Ladataan...
visual diary

 

 

Olin viime syksynä kivalla illallisella, jossa toisilleen tuntemattomat designernaiset puhuivat paljon erilaisista alaan liittyvistä asioista. Oli arkkitehtiä, graafikkoa, kirjoittajaa. Kymmenen vuotta uraa tahkoneita ja just aloittaneita. Ilta oli inspiroiva, mutta kotiin kävellessäni aloin taas pohtia erästä asiaa, joka vaivaa minua aika usein.

On paljon ihmisiä, jotka puhuvat julkisesti kovalla innolla siitä, miten omia unelmiaan pitää seurata, ei kannata jäädä sellaiseen työhön josta ei tykkää ja kuinka kaikkien pitäisi olla oma pomonsa. Girlbossia ja oman jutun tekemistä tuutataan nyt joka puolelta.

 Nämä ihmiset ovat myös niitä aktiivisimpia sosiaalisessa mediassa. Sieltä näkyy että itse itsensä pomoilla on varaa tilailla ruokaa lähettipalveluilla kotiin jatkuvalla syötöllä ja ostella kaikkea kaunista koko ajan. He palaveeraavat kalliissa kahviloissa aamutuimaan ja reissaavat ympäri maailmaa läppäri kainalossa. Kaikki näyttää paljon ihanammalta ja inspiroivammalta kuin se marraskuinen aamupalaveri harmaassa toimistoneukkarissa ja pomon tekemät to do –listat pöydällä odottamassa.

Kyseisellä illallisellakin eräs osallistujista kertoi, kuinka jätti työnsä pankissa ja aloitti uuden elämän: nykyisin hän suunnittelee kauniita muistikirjoja. On niin paljon ihanampaa, nainen jatkoi. Mutta kaiken tän on mahdollistanut mun mies, joka elätti mua pari ekaa vuotta, hän sitten lisäsi. 

 

 

Haluaisin että tämä lukisi useammin pikkuprintillä ihmisten kuvien ja postausten alareunassa:
#pappabetalar #mieskustantaa #mummonperinnölläeläen tai mikä se totuus onkaan. Tai edes se, että voin tehdä tällaisia päätöksiä, koska tiukan paikan tullen vanhempani auttavat rahallisesti. 
Sekin on aikamoinen etuoikeus, joka monelta puuttuu.

Tietysti olen samaa mieltä siitä, että elämä on liian lyhyt siihen, että tekee työtä jota vihaa. Mutta omalla kohdallani pistää vihaksi myös se, miten annetaan sellainen mielikuva että päivätyön jättäminen olisi helppo ja sankarillinen teko ja yrittäjyys ja oman bisneksen pyörittäminen olisi superhelppoa ja rahakasta heti alusta alkaen. 

Ei helvetissä ole.

Minua ahdistaa suunnattomasti myös niiden medialukutaidottomien teinityttöjen puolesta, jotka kuvittelevat että vaikkapa pääkaupunkiseudulta asunnon ostaminen, ja muutenkin siellä itsensä elättäminen, luksuslomat ja kaunis koti aina täynnä tuoreita leikkokukkia olisi jotenkin helposti tavoitettavissa sellaisilla titteleillä kun vaikkapa vapaa kirjoittaja tai bloggaaja.

Kun ei ole. Niitä ihmisiä on määrällisesti tosi vähän. Paljon normaalimpaa on (varsinkin uran alussa) tehdä sitä perustyötä, ei mitään suurinta unelmaa ja ihaninta koskaan (eikä siltikään ehkä ole varaa kaikkeen tuohon). Pitäisi myös aina muistaa se, että osa niistä menestyneistä bloggaajistakin on tehnyt myös ihan tavallisia duuneja ensin ja ehkä kerännyt sillä pesämunaa, joka mahdollistaa osittain sen, että tulot ovat epävakaat. Tai sitten he ovat vaan osuneet kultasuoneen (tai kultalusikkaan). 

 

 

Netin, sosiaalisen median ja blogien valheellisuudesta puhutaan muka koko ajan. Minusta niistä ei siltikään puhuta tarpeeksi.

