Ladataan...
visual diary

Myönnän. 

Olen helposti innostuva. Jos luen että kuumassa vedessä haudutetusta persiljasta tulee ihoa kirkastava ihmejuoma, luultavasti kokeilen sitä. Sitten parin viikon päästä unohdan koko homman. 

Myönnän myös sen, että joskus instagramia, pinterestiä ja blogeja selaillessa on mielessäni käynyt kysymys: pitäisikö tässä nyt alkaa juoda vielä jotain detox-teetä, kun niitä niin kovin hehkutetaan. Luvassa on painonpudotusta, litteämpi vatsa ja hehkuva iho, ihan vaan teetä lipittämällä. Olen tähän asti päätynyt juomaan teeni pääasiassa mustana ja vihreänä ja luultavasti teen näin jatkossakin. 

Kehumani nettijulkaisu Broadly julkaisi aiheesta juuri todella kiinnostavan artikkelin. Omaan korvaani vähän särähti tosin idea laihduttaa häitä varten detox -teellä, mutta muuten kiinnostava juttu. 

What Instagram famous "Detox" teas actually do to your health?

----

Very interesting article from Broadly 

What Instagram famous "Detox" teas actually do to your health?

Share

Ladataan...
visual diary

Joogasin tässä taannoin yhtenä sunnuntaina.

Tein puolen tunnin joogavideosta kaksikymmentä minuuttia. Lopun ajan makasin joogamatolla ja mietin, milloin olen viimeksi tehnyt jotain urheiluksi luokiteltavaa.

Ööö, joskus huhtikuussa.

Jätin jossain vaiheessa ruokavaliostani lähes kokonaan pois pastan. Söin kaikkea outoa: raakaa parsakaalia, vihaamaani selleriä, kaikkea mitä piti. Leipää söin vain kerran päivässä, aina vain ruisleipänä. Sipsejä en syönyt kuukausiin, herkuista vain tummaa suklaata ja salmiakkia. En käyttänyt myöskään juurikaan maitotuotteita, koska ihoni reagoi niihin heti. Kävin kahdeksan kilometrin kävelylenkeillä ja salilla, aloitin joogan ehkä kolmena talvena peräkkäin. Kävelyä rakastin, olinhan silloin poissa internetistä, kuuntelin suosikkibiisejä ja mietin asioita. Salilla kävin lähinnä siksi, että oli kiva istua sen jälkeen saunassa juoruamassa.

Okei, tykkäsin myös siitä, että sain tosi helposti käsilihaksia, joiden vuoksi joku aina joskus kysyi, olenko alkanut treenata. Joogan urheilullisesta puolesta tykkäsin, mutta niihin tuntien hörhöosioihin meni hermot. (Ei, en osaa kuvitella hengittäväni varpaillani eikä minua oikeastaan kiinnosta minkä eläimen vuosi juuri nyt on). 

Tosiasiassa urheilu ei kuulunut elämääni juuri ollenkaan ennen kuin täytin 30. Lapsuudenkodissani oli koiria, joiden kanssa kävelimme metsässä ja pururadoilla. Myöhemmin jatkoin samaa harrastusta ilman koiria: kävelin kaikkialle aina kun se oli mahdollista. Koululiikuntaa vihasin: muistan edelleen miten ala-asteen liikunnanopettaja kertoi, ettei yläasteelle pääse, ellei osaa hypätä pää edellä altaaseen. En osaa vieläkään tätä taitoa.

Viime keväänä sairastelin ja sain lääkäriltä urheilukiellon pariksi kuukaudeksi. Sitten muutin uuteen maahan. Urheilu jäi kokonaan enkä ole kaivannut sitä oikeastaan yhtään.

Kävelen kyllä paljon edelleen, mutta muuta en tee. Tällä hetkellä kävely ja se hyvin satunnainen joogamatolla makailu riittävät.

Opiskelijabudjetin myötä ruokavalioon on palannut myös kaikki edullinen: pasta, nuudelit ja leipä sekä erityisesti keksit, joita en täällä pysty vastustamaan yhtään. Juon nykyisin myös maitokahvia päivittäin, vaikka ihoni ei pidä siitä ollenkaan. Huomaan sen heti, kun katson vaikka vuoden takaisia kuvia itsestäni.

Mutta minä pidän siitä, että voin istua tunnin puistokahvilassa kahvikupin kanssa.

Oikeastaan pidän siitä paljon enemmän kuin täydellisestä ihosta.

Ehkä alan joskus vielä taas oikeasti urheilla, ehkä en. Ehkä palaan joskus vielä tiukkaan ruokavalioon, ehkä en. Ehkä olen joskus eri painoinen kun nyt, ehkä en. En tiedä. En omista vaakaa enkä sellaista aio koskaan enää hankkiakaan. 

Juuri nyt on tällainen vaihe. Ja juuri nyt olen siitä tätä mieltä: olkoon.

----

Vähän samantyyppisestä aiheesta kirjoitti Emmi-Liia taannoin.

----

Walking everywhere & drinking coffee. These things keep me going. 

 

Share

Ladataan...
visual diary

Helsingin eka oma (kylmäpuristettu) terveysmehubisnes POWAU, josta bloggasinkin jo viime syksynä,

tarvii nyt vähän apua.

Kahden kunnianhimoisen naisen pyörittämä Powau haluaa laajentua koko maan laajuiseksi, eli perustaa nettikaupan ja kehittää uusia tuotteita (mm. kylmäpuristettua mantelimaitoa). Sitä varten on perustettu yhteisrahoitushanke Mesenaattiin.

Tutustu hankkeeseen ja auta täällä.

-----

Powau on myös järkkäämässä syksyllä mehukurssin ja voi hitto kun en ole Suomessa tuolloin. Aion nimittäin todellakin hankkia Lissabonissa mehulingon, koska kaikki ne paikalliset hedelmät kiinnostaa kovin. Olisi siis kiva oppia mehustamisen saloja. Eli jos sulla on nerokas mehuresepti, kerro ihmeessä.

-----

The very first Finnish cold pressed juice company Powau is reaching out.

Help and support them at Mesenaatti.

 

Share

Pages