Ladataan...
visual diary

 

Vähän aikaa sitten tapasin uuden ihmisen. Joo, oon graafinen suunnittelija, teen freelancerina vähän kaikenlaista.

Onko mitään sellaista mitä olisin nähnyt, hän kysyi. No ei, teen kaikkea epämääräistä pientä, vähättelin tapani mukaan. 

Olen kyllä tehnyt urallani isompiakin, hienoja juttuja, mutta en ole oikeastaan koskaan ollut kamalan urasuuntautunut. Olen kyllä rakastanut työtäni, mutta yrittänyt olla määrittelemättä itseäni turhan paljon sen kautta. Jossain vaiheessa nimittäin huomasin tekeväni sitä ja kasaavani ympärilleni turhaa coolia kiirettä ja loppujen lopuksi aloin voida huonosti. 

Tykkään työstäni, hoidan sen hyvin mutta olen vahvasti sitä mieltä että kun on kuitenkin vain yksi elämä, ei kannata kuluttaa siitä suurinta osaa tekemällä rahaa ja sitten kompromisseja oman elämän suhteen. 

 

 

Olenko siis Serious Business Woman? 

Olen tietty. Pidän tässä paidassa erityisesti fontista sekä siitä, että serious business womanit voi ihan hyvin pukeutua tyttömäiseen pinkkiin, eikä se vähennä vakavastiotettavuutta sitten tippaakaan. 

 

Paita Ban.do:lta. 

 

----

 

 

Coolest t-shirt atm. 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

Töihin liittyviä postauksia kysellään aina säännöllisin väliajoin. Tässä siis sellainen. 

KUINKA SYNTYYKÄÄN KIRJAN KANSI graafisen suunnittelijan hyppysissä?

Tein loppuvuodesta Karisto-kustantamolle kirjan kannen nuortenromaaniin nimeltä Silmänkääntötemppu. Ensin sain kustantajalta kirjan tekstin ja sen lisäksi tiivistelmän tekstistä. Kustantaja ja kirjailija olivat keränneet listan toiveista kantta kohtaan. Siellä oli esimerkiksi toiveena moderni, raikas ja erottuva.

 

 

Miten homma lähtee sitten käyntiin?

Yleensä selaamalla muiden töitä: Pinterestiä ja muita inspispaikkoja. Sitten otan kynän käteen ja luonnostelen. Vaikka teen töitä koneella, luontainen ensiaskel on silti luonnostella aina ensin käsin. Lehtialan töistä jäi se tapa, että piirrän aina sivuja ja aukeamia ja hamottelen asioita niille. Tässäkin hommassa piirsin erään katukahvilan pöydässä monta tyhjää neliötä ja hahmottelin sitä, mikä olisi oleellinen osa tarinaa, jonka lähteä kuvittamaan. Olisiko kannessa vain tekstiä vai kuva ja tekstiä? Tunnistettava kuva vai abstrakti? Mitkä värit? Millainen typografia?

Ja se perus: Mitä hittoa tästä tulee?

Tein luonnoksia, sitten siirryin koneelle tekemään ensimmäisiä versioita. Tarinasta ja nimestä jäi eniten mieleen jonkun sellaisen asian näkeminen, mitä ei olisi halunnut nähdä. Halusin myös kanteen ihmishahmoja, koska kasvot tunnetusti herättävät kiinnostusta pelkkää abstraktia kuvaa enemmän.

Prosessi oli tällä kertaa nopea. Asiakas tykkäsi ideasta, seuraavaksi säädettiin yksityiskohtia, värejä, asettelua ja sen sellaista. Sitten asiakas testasi vielä kantta kohdertyhmällä. Sieltä tuli eriävä mielipide, joten värit vaihdettiin vielä kertaalleen.

Ensialkuun tehtiin vaan etukansi markkinointia varten, sitten parin kuukauden päästä etu ja takakansi valmiiksi ja painoon. Toisinaan tällaiset projektit menevät sukkelaan ja helposti, joskus taas viilataan ja väännetään monta eri kierrosta. Koskaan ei oikein voi tietää kauan menee, mutta rajaan usein tarjoukseen kaksi luonnoskierrosta, jonka aikana pitäisi päästä ensimmäiseen yhteisymmärrykseen tietystä linjasta.

 

 

Omasta (ja asiakkaan) mielestä kansi onnistui hyvin tavoitteessaan: erottuu, on värikäs ja moderni.

Kirjan kansien suunnittelu on aika monen graafikon unelmahommaa. Jos eläisin ideaalityöelämässä, tekisin ehkä pelkkiä näitä. Tosiasiassa olen suunnitellut elämässäni ehkä viisi kirjan kantta. 

Toivottavasti tulevaisuudessa enemmän!

 

----

 

From a sketch to a ready cover aka How to design a book cover?

 

 

Ladataan...
visual diary

 

Julian postauksesta inspiroituneena,

tässä yksi tavallisen epätavallinen viikko freelancerin elämää.

 

 

Maanantai

Herään ysiltä, katson sängyssä maaten meilit puhelimesta. Teen usein niin että jos ei ole mitään kiireellistä meiliä, laitan kellon soimaan kahdenkymmenen minuutin päähän, avaan ikkunan ja makoilen sängyssä vielä hetken.

Lähetän pari sähköpostia, toisen asiakkalle jolle suunnittelen yhtä pakkausta ja toisen eräästä työjutusta, joka mun piti saada tehtäväksi, mutta sen aikataulu on musta riippumattomista syistä myöhässä. Homman pitäisi tulla illalla, se on mulle ihan ok, olenhan joustava freelanceri. (Eli teen muutenkin usein yöllä töitä).

