Ladataan...

Sortsit H&M / Muu Vans

Phuuh, mitä pukea päälle asiakastapaamiseen, kun toimistolla on noin 30 astetta? Löysin kaapista viime kesän suosikit, H&M:n vähän pidemmät sortsit. Ovat olleet ainoat naisten sortsit, joissa ei ole kahden sentin lahjetta. Ei voi olla niin vaikeaa lisätä hieman kangasta haaroista alaspäin, mutta kauppojen valikoimasta päätellen on oikeastaan hyvinkin vaikeaa. 

Yllätyin kuvia käsitellessä, että ihoni on saanut hieman väriä! Tästä kiitos viime viikonlopun biitsitouhujen, pari päivää auringossa riitti tekemään kalkkilaivan kapteenista edes hieman terveemmän värisen. Rusketun aika nopeasti, mutta tänä kesänä en ole jaksanut maata auringossa. Kuumaa, hikistä, sattuu selkään, janottaa, tylsää, ei pysty räpläämään puhelinta.. Ongelmia ongelmia.. Tällä viiikolla olenkin maannut vain himassa kaihtimet kiinni ja tuuletin päällä. Menen sitten vaikka solkkuun syksymmällä haha.

Joko nautitte vielä helteestä vai kaipaako joku pientä, terästävää sadetta, ukkosta (tai lumimyrskyä..).

Translation: My phone is a remote control for my Olympus Pen. I'm not THAT addicted.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tämän kesän grillaamiset ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta kun hommaan ryhdytään, niin ryhdytään kunnolla.

Tässä ohjeet aloittelijoille. Näitä noudattamalla ylenet tavisgrillaajasta ylemmän luokan pro-g(radu)rillaajaksi. 

  • Hanki ympärillesi osaava tiimi. Tärkeitä positioita ovat ainakin juomavastaava, salaatti- ja lisukevastaava, sytkäri- ja pullonavaajavastaava sekä tietenkin itse grillivastaava. Huumorintaju ja tilanteisiin kepeästi suhtautuminen ovat ehdottomia plussia, haittaa ei ole raikuvasta naurustakaan. (paitsi jos grillaan taloyhtiön etupihalla, jolloin kannattaa hiljentää hieman volyymiä)
  • Varustautuminen on kaiken a & o. Kunnon välineet siirtävät vastuun kokille, eikä surkeita työkaluja voi näin ollen syyttää epäonnistumisesta. Grilliksi kannattaa valita hiiliversio, joka antaa ruualle kesäisen savuaromin. Paras mahdollinen vaihtoehto on allekirjoittaneen kokeellisten testien jälkeen Big Green Egg (lainattu maahantuojalta), jonka nerokkuus piilee muotoilussa. Munamalli on peräisin tuhansia vuosia vanhoilta, Japanista löytyneiltä grilleiltä.

  • Panosta lisukkeisiin. Grillin kuumenemista odotellessa, ne voi kätevästi syödä hirveään nälkään. Jos jotakin jää yli, niin lisukkeet tuovat väriä lihan kylkeen. 

Avokado-tomaattisalaatti:

  • tomaatteja
  • avokadoa
  • salottisipulia tai kevätsipulia
  • tujaus sitruunamehua
  • suolaa, pippuria
  • öljyä, balsamicoa

Pilko tomaatit ja avokado reiluiksi lohkoiksi. Lisää mukaan sipuli ja mausteet. Anna maustua sillä välin kun grilli kuumenee.

Kurkkusalaatti wasabikastikkeella

  • kurkkua
  • wasabia
  • sitruunaa
  • öljyä
  • suolaa, pippuria

Sekoita keskenään puolen sitruunan mehu, tujaus wasabia, loraus öljyä sekä mausteet. Maistele oikean tasapainon löytämiseksi. Sekoita kurkkulohkoihin.

