Ladataan...
We love sundays

 

 

 

Kuulin hetki sitten kaupassa erään keskustelun. Nainen totesi ystävälleen, että "mielestäni olen hyvä tyyppi ja tykkään viettää itseni kanssa laatuaikaa.” Kuului kummasteleva vastaus: “ No onpas sulla hyvä itsetunto!”.  

Ystävänpäivää vietetään monin tavoin. Ruotsissa alla hjärtans dagina muistetaan rakasta kukilla ja suklaalla,  jenkeissä valentines day on rakastavaisten suurta kulutusjuhlaa. Suomessa ystävänpäivä on aika uusi tapa, kalenteriin se tuli vasta 80-luvulla. Täällä ystävänpäivänä muistetaan perinteisesti ystäviä. Viime vuosina ystävänpäivä rakkaudenjuhlana on saanut Suomessakin enemmän suosiota, ja kauppojen hyllyt pursuavat sydämenmuotoisista suklaarasioista ällöromanttisiin lahjoihin.  Ystävänpäivä aiheuttaa stressiä varatuille sydänkäpysille. Metsästetään täydellistä lahjaa, eikä haluta tuottaa pettymystä tyttöystävälle joka odottaa rakkaudentunnustusta jenkkityyliin. Ne jotka rakastavat ystävänpäivää, ovat yleensä suunnitelleet sen jo viikkoja aiemmin. Sokerihuurrutettua vuorokautta rakkaan kanssa. Helmikuun neljästoista on tehty punaisista ruusuista, törkeän kalliista lahjoista ja vain ihan vähän kohtuuttomista odotuksista.  

Myös sinkut kärsivät ystävänpäivänä, sillä moni tuntee itsensä säälittäväksi ja yksinäiseksi tuijottaen läppärinruutua jäätelökulho kädessä.  Sinkkunaisten porukassa taas ollaan ainakin niin parhaita ystäviä. Suklaansyönnin ja skumpan siemailun ohessa tilitetään sitä miten ihania kaikki tyypit on ja loppuillasta itketään miten ei tulla koskaan löytämään ketään. Onneksi ystävänpäivä on vain kerran vuodessa. Ystävänpäivän vihaajat taas antavat muun maailman stressata rakkauselämästään tai sen puutteesta. Sydämet, vaaleanpunaiset krumeluurit ja ystävänpäiväleivokset saavat aikaan inhoa.  

 

 

Aloin pohtia kaupassa kuulemaani keskustelua näin ystävänpäivän alla. Miksipä ei voisi olla myös oman itsensä ystävä - ja pitää itseään maailman parhaana tyyppinä. Ottaa vain rennosti ja kohottaa ystävänpäivämaljan itselleen. Vai onko se tosiaan liian omahyväistä?

 

  XOXO   

Share

Ladataan...
We love sundays

 

Crumpet on ihana brittiherkku, joka on englantilaisen muffinssin ja pannukakun risteytys. Tyypillinen herkku iltapäiväteellä, ja se tarjoillaan yleensä lämpimänä runsaan voin kera. Englantilaiset crumpetit ovat muutaman sentin paksuisia ja ne paistetaan pannulla miedolla lämmöllä esimerkiksi kananmuna- tai muffinssirinkulan avulla. Ne voi paistaa täysin kypsiksi ja nauttia heti lämpimänä, tai paistaa hieman vähemmän, säilyttää jääkaapissa ja heittää leivänpaahtimeen aamulla. Pinta on ihanan sienimäinen, joten voi sulaa ihanasti reikien sisälle. Crumpetit ovat helppoja tehdä, kunhan vain jaksaa odottaa taikinan nousemista. Jokainen tekee pehmeäa, sienimäistä crumpettia hieman omalla reseptillään ja tällä reseptillä saat aikaan meheviä ja paksumpia crumpetteja. Myös valion resepti on testattu ja hyväksi koettu ;)  

Ohje (7kpl)  

  • 5dl vehnäjauhoja
  • 1tl leivinjauhetta
  • 1tl kuivahiivaa
  • 1/2tl suolaa
  • 1rkl ruokosokeria
  • 2,5dll maitoa
  • 1 1/3dl vettä
  • 1rkl voita

 

 

Lämmitä maito ja vesi kädenlämpöiseksi. Sulata voi. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää kuiviin aineksiin neste ja voi sähkövatkaimella. Jätä n. tunnin ajaksi kohoamaan, kunnes näet että taikina kuplii. Käytä paistamiseen muffinssirenkaita, voit tehdä myös ilman, mutta niistä tulee tasaisen pyöreitä renkaiden avulla. Laita voita pannulle ja paista crumpetteja keskilämmöllä, jotta ne kypsyvät myös sisältä. Noin viiden minuutin kuluttua ne alkavat tiivistyä ja voit poistaa muffinssirenkaat varovasti. Paista minuutti ja käännä. Paista viitisen minuuttia toiseltakin puolelta. Syö heti, tai käytä leivänpaahtimen kautta jos tarjoilet crumpetit myöhemmin. Crumpetit voit tarjoilla esimerkiksi voin, marmeladin tai tuoreiden marjojen ja vaahterasiirapin kera.

Share

Ladataan...
We love sundays

 

Rubiininvärisen, mehevän veriappelsiinisesongin huippu alkaa tammikuun lopussa ja kestää ainoastaan maaliskuun alkuun. Muihin appelsiinilajikkeisiin verrattuna lyhyt sesonki kannattaa hyödyntää.   

 

Suomesta saatavia lajikkeita ovat Sisilialainen Tarocco, sekä Moro. Moron maku on Taroccoa hieman kirpeämpi, ja vaikka se kuuluu tummaveriappelsiineihin, niin sen kuoressa ei välttämättä ole lainkaan tummaa pigmenttiä.Veriappelsiinit ovat maukkaita nautittuna ihan sellaisenaan ja niistä saa myös herkullista mehua. Monikäyttöistä veriappelsiinia voi hyödyntää jälkiruoissa, smoothieissa ja lukemattomissa ruoissa, sillä se antaa väriä, makua ja aromia.    

Veriappelsiinin hapokkuus sopii ihanasti pehmeän ricottajuuston kaveriksi, lorauksella hunajaa. Lakritsijauhetta voi ripotella annoksen päälle jos siitä pitää, minun mielestäni laku sopii kivasti appelsiinin kanssa :) Sain lakritsijauhetta turkulaisesta Smallstore Herkkudelistä, siellä on hyvä valikoima kauniita erikoiselintarvikkeita.

  • 2 veriappelsiinia
  • 1 purkki ricottajuustoa
  • juoksevaa hunajaa
  • Lakrids lakritsijauhetta

  Kuori ja viipaloi veriappelsiinit. Lusikoi ricotta lautasille. Kuorruta annos juoksevalla hunajalla ja ripottele päälle lakritsijauhetta.       

Share