Ladataan...
visual diary

 

 

Haluaisin ihan kauheasti olla ihminen, joka nauttii ruuanlaitosta. En ole.

Teen ruokaa joka päivä, mutta lähinnä siksi että säästäisin rahaa ja söisin terveellisesti. Mutta ruuanlaitto on mulle aika pitkälti sellaista pakkopullaa. Kaikkein mieluiten syön kyllä jonkun muun laittamaa ruokaa. Niinkuin vaikka isäni tai siskoni (molemmat jaksaa aina vääntää kaikkia erikoisuuksia) tai kämppikseni (joka on meksikolaisen ruuan kuningatar). 

(Varastin nämä kysymyksen Idan blogista ja olisi kiva lukea kaikkien muidenkin vastauksia. Ruoka kun on jotenkin aina kiinnostava aihe. Tai siis se, että mitä muut syövät?

 

 

Millainen on suosikkiaamupalasi? 

Pannullinen Earl grey-teetä, kaksi palaa paahdettua ruisleipää juustolla ja paprikalla, marjasmoothie jossa paljon inkivääriä.

Arkinen bravuuri?

Olen aika hyvä kasvispiirakkamestari. Myös tämä edamame-salaatti on mun yks bravuuri. Tein joskus myös superhyvää kasvislasagnea, mutten ole tehnyt sitä nyt ainakaan kolmeen vuoteen enkä muista miten sen tein. On muuten hassua miten muka samat ruuat joita tein aina Suomessa maistuu ihan erilaiselta täällä. Mausteet maistuu eriltä, samoin muut raaka-aineet. Joskus se ärsyttää!

Ainiin ja teen kyllä tosi hyviä salaatteja paahdetuista juureksista, fetasta, quinoasta ja siemenistä!

 

 

Suolaiset vai makeat herkut? 

Suolaiset! Voisin syödä popcornia, suolakaloja ja suolakeksejä joka päivä koko ajan. En koskaan osta sipsejä, koska tiedän jääväni niihin koukkuun heti. Sitten jos jossain illanistujaisissa on niitä, istun koko illan sipsikulhon vieressä. (Ja sitten suolaisen jälkeen alkaa heti tehdä mieli salmiakkia). 

Mitä syöt, kun keittiön kaapeista ei löydy mitään järkeviä raaka-aineita?

Tää on vähän 2010, mutta teen usein banaani-kananmuna-pannukakkuja (kardemummalla) ja syön niiden kanssa appelsiinilohkoja. Ostin kerran joltain markkinoilta inkiväärihilloa ja se oli tän kanssa ihan taivaallista!

Paras lohturuoka? 

Mausteinen ja kuuma pizza. Laitan tosi usein pizzan päälle extra-pippuria ja chiliöljyä. Lissabonissa on myös yksi japanilaisvaikuttelinen rafla, jonka

teriyakilohi on mun ikuinen lohturuoka. Käyn siellä tosi usein yksin, koska lohihimo iskee aina niin nopeasti ettei ehdi edes pyytää ketään mukaan. 

Lempiruoka lapsena?

Olin pikkulapsena ihan superhyvä syömään, vedin kaikkea homejuustosta lähtien. Lapsuudesta ikävöin poronkäristystä, isäni tekemiä aurajuustoperunanyyttejä (grillissä) ja kaikkia ihania uuniruokia (joita en itse jaksa juuri koskaan tehdä). Jotenkin yhdistän uuniruuat just lapsuuteen ja sellaiseen turvalliseen kotielämään. 

Mitä jääkaapistasi löytyy aina? 

Usein ei yhtään mitään, mutta jos olen tajunnut käydä kaupassa: pinaattia, banaaneita (ne säilyy niin hyvin kylmässä), juustoa, wasabia, soijakastiketta. Eli ainekset johonkin todella hyvään!

Entä kuivakaapistasi?