  • Hanki oikeat ruokajuomat. Alkuun voi nauttia bisseä, kannattaa maistaa esimerkiksi Stadin Panimon Larun IPA:a. Paikallistuote! Toki jos asut vaikkapa Porissa, niin juo Karhua samoista syistä. Ruuan kanssa menee kylmä riesling tai joku kiva punkku, ei liian tuhti. Viinien kohdalla suosittelen Safkaa & Vinkkua -opusta, jonka avulla ei voi mennä pieleen.

  • Sitten itse asiaan. Grillin kanssa maltti on valttia. Odota kunnon hiillosta, nauti sillä välin vaikka toinen bisse. Muista myös kuumentaa ritilä, jos lisäät sen grilliin myöhemmin. Lihan pitää tirskahtaa, kun se isketään grilliin.
  • Grillata voi mitä vain, mutta jos grillaamiset jää muutamaan kertaa vuodessa, niin laatuun kannattaa panostaa. Rasvainen liha toimii aina, esimerkiksi entrecote tai flank steak. Mausteeksi riittää suola ja mustapippuri. Hylkää ne kauheat, marinadinassa lilluvat lihan irvikuvat. 
  • Kesän kuumin makkara on tuoremakkara! Tätä kunnon tavaraa on ilmestynyt kauppojen hyllyille ja vie mennen tullen atrillit ja muut. Chorizo ja bratwursti ovat grilliherkkuja, varsinkin kun päälle sivelee dijon-sinappia. (parhaita makkaroita myy Lidl, koska saksalaiset)

  • Viimeinen tärkeä homma on olla stressaamatta grillaamista, koska loppujen lopuksi kyse on enemmänkin kokoontumisesta ystävien kanssa ruuan parissa. 

Onneksi olkoon! Grillidiplomisi on nyt suoritettu.

Kiitos huipusta illasta Hanna ja heimopäällikkö Rautaperse! 

Translation: They see me grillin', they hungry..

Share
Ladataan...

Ladataan...

Voiko eri värisiä metalleja sekoittaa? Ennen olisin sanonut, ettei missään tapauksessa. Nyt sanon, että jos siltä tuntuu. Kaikki lähti siitä, ettei Stockalla ollut olohuoneen lamppuja haluamassani värissä, joten päädyin näihin nykyisiin, hieman lämpimmän sävyisiin valaisimiin. Sitten löysin kuparimaljakon. Ja korin. Samaan aikaan takaraivossa tykytti ajatus uudesta tuolista, klassisesta Tolixista sinkittynä. Päädyin antamaan metalleille vallan ja nyt ollaan siinä pisteessä, että ruokapöydän yläpuolella roikkuu pronssiset lamput, pöydällä on kuparinen asetelma, lattialla seisoo hopeinen Tolix ja seinällä roikkuu näiden kaikkien yhdistelmä palapeilien muodossa.

Haittaako värien kirjo? No eipä yhtään.

Pöytä .TEBIAN / Tuolit Domus & Tolix / Lamput Stockmann / Palapeili Ikea / Matto Kodin1

Tilasin Tolixin Finnish Design Shopista ja vaikka toimitusaika oli aika pitkä, niin ehdottomasti kaiken odottamisen arvoinen! Tolix on tullut tunnetuksi terassikalusteista, mutta mikäpä estää istumasta näillä ihan sisätiloissa. No ehkäpä lyhyet sortsit estävät, metallinen tuoli on nimittäin aika vilpoinen ihoa vasten. Vielä olisi hakusessa pöydän toiseen päätyyn joku tuoli hieman korkeammalla selkänojalla. Olen vaiheillut sinkityn Rodsin ja mustan J110:n välillä. Jos joku keksii keltaisen tuolin, niin kertokaa toki! Voihan sellaisen maalata itsekin toki ja tätä en sulje pois vaihtoehdoista.

Palapeileistä muuten sen verran, että kyllä, ne ovat pääosin kammottavia ysärijuttuja, mutta tässä tapauksessa turha retrous karisee pois. Bongasin nämä samat peilit myös uusimmasta Avotakasta eli jotakin olen ilmeisesti tehnyt oikein heh. Täytyy käydä hakemassa vielä pari pakettia näitä, koska nälkä kasvaa syödessä.

