(en halua elää, teen nyt tätä)

VMV

Jumissa eli ei, klikkasin vahingossa esiin kielellistä kohtaloani jankkaavan vanhan runomitan, joka sytytti minussa uuden soinnun ja päänpudistuksen sille, kuinka köyhää kansaa sisälläni kaitsen.

Olen ihan uskomaton kolhoni puru. Räppäsin tämän joku vuosi sitten instagram-selfien en-minä-mitääksi.

mun taikasauva murtaa mua:
oon suojeliuksen sytiseni
vankina.
tuon aaveen mana musta, pää-/kallopaikalla
kaikunani kirjoo kuolema.

perimäni poru: ikälopun loruhuru-
mieli muhii mummona
eloon, toivoon liian uupuneena.
ei elää kauneimpani anna, kaanaa kirottua kohtaloa:
täs
on mun salaistani onttona ja yksin (mokalokaa, minättömän lagia)

kutea ja kuolla.
KUSTA! pelkkää mielen panetusta.

syti särkee sydämen
varjoistani tummenneen-
elähtänyt vanha raha: 
mä oon piru, perkele ja paha.

Share

Kommentoi