Siemeniä! Olen ihan koukussa kaikkiin paahdettuihin siemeniin, syön niitä ihan koko ajan ja leivon myös toisinaan siemennäkkäriä. Niiden lisäksi yleensä ainakin pastaa, erilaisia keksejä, quinoaa ja kaurahiutaleita. Ja kuivattuja inkiväärinpalasia, jotka on yksi mun suurin heikkous. 

Entä pakastimesta?

Ruispaloja (nyyh ei ihan aina tosin), edamamepapuja. Pakastan myös usein pinaattia, lehtikaalia, korianteria ja minttua, koska en saa koskaan kerralla käytettyä niitä. Hyvin säilyy pakastettunakin. 

 

 

Mausteet, joita käytät eniten? 

Olen alkanut käyttää persiljaa tosi paljon muutettuani Lissaboniin. Täällä sen nimi on tosin Salsa ja sitä tungetaan usein kaikkiin ruokiin ja nippu sitä tuoreena maksaa euron. Sen lisäksi käytän tarkkaan valittuja (luomu)liemikuutioita, jotka eivät sisällä natriumglutamaattia (e620), koska saan siitä hirveän migreenin samantien. 

Lemppariruokakauppa?

Lissabonissa on sunnuntaisin sellaiset vihannesmarkkinat, joissa haluaisin käydä joka sunnuntai, mutta olen usein liian laiska heräämään aikaisin. Mutta kun menen paikalle, se on suosikkipaikkani: tosi kreisi kokemus, meluisa, hirveä tungos, mutta myös tosi halpaa ja kaikki super tuoretta juuri poimittua, jota viljelijät itse myyvät. Ja todella halpaa. 

Mitä ostat kaupasta viikoittain? 

Aikalailla edelleenkin juuri näitä. 

Mitä himoitset darrassa? 

Pizzaa ja burgereita. 

Mitä syöt kovimmassa kiireessä?

Pikapuuroa tai kourallisen pähkinöitä. 

Uusin ruokainnostus omassa keittiössä?

Haha, viini ruuanlaitossa! Olen alkanut lorautella punkkua ja valkkaria erinäisiin ruokiin. Tosin sit se punaviinillä maustettu pasta ei oikein toimi krapulassa :D

Kiinnostavin ruokatrendi?

Lissabon on vähän jäljessä ruokatrendeistä, jos ajatellaan mistä vaikka intoillaan Amerikassa tai Suomessa. Tällä hetkellä kiinnostavin ruokatrendi taitaa olla mun ystävän pian avattava ravintola, joka tarjoilee perinteistä portugalilaista ruokaa vähän uudella tavalla. En malta odottaa! (Tästä tulee lisäraporttia ihan takuulla). 

Mitä ruokaa tekee mieli just nyt?

No just sitä hiton teriyakilohta, taas. Aina. 

 

----

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

Myönnän. 

Olen helposti innostuva. Jos luen että kuumassa vedessä haudutetusta persiljasta tulee ihoa kirkastava ihmejuoma, luultavasti kokeilen sitä. Sitten parin viikon päästä unohdan koko homman. 

Myönnän myös sen, että joskus instagramia, pinterestiä ja blogeja selaillessa on mielessäni käynyt kysymys: pitäisikö tässä nyt alkaa juoda vielä jotain detox-teetä, kun niitä niin kovin hehkutetaan. Luvassa on painonpudotusta, litteämpi vatsa ja hehkuva iho, ihan vaan teetä lipittämällä. Olen tähän asti päätynyt juomaan teeni pääasiassa mustana ja vihreänä ja luultavasti teen näin jatkossakin. 

Kehumani nettijulkaisu Broadly julkaisi aiheesta juuri todella kiinnostavan artikkelin. Omaan korvaani vähän särähti tosin idea laihduttaa häitä varten detox -teellä, mutta muuten kiinnostava juttu. 

What Instagram famous "Detox" teas actually do to your health?