Translation: Looks cool but trust me, it's freakin' hot in the there.

Share
Ladataan...

Ladataan...

..oli todella hauskaa! Kavereita ja grillaamista, hyvää ruokaa ja vielä parempaa viiniä.

Nyt taas toimistolla ja viikonlopun jälkeen voimat vähän finaalissa. Miten se aina voi olla näin päin heh. Taidan jäädä tänään himaan tuulettimen viereen. Palataan hieman pidemmällä postauksella vaikka huomenna, kun saan kerättyä sulaneet aivoni taas yhteen kasaan.

p.s. Venäjältä päin kuulemma luvassa lisää hellettä. Ou je.

Translation: Sandals are borrowed. I still wear Vans.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Säästin tämän postauksen tarkoituksella viikon ruuhkaisimpaan blogiaikaan, koska haluan, että kaikki näkevät tämän. Jos menet vain yhteen ravintolaan Helsingissä, niin mene tänne:

Copas y Tapas

Loistavan ravintolan kriteerit? Välitön, ystävällinen ja joustava palvelu. Täydellinen ruoka, jonka et halua loppuvan. Viihtyisä miljöö. Ruuan kanssa virheettömästi sopivat viinit. Siisti, mutta rento atmosfääri. Ei pönötystä. Henkilökohtaiset toiveet ja rajoitteet ottava menu sekä henkilökunta. Nämä kaikki, ihan joka ikinen kohta toteutuu Copas y Tapas -raflassa, josta taas kerran poistuin leveä hymy naamallani, sisälläni pelkkää onnellisuutta. Olen ravintolasta kirjoittanut ennenkin, mutta haluan muistuttaa jälleen kerran miten ihana paikka tämä on.

Listoja täältä ravintolasta et löydä, mutta sen sijaan voit valita päivän antimista lihaa, kalaa, kasvista ja sesongin mukaan myös lintua. Raaka-aineet ovat vahvasti sidoksissa siihen, mikä on hyvää juuri nyt ja mitä tukusta tai toreilta löytyy. Tai luonnosta! Alkuruuamme yrtit olivat kerätty Lauttasaaresta - aikamoista lähisapuskaa ellen sanoisi. Ravintolan keittiössä majailee puuhiiliuuni, joka antaa ihan oman makuvivahteensa ruualle. En muista milloin olisin viimeksi syönyt näin hyvää lihaa. Ja ne viinit! Jokainen on valittu huolella valikoimaan, sillä paikan päälliköllä on pitkä työhistoria viinien parissa. Omistussuhteista sen verran, että bonuskortteja on täällä turha kaivella, onneksi, sillä ravintola on perheyritys ja viinit sinulle kaataa esimerkiksi jompi kumpi pomon pojista. Viinitietäjiä hekin.

Ruoka. Uskomattoman hyvää.

Tapakset ovat ravintolan nimenkin mukaan se, mitä täällä osataan erittäin hyvin. Voit valita kolmen tai viiden tapan valikoiman joko alkuruuaksi tai pikkupurtavaksi viinilasillisen kanssa. Tapakset vaihtuvat myös säännöllisesti, tällä kertaa lautaselta löytyi saaristolaisleipää, mätiä ja niitä edellä mainittuja larulaisia yrttejä. Tai miltä kuulostaisi kaalikeitto maustettuna ripauksella vaniljaa? Jännittävältä kenties. Maku ihan over the top! Härkä myös todella jees, eikä pieleen voi missään nimessä mennä marinoidulla punasipulilla.

Pääruoka, oi pääruoka. Vaikka tapakset ovat tässä raflassa erittäin hyviä, niin en voi kuin suositella maistamaan Copas y Tapasin lihaa! Puuhiiliuuni tuo pihviin ihan oman aromin ja kypsyysaste on just eikä melkein. Ollut joka ikinen kerta, kun olen tässä lafkassa vieraillut. Flank steakin lisäksi lautaselta löytyi mustatorvisieniä sekä uusia perunoita, unohtamatta täydellistä kastiketta ja annokseen pientä hapokkuutta tuovaa tomaattisalsaa. Nautin joka ikisestä suupalasta.

