Ladataan...
visual diary

 

 

Kuva on epätarkka, mutta minä viis veisaan siitä. 

Koska se on tämän jutun idea. 

Minulla on nykyisessä elämässä paljon amerikkalaisia kavereita. He puhuvat aina siitä, miten elämä täyttyy kaikesta sellaisesta, mitä ei haluaisi tehdä, mutta kun ei vaan voi kieltäytyä, koska se olisi epäkohteliasta. Tiedän tunteen, mutta tiedän myös olevani suorapuheinen suomalainen, joka osaa kyllä  sanoa en pääse, ei oo mun juttu, jätän väliin. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan kuluttaa aikaani asioihin ja ihmisiin, joista en oikeasti nauti. Hengaan mielummin hyvän kirjan kuin ärsyttävän ihmisen seurassa. Jos en saa ystävyydestä irti mitään ja tunnen itseni vaan toisen monologin yleisöksi, häivytän itseni pikkuhiljaa tällaisista suhteista hittoon. 

 

 

Viis veisaamisen elämänmullistava taika on kirja, jota voisin suositella ihan kaikille. Sen luettuaan tulee vähän kapinaolo, hitto alan toimia just näin! Kirja esittelee kaksivaiheisen menetelmän, jolla voi raivata elämäänsä lisää tilaa ja aikaa. Kuulostaako jotenkin tutulta? No, kirjan kirjoittaja Sarah Knight on Marie Condonsa lukenut ja sillä on ollut osansa tämän teoksen synnyssä. 

Kirjan kansi on myös niin kaunis, että kuvasin sitä erinäisissä kahvilanpöydissä. Ne kuvat otan aina nopsaan ja niistä tulee lähes aina epätarkkoja. Nopeasti siksi, että minua nolottaa. Jokuhan voi vaikka luulla että olen joku bloggaaja. 

 

 

Pitäisi osata viis veisata vieläkin enemmän. Palaan siis kirjan pariin. 

 

----

 

Sain kirjan luettavaksi kustantaja Art Houselta. Kiitos!

 

----

 

Just finished reading The Life Changing Magic Of Not Giving A Fuck by Sarah Knight. So so good!

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Tutustuin Karitaan hänen käydessään Lissabonissa viime keväänä. Oli aurinkoista, jakarandat kukkivat, me joimme rosé-viiniä ja kahvia ja puhuimme rohkeudesta ja kirjoista.

Ajattelin heti: Onpa inspiroiva tyyppi.

 

 

Sitten loppusyksystä posti toi paketin Karitalta. Kirjan, josta olimme puhuneetkin jo keväällä.

Se on nimeltään Hyvin eletty ja sen kansi on niin kaunis, että olen säilyttänyt sitä kuukausikaupalla olohuoneen pöydällä, vaikka meillä onkin sellainen sopimus, ettei pöydälle jätetä lojumaan mitään.

 

 

Kirjan teemana on vastuullisuus. Koti, ruoka, kauneus ja tyyli, eli kuinka vastuullisuus näkyy näissä asioissa.

Olen itse toisinaan tiedostava, toisinaan laiska kuluttaja (kuten varmaan moni muukin). En jaksa aina lukea asiatekstiä siitä, miten pielessä kaikki maailmassa on. Ennemmin kaipaan helposti luettavaa ja lähestyttävää ohjeistusta siitä, miten asiat voisi tehdä hiukan paremmin.

 

 

Siinä tämä kirja onnistuu erityisen hyvin. Se ei saarnaa, vaan kertoo kiinnostavin esimerkein ja inpiroivien ihmisten kautta vinkkejä siihen, miten voisi elää vastuullisemmin. Selaan itse tätä kirjaa usein uudestaan ja luen pätkiä.

Ja sitten jätän sen esille, elämää kaunistuttamaan. Sillä sekin on tärkeää.

 

 

Kun olin teini, löysin kerran mummolan kirjahyllystä pienen kirjan nimeltään Joka naisen niksikirja. Se sisälsi lähinnä neuvoja siitä, miten poistaa tahrat vaatteista ja kuinka valmistaa pihviateria miehelle. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja nykyisin joka naisen (tai miehen) niksikirja on sisällöltään tällaista tasoa.

Jos tuttavapiiristä löytyy sellainen tyyppi, joka arvostaa vastuullisuutta, kauneutta ja inspiroivia tekstejä: tässäpä oiva joululahjaidea.

 

Portugalin postilaitoksellakin joku lukee tätä Google translatorin kanssa. Ensimmäinen lähetys tästä kirjasta nimittäin katosi taivaan tuuliin. Tai siis varmaankin jonnekkin Lissabonin tuuliin. Postilaitos kun täällä toimii niin käsittämättömän epäluotettavasti, että sitä voi päivitellä joka viikko.

Ihan miten vaan. Löytäjä saa pitää - toivottavasti inspiroituu myös.

 

----

 

Karita Sainion Hyvin eletty -kirjaa myy mm. Adlibris.

 

----

Share

Ladataan...
visual diary

 

Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi,

sanoi Dunhamin Lena. Ei tietty minulle, ei liikuta ihan samoissa piireissä. (Madonnan kanssa ehkä kohta liikunkin, sehän otti ja muutti Lissaboniin, ihan kun yks bloggari pari vuotta sitten).

 

 

Emma Clinen Tytöt on tarina, johon ehkä jokainen joka on ollut teinityttö, voi samaistua. Tai teinipoikakin varmaan. Se tietynlainen tylsyys ja odotus, alkaispa elämä jo. Ne samat kuviot, vähän blaah, oisinpa aikuinen, kokisinpa jotain.

Se halu kuulua osaksi jotain, kapinoida vähän. Ja sitten se, miten pienetkin valinnat elämässä voivat muuttaa ihan kaiken.

Aluksi en pitänyt kirjasta, yritin uppoutua siihen, tuloksetta. Kanniskelin sitä laukun pohjalla viikon niin että se nuhjaantui. Nostin sen kahvikioskien pöydille useaan kertaan, luin pari sivua, karkasin lukemaan muita juttuja puhelimesta. Sitten eräänä päivänä levitin viltin nurmikolle, kaivoin paperipussista take away bagelini ja luin kirjan lähes kokonaan.

Voi itku ja hui miten hyvä.

Meni hetkeksi halu lukea mitään muuta ja kirja mietitytti vielä monta päivää sen lopettamisen jälkeen. Kirjan stoorin taustalla on tositarina 60-luvulta, joka liittyy Charles Mansoniin. Enempää en kerro, suosittelen lukemaan itse ilman suurempia spoilereita.

 

----

 

Absolutely loved this book by Emma Cline titled the Girls. So awful, so good.

 

 

 

Share

Pages