voin vakuuttaa, että kautta miespolvien naisten kepeästi keinahtelevat hameet ovat herättäneet vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta enemmän kuin housut, joista näkyy kaikki, Pirkko ohjeistaa.

Haloo Pirkko, haloo maailma. Jokainen pukeutukoon miten tahtoo ja näyttäköön viehkeältä silloin kun huvittaa, niin kuin itse haluaa.

Itse käyn ainakin lähikaupassa collegehousuissa, ilman meikkiä ja rintsikoita. Enkä muutenkaan pukeudu sen mukaan MIKÄ MIEHISTÄ OLISI MAHDOLLISIMMAN VIEHÄTTÄVÄÄ. Ihan vaan sen mukaan mikä omaa silmääni viehättää.

Onneksi Pirkko asuu kaukana minusta. Toivotaan myös että hän on yksin mielipiteidensä kanssa.

 

 

 

Näissä vanhoissa kuvissa minulla on housut, joita Pirkko varmasti inhoaisi. Musta ne on vaan ihanat.

 

----

 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Niin ne lapset...

Tässä on asia, jota varmaan jokaisen kolmekymppisen naisen ystävänpiirissä käsitellään jossain vaiheessa. Samoin omassani.

Muotibloggaaja-kuvittaja-unelmaelämän viettäjä Garance Dore kertoo rehellisen oman tarinansa aiheesta perjantaisessa Lenny letterissä. Tilaan Lennyä sähköpostiini, mutta täytyy myöntää etten aina jaksa lukea kaikkia tekstejä. Tämän jaksoi. Hienosti kirjoitettu henkilökohtainen juttu.

 

----

 

Loved this honest and real text about having kids,

by Garance Dore in Lenny letter.

 

Share

Pages