Viinistä pitää tässä tapauksessa mainita vielä kerran. Copas y Tapasissa viiniä saa oikeasti maistaa ja päättää vasta sitten, mitä ruoan kanssa haluaa juoda. Kyllä, tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti monet ravintolat suhtautuvat maistattamiseen hieman nihkeästi. Saimme maistaa jokaisen annoksen kanssa paria tai kolmea eri viiniä, vertailla tarjoilijan kanssa niiden makua ja päättää vasta sitten mitä lasiimme kaadetaan. Korostan vielä, että jokainen vaihtoehto olisi ollut hyvä, koska tämän puljun viinitietämys on ihan omaa luokkaansa. Maistattamisesta tulee sellainen fiilis, että asiakkaan viihtyvyydestä välitetään.

Jälkkäri kerkesi hieman sulaa meitsin taistellessa kameran asetusten kanssa. Crema catalanan maku oli erinomainen! Eikä mikään kovin tavallinen, se nimittäin oli kypsytetty tammilastujen kanssa uunissa ja jälkkäri oli imenyt itseensä ihanan puisen makuvivahteen. Meille jopa tuotiin pöytään niitä samaisia lastuja näytille. Talking about customer service. Jälkiruokaviinit ovat oma heikko kohtani ja voisin lipittää niitä ihan päivittäin. Koska viinin valinta oli hankala, niin sain molempia vaihtoehtoja laseihin. Ei voi valittaa. Edellisellä kerralla Copas y Tapasissa meille järjestettiin kunnon jälkkäriviinitasting, ihania muistoja tuosta kokemuksesta.

Tiedän, etteivät monet välttämättä tykkää siitä, että ravintolassa tarjoilija kertoo pidemmät pätkät ruuasta tai viinistä. En itsekään välttämättä pidä silloin, jos sen takia jää keskustelu pahasti kesken tai ruoka/viini on jo tuttua. Tässä tapauksessa oli kuitenkin todella mukavaa, että meidät otettiin vastaan näin tuttavallisesti ja annosten sekä viinin selostukset oikeasti toivat lisäarvoa ruokailukokemukseen. Copas y Tapasissa kuulee vähän erikoisempia tarinoita ja nippelitietoa viineistä ja niiden tekijöistä, ei sitä esitteestä luettua faktaa. Ja on kiva tietää, mistä syömäsi kala on pyydetty tai yrtit poimittu. En kokenut missään vaiheessa, että tarjoilija olisi ollut tungetteleva tai tylsä ja illallisesta jäi käteen myös jopa uutta tietoa, eikä vain täysi vatsalaukku.

Väitän, että täällä on pääkaupunseudun ravintoloiden paras palvelu. Instagram-tilini kommenttien perusteella, en ole yksin mielipiteeni kanssa.

Poistuimme Juhanin kanssa Copas y Tapasista leveät hymyt naamoillamme, fiilis oli ihan katossa! Harvoin tulee näin onnelliseksi ruokailusta, tässä tapauksessa voidaan oikeasti puhua täyden kympin suorituksesta. Kympin ruokailu, 10++:n  ravintola. Menkää sinne! Fabianinkadulle. Ihan oikeasti.

Translation: Copas y Tapas, I'm saving this restaurant for special occasions. And even the day wasn't that special at all, it truly turned into one when entering this restaurant gem.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Asuja ja rafloja tällä viikolla blogissa, mutta minkäs teet. Tätä se kesä on, eipä ole tullut tehtyä mitään kovin kehittävää, vaan olen ottanut iisisti ja koittanut nauttia lämmöstä toimistoaikojen ulkopuolella.

