Ladataan...
visual diary

 

Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi,

sanoi Dunhamin Lena. Ei tietty minulle, ei liikuta ihan samoissa piireissä. (Madonnan kanssa ehkä kohta liikunkin, sehän otti ja muutti Lissaboniin, ihan kun yks bloggari pari vuotta sitten).

 

 

Emma Clinen Tytöt on tarina, johon ehkä jokainen joka on ollut teinityttö, voi samaistua. Tai teinipoikakin varmaan. Se tietynlainen tylsyys ja odotus, alkaispa elämä jo. Ne samat kuviot, vähän blaah, oisinpa aikuinen, kokisinpa jotain.

Se halu kuulua osaksi jotain, kapinoida vähän. Ja sitten se, miten pienetkin valinnat elämässä voivat muuttaa ihan kaiken.

Aluksi en pitänyt kirjasta, yritin uppoutua siihen, tuloksetta. Kanniskelin sitä laukun pohjalla viikon niin että se nuhjaantui. Nostin sen kahvikioskien pöydille useaan kertaan, luin pari sivua, karkasin lukemaan muita juttuja puhelimesta. Sitten eräänä päivänä levitin viltin nurmikolle, kaivoin paperipussista take away bagelini ja luin kirjan lähes kokonaan.

Voi itku ja hui miten hyvä.

Meni hetkeksi halu lukea mitään muuta ja kirja mietitytti vielä monta päivää sen lopettamisen jälkeen. Kirjan stoorin taustalla on tositarina 60-luvulta, joka liittyy Charles Mansoniin. Enempää en kerro, suosittelen lukemaan itse ilman suurempia spoilereita.

 

----

 

Absolutely loved this book by Emma Cline titled the Girls. So awful, so good.

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Ensinnäkin:

tällä kirjalla on kaunis design ja sitten ihan MAHTAVA NIMI Forwards always.

 

 

Forwards Always is a collection of poems to be read aloud. The book is a toy, a script, a game and a puzzle. These poems are activated through performance and play. How you choose to make sense of them is up to you and your audience. There is a good one about melons.

 

 

Kuulostaa just sopivan sekavalta, ihanalta ja hyvältä.

Matthew eli taiteilijanimeltään Matthew the Horse tekee myös hienoja julisteita.

 

----

 

Loving the idea (and the name) of this book:

Forwards Always is a collection of poems to be read aloud. The book is a toy, a script, a game and a puzzle. These poems are activated through performance and play. How you choose to make sense of them is up to you and your audience. There is a good one about melons.

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

Kun on tehnyt itse irtioton, kiinnostaa muiden vastaavat tarinat IHAN hurjasti.

Miksi se lähti, miten sillä meni, tuliko kuherruskuukausi uuden paikan kanssa ja sitten ärytyskausi, oliko millaista ja MITÄ SITTEN TAPAHTUIKAAN? Löytyikö uusi suunta elämälle, entä rakkaus, entä joku uusi unelma?

 

 

Minun olisi pakko riuhtaista itseni tästä kierteestä irti, kadota kaikilta niin pitkäksi aikaa että löytäisin itseni uudelleen...
Menetys olisi suuri ja siitä toipumiseen menisi varmasti pitkän aikaa, mutta minun olisi pakko luopua siitä mitä minulla oli, sillä muutoin jäisin kiinni vanhaan.

Samaistuin Hilla Hautajoen Keinutuolikaupunki ja Tulikärpästen kylä - Harharetkiä Latinalaisessa Amerikassa -kirjaan paljon. Varsinkin siihen alkuasetelmaan naisesta, jolla on periaatteessa kaikki ihan hyvin, mutta silti jossain takaraivossa ajatus siitä, että on oltava muutakin kuin tämä mitä nyt. Silloin on vaan lähdettävä.

Hilla reissasi ympäri Latinalaista Amerikkaa vuoden ajan. Opiskeli espanjaa ja kuten aina uusien tilanteiden äärellä: oppi myös paljon itsestään. Kirja on helppolukuinen ja mukaansatempaava ja siitä tulee kova seikkailuinto.

 

 

 

Kaikki ikimuistoisimmat seikkailuni alkoivat hymystä tuntemattomalle

lukee kirjan takakannessa suurin kirjaimin. Se on samaan aikaan ihana ja sitten ärsyttävä ajatus. Elämässä on monia asioita, jotka eivät tapahdu, jos hengaa aina samoissa ympyröissä, samojen ihmisten kanssa puhumassa samoista, tutuista asioista. Se on helppoa ja ihanaa, mutta vasta kun on repäissyt itsensä irti kaikesta vanhasta ja tutusta, tajuaa kuinka tärkeää (ja kamalan kuluttavaa) se onkaan.

Iso suositus tälle kirjalle (ja kaikenlaisille irtiotoille)!

----

 

Sain kirjan luettavaksi Likeltä. Kiitos siitä!

 

 

 

Share

Pages