Ladataan...
visual diary

 

Teen aika vähän blogiyhteistöitä, mutta on yksi merkki jonka kanssa olen tehnyt niitä jo pidempään, nimittäin singaporelainen Matterprints. Merkin tyyli, arvot ja ideologia kun täsmäävät omaani aika näppärästi. Kun sain heiltä uuden malliston mekon ja toiveen kuvata siitä A Day in the Life -kuvasarja, ensimmäinen ajatukseni oli: Jeee, ihanaa! En ole nimittäin koskaan tehnyt blogiklassikkoa Päivä kanssani.

Sitten kun ystäväni kanssa kuvasimme tämän päivän, muuttui ääni kellossa: Apua, nyt ihmiset luulee että vaan kävelen ympäriinsä ja juon kahvia kaiket päivät.

 

 

Normaali arkipäiväni sujuu yleensä näin:

Herään kahdeksan ja yhdeksän välillä, syön aamupalaa, luen hetken blogeja ja muuta infoa maailman menosta ja alan sitten töihin. Viime aikoina olen tehnyt muutaman logon, yhden kirjankannen ja visualisoinut muutaman presentaation kuntoon. Siinä sivussa sitten kirjoittanut yhtä aikaa vievää juttua ja sitten pyöritellyt erinäisiä Miltä tulevaisuuteni voisikaan näyttää -konsepteja päässäni. Normipäivänä syön lounasta kotona ja sen jälkeen lähden ulos. Käyn kahvilla ja hoidan asioita ja tapaan ystäviä. Tai vaihtoehtoisesti skippaan kotilounaan ja treffaan jonkun lounaan merkeissä. Tai sitten pidämme freekkukavereiden kanssa yhteisen työpäivän joko jonkun luona tai kahvilassa. 

 

 

Töitä jatkan yleensä illalla, niiden määrästä riippuen. Toisinaan se on alkuillasta illallisaikaan, toisinaan sitten loppuillasta yöhön. Oma tehokkain aikani päivässä on illalla, siinä kello yhdeksän ja aamu yhden-kahden välillä. Nukkumaan menen harvoin ennen yhtä, yleisimmin puoli kahden, kahden maissa. 

Tämä päivä oli tosin hieman normaalista poikkeava, sillä ystävä oli kylässä Lissabonissa ja hengailimme ulkosalla lähes koko päivän. Sellaiset päivät ovat juuri ihanimpia. Ihan kun olisi itsekin yhtäkkiä lomalla. 

 

 

Lissabonissa on nyt se aika vuodesta kun aamuisin ja iltaisin on viileää, mutta päiväsaikaan edelleen täysi kesä. Aamulla kannattaa pukea takki, ehkä jopa huivi ja laittaa sukat. Sitten lounasaikaan onkin hiki ja niistä voi luopua. Ja jos sattuu olemaan koko päivän ulkosalla, siinä iltaseitsemän aikaan saa taas laittaa takin päälle. Yöllä on sitten jo niin viileä, että voi käyttää seuraavia lauseita "I´ve never been this cold", "I need wine" ja "What the hell?!" vaikka mittari näyttäisi jotain viittätoista. 

Atlantilta käy kuitenkin lähes aina kova tuuli. 

 

Minulla on aina ollut ongelma valkoisten vaatteiden kanssa. Ne näyttävät muiden päällä ihanalta ja sitten kun itse pukeudun valkoiseen, näytän mielestäni tosi valjulta. Valkkasin kuitenkin ihan tarkoituksella tämän Matterprintsin The Simple Shirt dress -mekon valkoisena, koska HALUAN opetella pukeutumaan valkoiseen. Ja kas, kun sen yhdistää ruskettuneisiin koipiin, mustiin kenkiin ja mustaan nahkatakkiin, ei se näytäkään yhtään valjulta vaalean tukan kanssa. 

 

 

Tässä siis päivä samassa mekossa: aamu kotona, hetki työjuttuja, sitten kävelyä ja kahvittelua, sen jälkeen kirpparikierros Feira da Ladrassa. Kirpparin jälkeen lounasta ja lisää kahvia, illalla vielä ulkona hengailua, illallinen ja pari lasia viiniä. Aina päivät eivät ole näin ihania ja tehokkaita. Usein istun kotona kolmeen asti kotihousuissa läppäri sylissä ja päivittelen: "Noin ihana ilma, enkä oo vielä ees päässyt ulos asti". 