----

Very interesting article from Broadly 

What Instagram famous "Detox" teas actually do to your health?

Ladataan...
visual diary

Joogasin tässä taannoin yhtenä sunnuntaina.

Tein puolen tunnin joogavideosta kaksikymmentä minuuttia. Lopun ajan makasin joogamatolla ja mietin, milloin olen viimeksi tehnyt jotain urheiluksi luokiteltavaa.

Ööö, joskus huhtikuussa.

Jätin jossain vaiheessa ruokavaliostani lähes kokonaan pois pastan. Söin kaikkea outoa: raakaa parsakaalia, vihaamaani selleriä, kaikkea mitä piti. Leipää söin vain kerran päivässä, aina vain ruisleipänä. Sipsejä en syönyt kuukausiin, herkuista vain tummaa suklaata ja salmiakkia. En käyttänyt myöskään juurikaan maitotuotteita, koska ihoni reagoi niihin heti. Kävin kahdeksan kilometrin kävelylenkeillä ja salilla, aloitin joogan ehkä kolmena talvena peräkkäin. Kävelyä rakastin, olinhan silloin poissa internetistä, kuuntelin suosikkibiisejä ja mietin asioita. Salilla kävin lähinnä siksi, että oli kiva istua sen jälkeen saunassa juoruamassa.

Okei, tykkäsin myös siitä, että sain tosi helposti käsilihaksia, joiden vuoksi joku aina joskus kysyi, olenko alkanut treenata. Joogan urheilullisesta puolesta tykkäsin, mutta niihin tuntien hörhöosioihin meni hermot. (Ei, en osaa kuvitella hengittäväni varpaillani eikä minua oikeastaan kiinnosta minkä eläimen vuosi juuri nyt on). 

Tosiasiassa urheilu ei kuulunut elämääni juuri ollenkaan ennen kuin täytin 30. Lapsuudenkodissani oli koiria, joiden kanssa kävelimme metsässä ja pururadoilla. Myöhemmin jatkoin samaa harrastusta ilman koiria: kävelin kaikkialle aina kun se oli mahdollista. Koululiikuntaa vihasin: muistan edelleen miten ala-asteen liikunnanopettaja kertoi, ettei yläasteelle pääse, ellei osaa hypätä pää edellä altaaseen. En osaa vieläkään tätä taitoa.

Viime keväänä sairastelin ja sain lääkäriltä urheilukiellon pariksi kuukaudeksi. Sitten muutin uuteen maahan. Urheilu jäi kokonaan enkä ole kaivannut sitä oikeastaan yhtään.

Kävelen kyllä paljon edelleen, mutta muuta en tee. Tällä hetkellä kävely ja se hyvin satunnainen joogamatolla makailu riittävät.

Opiskelijabudjetin myötä ruokavalioon on palannut myös kaikki edullinen: pasta, nuudelit ja leipä sekä erityisesti keksit, joita en täällä pysty vastustamaan yhtään. Juon nykyisin myös maitokahvia päivittäin, vaikka ihoni ei pidä siitä ollenkaan. Huomaan sen heti, kun katson vaikka vuoden takaisia kuvia itsestäni.

Mutta minä pidän siitä, että voin istua tunnin puistokahvilassa kahvikupin kanssa.

Oikeastaan pidän siitä paljon enemmän kuin täydellisestä ihosta.

Ehkä alan joskus vielä taas oikeasti urheilla, ehkä en. Ehkä palaan joskus vielä tiukkaan ruokavalioon, ehkä en. Ehkä olen joskus eri painoinen kun nyt, ehkä en. En tiedä. En omista vaakaa enkä sellaista aio koskaan enää hankkiakaan. 

Juuri nyt on tällainen vaihe. Ja juuri nyt olen siitä tätä mieltä: olkoon.

----

Vähän samantyyppisestä aiheesta kirjoitti Emmi-Liia taannoin.

----

Walking everywhere & drinking coffee. These things keep me going. 

 

Pages