Ladataan...
Wasteland, honey

Olen oppinut rakastamaan merta. 

Asuin nimittäin tämän kevään ruotsalaisessa rannikkokaupungissa. Nyt puolestaan vietän kesän suomalaisessa vastaavassa. En tiedä miten sopeudun muuttaessani takaisin sisämaahan syksyllä.

Mutta siihen on vielä aikaa. Pitkä ihana leikki jatkuu vielä.

Rakastan iltoja rantakallioilla. Tässä kaupungissa niitä kallioita riittää. Mukaan tarvitaan vain viltti, mankka ja Tehiksen levy, hyvää seuraa sekä siideriä. Niihin hetkiin tiivistyy kaikki olennainen tästä kesästä: laskevan auringon heijastama silta meren pinnalla, uudet tuttavuudet joista tulee alle viikossa ystäviä ja keveä mieli.

"Kuljen kaupungin varjoisaa puolta ylöspäin ja olen polviani myöten maailmassa kii", kuten joku viisas sanoi jossakin.

Ei kai siihen ole mitään lisättävää. 

Paitsi että hei! Suositelkaa mulle jotain kesäistä musiikkia, joka sopisi juuri noihin edellä kuvailtuihin hetkiin?

kuva: weheartit.com

   

Share
Ladataan...

Ladataan...
Wasteland, honey

Suhtaudun ristiriitaisesti onnellisuuteen. Usein tulee mieleen se perisuomalainen sanonta: kel onni on, se onnen kätkeköön ja blaablaa. Mutta miksi hitossa? Miksei sitä onnea saisi huutaa koko maailmalle tai ainakin edes vähän kehuskella kylänraitilla että nyt muuten menee hyvin?

Mutta silti, ihan väkisinkin alkaa epäilyttää kun se onni jostain kohtalon oikusta kohdalle osuu. Tai kun taivaankappaleet ovat sattumalta oikeilla paikoilla, tai mitä syitä ikinä siihen sitten onkaan.

Alkaa epäilyttää, että kohta kaikki taas menee kuitenkin vituiksi.

Ja sitten on vielä se toinen puoli, kuten kaikilla asioilla yleensä on: onnelliset ihmiset ovat lähtökohtaisesti ärsyttäviä. Ne hymyilevät typerästi, nauravat paljon ja kovaa, eivätkä välitä pienistä vastoinkäymisistä. Ne vähän leijuvat ja käskevät vain antaa mennä niin kaikki ongelmat selviävät. Mikään ei ole niin justiinsa.

Ei. Ei se niin mene. Onnettomalla on varmasti miljoona hyvää syytä olla onneton ja onnelliset tuovat yhden lisää.

Tästä kaikesta jupinasta huolimatta on pakko myöntää: olen aika onnellinen. On kesä, töissä on kivaa ja uudet ihmiset huippuja. Aika leimiä, myönnän. Mutta näin lämpimällä säällä onnettomana oleminen on hiton rankkaa.

Helpompi luovuttaa suosiolla. Ja kuunnella tyhmää musiikkia.

Loistava meno ja sillee.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Wasteland, honey

Haluaisin pitää Coldplaysta. Kaiken järjen mukaan minun pitäisikin. Coldplay on ihan jees. Mutta vain ehkä liian jotain. Liian tylsää? Liian helppoa?

Coldplay on vähän kuin kiltit miehet. Mukavaa, mutta päältä päin tylsää.

Minä pidän vaikeasta. Niin miehissä kuin musiikissa.

Olen pitänyt miehen vaikeutta ja tunnevammaisuutta haasteena: mitä oudompi, sitoutumiskammoisempi ja salaperäisempi mies, sitä enemmän kiinnostun. Ja mitä vähemmän vastauksia tekstareihin tulee ja mitä epäluotettavampi mies on, sitä kiinnostavampi ihmissuhde.

Sanalla sanoen: olen kusipääaddikti.

Tai ainakin olin.

Usein kuulee sanottavan, että renttuihin rakastuvat naiset yrittävät jollakin tapaa parantaa heidät. Yrittävät hoivata ja saada muuttamaan huonot tapansa. Yrittävät tehdä kusipäärentuista sliipattuja kultapojuja. Minä en. Jos haluaisin sellaisen hyväkäytöksisen kiltin pojan, miksen hankkisi jotakuta, joka on sellainen jo valmiiksi?

En oikeastaan edes tiedä varsinaisia motiivejani. En, vaikka niitä on aikanaan tullut mietittyä ja ylianalysoitua aivan liian monta pitkää iltaa.

Ehkä minusta vain tuntuu siltä, että suhteiden eteen täytyy tehdä töitä, ja niiden täytyy olla vaikeita. Jos kaikki sujuu ensitapaamisesta asti liian helposti ja hyvin, on jotakin pakko olla vialla. Ja jos ei ole, jokin ongelma on pakko kehittää. Ehkä siksi on kätevää ihastua niihin ongelmatapauksiin ja sitten kehittää niistä pakkomielteitä, ongelmia ja draamaa.

Onpahan jotain jännitystä elämässä.

Mutta kaikkeen kyllästyy. Minä olen kyllästynyt kusipäärenttuihin. Kyllästynyt kaikkeen siihen vaikeuteen. Mikseivät ihmissuhteet voisi olla mukavia ja helppoja? Ei kai helppous aina tarkoita automaattisesti tylsää?

Aion vaihtaa miesmakuani. Aion ottaa selvää, millaisia kiltit miehet oikeastaan ovat. Ja aion kuunnella pitkästä aikaa Coldplayta.  Tää uus on oikeastaan aika jees ihana.

http://www.youtube.com/watch?v=1Kf_6BWcOOg

"...Maybe I'm in the gap between the two trapezes. But my heart is beating and my pulses start cathedrals in my heart."

 

Ps. Saatoin löytää sen nojailuseuralaisen.

Share
Ladataan...

Pages