Vaihtelu virkistää. Joskus tehopäivä, joskus lusmupäivä. Toisinaan työpäivä ja sitten väliin vapaapäivä.

Ihanaa vaihtelua elää välillä muutakin kuin 9-17 normityöarkea.

 

----

 

Mekko Matterprints* Kengät Otherstories Nahkatakki Soaked in Luxury Laukku the Stowe Glittersukat Monki

Kuvat Anna Vihervaarasta

*saatu blogin kautta

 

Mulla on Matterilta paljon muitakin luottovaatteita. Jos merkki kiinnostaa, tsekkaa nämä:

Huitulahuivissa

Sinihousuissa

Haalari, jota ei tarvitse riisua kokonaan vessassa käydessä

Ykköstoppi

 

----

 

Day in life with my favorite new The Simple Shirt dress from Matterprints*.

 

Dress Matterprints* Shoes Otherstories Jacket Soaked in Luxury Bag the Stowe Glitter socks Monki

Pics Anna Vihervaarasta

*gifted

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Olen julistanut (liian) monta kertaa (liian) isoon ääneen sitä, etten ymmärrä ihmisiä joilla on enemmän kuin kaksi laukkua. Ihminen ei tarvitse kun ison laukun ja sitten pikkulaukun. 

Voi pahus, miksi olen huudellut tätä. Koen nimittäin juuri TODELLA SUURTA tarvetta hankkia jonkun näistä laukuista, koska se 

- tekisi varmasti elämästäni ihanampaa

- sen kanssa kaikki, jopa vanhat verkkarit ja kulahtanut teepaita, näyttäisivät hyvältä ja harkitulta

- mikäs olisi kolmas tekosyy...hmm... haluan tulea käsityötuotteita ja...

HALUAN VAAN UUDEN LAUKUN! Yksinkertaisesti haluan. 

 

 

Pendular Pocket on laukkumerkki, jonka suunnittelu voisi olla omista näpeistäni (ja laukku-unelmistani). Väri- ja muotokieli ja ihanan pienet yksityiskohdat. Ja sitten nuo kuosit. Kaikki täsmää!

 

En onneksi löytänyt sivuilta mitään tietoa siitä, mistä laukkuja mahdollisesti voisi hankkia. Tyydyn siis vaan ihailemaan näitä kuvia. 

 

----

 

Absolutely in love with these bags by Pendular Pocket.

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Tajusin oikeastaan vasta ekan kouluvuoden Visuaalinen kulttuuri -kurssilla, mitä kaikkea visuaalinen kulttuuri pitääkään sisällään ja kuinka innostunut niistä kaikista asioista olen.

Itseasiassa se kiinnostaa minua jopa enemmän kuin itse visuaalinen suunnittelu.

Tässä projekti, joka on juuri sitä parhaimmillaan: otetaan pari klassikkoa, nykypäivä ja photoshop ja sitten tehdään jotain ihan uutta.

 

 

Japanilainen graafikko Shusaku Takaoka tekee upeita katutaide-klassikkotaide-teoksia.
Voisin katsella näiden nerokkuutta loputtomiin.

Olen lupaillut monta kertaa tehdä postausta myös maisteriopinnoistani, joihin liittyi oleellisesti juuri tuo visuaalinen kulttuuri. Nyt kun koulu on melkein ohi, voisikin olla postauksen aika. Olen odotellut gradun presentointiseminaaria kuukausikaupalla, sen kun luvattiin olevan joskus syksyllä. Viime viikolla kävi ilmi, ettei sitä ole vielä ollut, koska osa luokaltani tekee graduaan edelleen. Hommalle kun sai ostaa jatkoaikaa, 150€ per kuukausi.

Meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun tämän kuullessani. Omalla kohdallani kun 8 kuukautta kyseisen tekstin kanssa oli jo ihan tarpeeksi, en olisi ottanut lisäaikaa edes ilmaiseksi.

 

----

 

In love with the pictures by Japanese graphic designer Shusaku Takaoka.

 

 

Share

Pages