Sisko on kylässä, joten en tee enempää töitä päivällä. Käydään kivassa vaatekaupassa, päädytään ostamaan samanlaiset kaulahuivit (tai peitot, se on sellainen iso johon voi käärityä). Syödään lounasta, käyn kampaajalla tosi oudossa ostoskeskuskampaamossa, jossa mun hiusstylisti näyttää ihan modernilta versiolta Jeesuksesta ja kertoo että sen mielestä Venäjä on tosi kiehtovan oloinen maa. Treffataan mun kämppis, päädytään syömään iso juustolautanen ja juomaan pari lasia viiniä.

Sisko lähtee kentälle ja kotiin. Avaan läppärin ja vitsailen kämppikselleni: Haha, join vahingossa kaksi lasia viiniä ja nyt pitäisi käsitellä pari kuvaa. Hän kaataa minulle vielä yhden.

Laitan koneen kiinni joskus puoli kahdentoista maissa.

Tiistai

Herään 8.30. Kirjoitan yhden blogitekstin aamulla sängyssä, juon pannullisen teetä.

Klo 10-15 Suunnittelen erästä pakkausta, kahlaan läpi kaikki vanhat salaiset Pinterest-kansioni. Pyörittelen erinäisiä kukkakuvituksia näytöllä tuntikausia.

Teen mauttoman kasvispiirakan lounaaksi. Sillä aikaa kun se on uunissa, juon ulkona kahvia, koska siellä on lämpimämpää kuin sisällä.  

Valitan tutulle designerpojalle sitä, että tarvisin erilaisia vesiväritekstuureita yhteen työjuttuun. Hän tekee minulle niitä vartissa kolmekymmentä modernilla Photoshopillaan. Olen kiitollinen.

Viestittelen Ikeassa olevan kämppiksen kanssa tunnin siitä mitä kaikkea hänen pitäisi ostaa.

Kämppis tulee kotiin ja on unohtanut puolet tavaroistaan Ikean tavarasäilytykseen. Menen hänen kanssaan ulos vielä juomaan mukilliset kuumaa viiniä. Siinä puiston penkillä tulee puhuttua läpi kaikki tärkeä. 

Viimeistelen pakkausdesignia, lähetän pari meiliä, ajastan kaksi blogipostausta. Menen nukkumaan kahden maissa.

 

Keskiviikko

Herään 8.30, teen luonnoksia, käsittelen muutaman kuvan ja viestittelen yhden asiakkaan kanssa seuraavista projekteista.

Pakkausdesignin ekat versiot ovat suht valmiita, mutta panttaan niitä vielä, jos keksisin vaikka jotain parempaa.

Olen hyvä ihminen, lupaudun lähtemään kämppiksen seuraksi hakemaan Ikeaan unohtuneita tavaroita. Bussimatka kestää ikuisuuden, mutta ikkunasta paistaa lämmin aurinko naamaan ja siellä puolella kaupunkin on sellaisia kaakelitaloja, joiden kuoseja en ole ennen nähnyt. Ikeassa menee tietysti koko hemmetin ilta.

 

 

Tulen kotiin seitsemältä, olen kuolemanväsynyt, paistan kaksi Ikean pakasteröstiperunaa, avaan koneen.

Kirjoitan blogipostauksen, kaivan sitä varten kuvia puhelimesta varmaan puoli tuntia. Lähetän käsittelemäni kuvat asiakkaalle. Jumitan lukemaan blogeja, uutisia ja kaikkea muuta.

Kello 22 alan katsoa niin huonoa elokuvaa, että pääsenkin ajoissa nukkumaan. Paitsi sitten alan lukea jotain kaksi vuotta vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja itkettää ja naurattaa samaan aikaan ja on pakko kuunnella vielä pari hyvää biisiä ja menen nukkumaan joskus yhden maissa.

Torstai

Herään 8.45

Kirjoitan blogipostausta, teen listaa kaikista niistä postauksista joita en koskaan muista kirjoittaa, vaikka olen luvannut.

Odotan asiakkaan kommentteja. Teen yhden tarjouksen (en saa hommaa).

Viestittelen kahden graafikkoystävän kanssa erinäisistä työasioista, esimerkiksi siitä, miten vaikeaa on hinnoitella työ, varsinkaan jos tuntimäärän arvioiminen on ihan mahdotonta. Ja sitten siitä, miten me ollaan vanhoja fossiileita verrattuina nyt valmistuviin. Hah.

HALLELUJA, saan meilin jossa kerrotaan että graduni presentointipalaveri on joulukuussa. Eihän siitä palautuspäivästä olekaan kuin puoli vuotta.

Perjantai

Asiakas sanoo palaavansa kommentein vasta maanantaina. Kaksi ystävää tulee Lissaboniin, en siis tee töitä.

Mennään kahville, sitten lounaalle, sitten taas kahville ja illalla viinille. Ihan paras päivä!

 

 

Työviikkoni ovat nykyisin tosi erilaisia: välillä hommaa on lähes täyden viikon verran, välillä ei yhtään tarpeeksi. Välillä korvaus on kohtuullinen, välillä työmäärään nähden liian pieni. Freenä on silti ihana olla ja juuri nyt olo on tosi toiveikas sen suhteen, että elätän tällä tavalla itseni tulevaisuudessa. Tai sitten en.

Taputtelen usein itseäni olalle: ainakin olet yrittänyt. Ja sitten vien itseni keskipäivän kahvitauolle ulos aurinkoon.

Se kun on edelleen yksi ihanimpia asioita elämässäni.



----

 

 

Pages