Tosi-tv –buumin alkaessa vuosia sitten päiviteltiin sitä, että jonkun tutkimuksen mukaan tosi monien teinien haaveammatti oli julkkis. Nykyisin se varmaan on #girlboss. Eikä siinä mitään. 

Mua ahdistaa se, kun sun unelmatkin on niin realistisia, sanoi exäni muinoin. Ja mua ahdistaa sun puolesta se, että sä oon niin epärealistinen haihattelija ettei tosikaan. Erohan siitä tuli, mutta pysyn kannassani: 

Haaveita pitää olla, mutta pitää olla myös tajua siitä,
mikä on todellisuutta. 

 

----

 

#girlboss OR
#myhusbandsmoney #myparentsarerich 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Jaahas,
tuli sekin päivä kun suht vannoutunut maccikäyttäjä jakaa blogissaan Microsoftin mainosvideon. Mutta koska Lissabon, koska komea mies ja koska toi laite nyt näyttää aika hiton hyvältä ja toimivalta.

Juttelin männäviikolla graduuni liityen erään aivotutkijan kanssa siitä, miten käsin kirjoittaminen on hyväksi aivoille. Mutta voihan koneella jo nytkin tehdä vähän samaa, alleviivata käsin ja piirtää mindmappeja, hän sanoi. Joo niin voi, mutisin, mutta eipä niitä omalla viimeisiään vetelevällä koneellani ainakaan tehdä. 

 

 

 

 

Ja en tiennyt sitäkään, että hieno seinämaalaus yhden suosikkipaikkani (Jardim do Torelin kioski) vieressä on Microsoftin Designed on Surface -projektin tekosia. 

 

 

Nyt tarvitsen vain vähän vertaistukea: millaista on siirtyä macistä PC-käyttäjäksi? Onko joku testannut jo tuota Surfacea? Tältä se nimittäin näyttää: 

 

 

----

 

Ok, I´m SOLD! The Lisbon ad and this new Microsoft Surface laptop.

Is it time to say bye bye to Apple? 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Onko mitään parempaa kuin yhdistää naiset, design ja viini?
NO EI!

Tämän idean keksi alunperin huippumenestynyt nykiläinen graafikkonainen Jessica Walsh, jonka töistä olen kirjoitellut aiemminkin, mm. täällä ja täällä. Sitten tarvittiin vaan naiset nimeltä Yana ja Barbara, jotka päättivät että me tarvitaan Lissaboniin
oma Ladies, Wine & Design. 

 

 

Iltaan sisältyi paljon puhetta designista, työelämästä ja naisen asemasta siellä työelämässä. Sitten yrittäjyydestä, oman urapolun ja ammatti-identiteetin löytämisestä ja unelmien toteuttamisesta. Feminismistä puhuttiin tietty myös. 

Suurimmaksi osaksi toisilleen ennalta tuntemattomat naiset tulivat oikein hyvin juttun. Vaihdettiin käyntikortteja ja instatilen seurailuita. 

Sitten oli viiniä ja creative snacks, joita meidän vieraiden piti tuoda. 

 

 

Ilta oli kaikenkaikkiaan onnistunut (vaikka totta puhuen mulla oli kaamea kooma, koska olin edellisenä yönä vahingossa juonut viiniä puiston penkillä PUOLI VIITEEN asti. Very ladylike). 

Tämän tapahtuman aion ehdottomasti joskus vielä rantauttaa Suomeen, sillä tällaisen illan jälkeen on täynnä energiaa (ja erityisesti NAISenergiaa), uusi ideoita ja unelmia. Just parasta!

Ainiin ja mikä oli mun versio creative snackseistä. No tietty tää:

 

 

----

Tarjotin: Poola Kataryna*

*saatu blogin kautta

----

 

Few weeks ago I attended a very lovely event called Ladies, wine & design. 

Idea for this is originally from NYC based designer Jessica Walsh and luckily now we have our own version of this here in Lisbon. The night was filled with lovely ladies, creative snacks and interesting talk about design, working life, dreams & how to make them true. And of course we had wine. 

What a perfect combination. Thanks again Yana & Barbara for making this happen!

 

----

Kuvat/pics: Olga Moreira. 

 

Share

Pages