Ladataan...
visual diary

 

 

Kannattaako firman ottaa kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin? 

Oma mielipiteeni: kyllä vaan. Mutta kannattaa miettiä hyvin tarkasti sen tekeminen. Näin teki automerkki Audi, joka julkaisi juuri Super Bowl
-mainoksen. Mainos käsittelee miesten ja naisten välistä palkka-eroa. 

 

 

“I think anytime you touch on a topic that is part of our cultural conversation,” Angelo says, “you’re going to get many opinions associated with that. … We’re a brand that believes in progressive actions. Those progressive actions cause conversations and that’s good because it puts our brand at the center of that.”

Loren Angelo, vice president of marketing for Audi of America.

 

----

 Läheltä liippaavaa aihetta olen pohtinut jo vuonna 2015:

Voiko työelämässä elää omien periaatteidensa mukaisesti?

 

----

 

Feminist commercian from Audi. 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Voi s******, että pistää vihaksi 

tämä Aamulehden juttu. 

 

Oliko tosiaan niin, että itsenäisyyspäivän ikävin ilmiö oli nainen, joka ei laittanut mekkonsa alle rintsikoita?
Ei esimerkiksi uusnatsien marssi? 

 

 

 

Ja kuka muuten keksi sen, että ilman rintsikoita olemisessa on jotain pahaa ja erityistä? Kiinnostaa! Monissa 90-luvun tv-sarjoissa nimittäin hillutaan ihan vapautuneesti ilman niitä. 

Muutama viikko sitten vietettiin #tissiviikkoa, jonka tarkoituksena oli normalisoida rinnat, jotta ne voitaisiin nähdä muunakin kuin seksuaalisena. Kuten kuvista näkyy, minä vietän aina kesäisin #nännikuukausia, koska suurin osa kesävaatteista ei kaipaa alleen mitään hiostavia läpysköitä. Talvella käytän rintsikoita lähinnä siksi, että ne lämmittävät. 

On pian vuosi 2017. Antakaa nyt jumalauta naisten itse valita haluavatko he pukeutua johonkin vaatekappaleeseen vai eivät. Voitaisiin pikkuhiljaa myös opetella muotoilemaan nämä lauseet paremmin:

Aikuiseksi naiseksi Järnefelt on myös aivan uskomattomassa kunnossa.

 

----

 

Free the nipple! 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Vaikken usein tartu blogissani ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin, on nyt pakko. 

Syyriassa on sota, jo kuudetta vuotta ja tilanne siellä on ihan hirvittävä. Ihmisillä ei ole mitään: ei ruokaa, eikä vettä, eikä turvaa eikä oikein toivoa paremmasta tulevaisuudestakaan. Lehdet kirjoittavat aiheesta, mutta on niin helppo vaan silmäillä jutut läpi ja ajatella ei mitään uutta. Tai ainakin minä teen usein niin. 

Mutta sitten joskus iskee sellainen olo, että helvetti kun maailma on epäoikeudenmukainen. Minä täällä istun lämpimässä kodissani pohtimassa söisinkö illallista kotona vai jossain kivassa lähiravintolassa ja toiset istuvat kotonaan kuuntelemassa pommikoneita. Ja pahimmassa tapauksessa eivät edes kotonaan, koska sitä ei enää ole. Omiin tunteisiini vetoavat aina eniten tällaiset kuvat, joissa näytetään miltä siellä näytti ennen ja miltä nyt pommitusten jälkeen. Apua, entä jos kaikille mulle rakkaille ja tärkeille paikoille kävisi noin? 

Jos minulta liikeni kymppi avustukseen, ehkä sinultakin? Se ei ole kun yhden lounaan hinta. 

Täällä voit lahjoittaa rahaa. 

 

----

 

Kuva täältä. 

 

 

Share

Pages