Ladataan...
visual diary

 

Ennen kuin muutin Lissaboniin, olin kyllä kuullut lähes kaikkien ulkomailla asuvien sanovan samaa: aina on helpompi tutustua expatteihin kuin paikallisiin. Silti jotenkin kuvittelin, että minulla olisi paljon portugalilaisystäviä. Eipä ole. On muutamia, ei kuitenkaan paljon. Olen myös oppinut sen, että kun portugalilaistyttö alkaa seurustella, et voi nähdä häntä enää koskaan ilman poikaystävää. Se on itsenäiselle suomalaisnaiselle ihan vierasta ja vähän älytöntä. 

 

 

Paras lissabonystäväni on amerikkalainen. Olen tehnyt pitkään mielessäni listaa siitä, mitä olen häneltä oppinut: 

1) Itsevarmuus. Nykyisin jos jonkun mielestä minulla on outoja tapoja tai mieltymyksiä, totean niihin itsevarmasti vähättelemättä:

It´s my thing. Let it go. Ja sillä selvä. 

2) On ihan ok olla kokonainen aurinkoinen päivä sisällä. Tää saattaa olla VIIMEINEN kesäpäivä/kesäyö/kesäperjantai/kesäsunnuntai-höpinääni hän vastaa usein: En usko että on ja haahuilee tyytyväisenä pyjamassa kotona koko päivän. Minun on ainakin puettava, kammattava tukka ja mentävä ulos kahville, muuten tunnen olevani saamaton (sisä)luuseri. 

3) Amerikkalaisia pidetään aina smalltalkin kuninkaina ja yliystävällisinä, mutta ihan yhtälailla hekin ovat lähes mykkiä ennen aamukahvia. Jes! Saatamme puhua pälpättää toisillemme kokonaisen päivän ja mennä yhdessä lounaalle ja baariin, mutta on myös päiviä jolloin emme puhu mitään kun törmäämme keittiössä ja istumme omissa huoneissamme töiden äärellä kahdeksan tuntia putkeen. Sekin on ihan ok. 

4) Avoimuus! Kun tapasin ystäväni ekan kerran eräissä bileissä, emme puhuneet mitään. Seuraavalla kerralla puhuimmekin läpi jo melkein kaikki edellisen vuoden asiat. Olen oppinut häneltä paljon sellaista tervettä ystävyysitsevarmuutta: ihmisiä voi pyytää paikkoihin ja ystäviksi ihan tosta vaan, ilman että tarvitsee hulluna miettiä ja pohtia että voiko. 

5) Suoraan puhuminen. Kun ystäväni kyllästyy deittiapseissa miesten sovinistisiin juttuihin, hän lähettää vastausviestin The End. Hän osaa myös sanoa suoraan oikeassa elämässä: toi on tyhmää, älä tee noin tai että minä olen parempi tässä hommassa, minä hoidan nyt tämän.

Tämän asian opetteleminen on ollut itselleni vaikeinta, mutta olen tullut siinä paremmaksi. Ja se onkin tärkeä taito.

 

Kirjoitin joskus kauan sitten siitä, miten kaikilta ihmisiltä elämässämme, olivat he sitten mukana pitkään tai vain hetken, oppii aina jotain. Silloin oli ihana lukea muiden tarinoita.

Mikä on tärkein asia, jonka olet itse oppinut ystävältä? Tai hauskin?

Itse muistan myös jo parikymppisenä eräältä ystävältäni saaman nerokkaan neuvon: Jos oli kivaa, ÄLÄ KADU.

 

-----

 

 

 



 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

 

Tyttötreffit, mammatreffit ja miesten deittailu sekä Suomessa että ulkomailla. Ja miten me ollaan tavattu Julian kanssa?

Näistä puhutaan Juliaihmisen kanssa taas tuttuun tajunnanvirtatyyliin.

 

 

 

Edellinen video (jossa puhutaan bloggaamisesta) löytyy täältä.

 

Ja note to self: ISTU SUORASSA seuraavan kerran, älä tollasessa mytyssä!

----

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Juomme ulkona puutarhassa vinho verdeä. On sunnuntai-iltapäivä ja ihminen, josta olen alkanut tykätä hurjan paljon, lentää huomenna Italiaan eikä palaa ehkä enää koskaan tänne.

Laitamme uuniin pinaattimunakkaan, sekoitamme Bloody Maryja ja keitämme vahvaa kahvia mutteripannulla, jonka kahva on katkennut. Poltan sormeni kahdesti, ehkä nenänpäänikin, koska aurinko porottaa yhtäkkiä kovin keväisen lämpimästi.

Juon samasta mukista kahvini, viinini ja drinkkini, muut tekevät samaa. Mietin miestä, jota tapailin hetki sitten ja joka ei olisi takuulla voinut istua viltillä maassa tai juoda muita kun ökykalliita viinejään. Hänen hotellia muistuttava asuntonsa taas sai minut epämukavaan olotilaan. Mutta sellaista se on.

Parhaat jutut elämässä on monen erilaisen asian summia, summaa vieressäni istuva tyttö likaista lasiaan tuijottaen, enkä ole varma puhummeko juomista vai miehistä vai ihan vaan yleisesti kaikesta. Sitten hän hymyilee niin valloittavasti ettei sillä kai ole väliäkään.

Enää ei haittaa se, että opintotuen takaisinperintä romuttaa suunnitelmani lennähtää talvilomalle Suomeen, koska yhtäkkiä en olisi missään mielummin kuin siellä puutarhassa palmun alla viltillä.

 

 

Puhumme elokuvista ja todellisuudesta, niistä pienistä eroista.

Politiikasta, huulipunista, kukista ja maailman tilanteesta, sillälailla sopivan sekoitetusti. Muistelen erästä illallista, jossa kyllästyin politiikan puhumiseen ja kuulin sitten että no naiset ne haluavatkin aina puhua vain huulipunista.

Hohhoijaa, mitä huttua. Hyvässä seurassa kun voi puhua kaikista noista ilman sitä, että on valittava puolensa ja jumiuduttava siihen.

Sellaisesta minä pidän nykyään. Ja kun hengaa eri maalaisten ihmisten seurassa, on jotenkin vaan niin ihanan avartavaa puhua niistä arkisistakin asioista, koska ne aina saavat uusia näkökulmia. Mutta senhän nyt tietää jokainen, ei tämä mikään ylevä uusi oivallus ole.

 

 

Tulen kotiin vasta auringon laskettua. Ulkoilmamyrkytys ja kaikki se sosialisointi saa minut niin uupuneeksi, että melkein nukahdan epämukavalle keittiönsohvalleni.

Sen täydellisellä puutarhalla varustetun asunnon piti periytyä ystäväpiirissäni seuraavalle, mutta sitten väliin tuli rahanahneus ja air bnb (huokaus). Minä meinaan alkaa itkeä, Wasn´t meant to be, toteaa ystäväni kylmän rauhallisesti.

Onneksi nautittiin siitä niin kauan kun sitä kesti.

 

----

 

Best brunch lasts for 6 hours and is located under a palmtree.

 

 

Share

Pages