Oletteko käyneet jo Teurastamon alueella Kalasatamassa? Itse olen käynyt huudeilla aina silloin tällöin, jonkun tapahtuman yhteydessä lähinnä. Yllätyin mistä kaikesta olen jäänyt paitsi ja nyt täytyy ottaa Teurastamo tarkempaan syyniin. Alueella on useita kivoja ravintoloita, viihtyisä sisäpiha, jätskiä, terde.. Tuli mieleen Brooklynin hipsterimestat ja se ei ole mikään huono asia. 

Teurastamoon tutustumisen voi aloittaa vaikkapa B Smokerysta, joka on näin kesäaikaan vähän mystinen ravintola. Auki aika epäsäännöllisesti, mutta tähän on syksymmällä tulossa ilmeisesti muutos. Ensi viikolla ravintola on kokonaan kiinni, mutta puljun safkaa saa Street Food Carnivalista, jota suosittelen lämmöllä kaikille!

B Smokeryn listalla oli tällä viikolla possun ribseja sekä seitan burgeria. Itse olin juuri syönyt, mutta pyysin Juhanin koekaniksi, eikä hän kieltäytynyt. Juhanilla ei ole nähkääs tapana kieltäytyä, jos luvassa on ruokaa, bisseä ja meitsin seuraa heh. Ribsit olivat oikein mainioita, joskin savun makua odotin, koska ravintolan nimi. Liha oli joka tapauksessa mureaa ja annos katosi nopeasti treenin jälkeiseen nälkään. Coleslaw olisi kaivannut hieman lisää suolaa. Kokonaisuutena kuitenkin aika hyvä setti ja 15 euron hintaan tuo lihakeko tuntui aika hyvältä sijoitukselta.

Myös itse miljöö on aika jees! Diggailen rapistuneita seiniä ja eriparisia pöytiä. Teurastamon alkuperäinen tunnelma on säilytetty hienosti. Mainio paikka kesäiselle retkelle! Fillarilla pääsee Sörkan rantareittiä ihan huudeille (metrokin kulkee) ja iltaa voi mennä jatkamaan johonkin Kallion lukuisista baareista.

Ensi kerralla kokeilussa ehdottomasti paljon kehuttu Teurastamon Roslundin Lihan pulju. Heidän burgeri voi olla hyvinkin juuri se, jota olen täältä Helsingissä kaivannut.

Translation: Beer in a can and meat on the plate. What could go wrong?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Farkut Dr. Denim / T-paita H&M / Kengät Vans (ei enää valmisteta sorry)

Siinäpä nerokkaan yksinkertainen asukokonaisuus, johon ei vain koskaan kyllästy. Farkut ja valkoinen t-paita. Jos ilma olisi hieman viileämpi, niin heittäisin mukaan ehdottomasti nahkarotsin tai pilottitakin. Olen liputtanut jo niin pitkään kuin muistan tämänkaltaisten asujen puolesta varsinkin miehillä, mutta mikäs tässä estää pukeutumasta itse samalla tavalla. Niin ja faktahan on se, ettei meikäläisen silmissä mies ei kaipaa mitään muuta kuin hyvinistuvat farkut sekä valkoisen t-paidan. (Tai ei paitaa ollenkaan näillä helteillä heh.)

Tuntematon nainen kehui meitsin fledaa, vaikka itse olen vahvasti eri mieltä. Edellisestä kampaajakäynnistä on kulunut pitkä tovi, mutta onneksi malli oli sen verran hyvin leikattu, ettei se vieläkään ihan täysi katastrofi olekaan. Olen tässä pohtinut, että nyt kun hiukset ovat kerrankin venähtäneet hieman pituutta, niin pitäisikö yrittää kasvattaa tätä reuhkaa? Vaikkapa polkkamittaan, sellainen meitsin päässä on viimeksi nähty 2008 ja se oli vuosien ajan mun signature look. Sen jälkeen tulivat under cutit, irokeesit, värikokeilut ja vaikka mitä. Onhan tässä kasvattamista, mutta tyvikasvu ainakin todistaa sen, että kyllä minunkin hiukseni kasvavat. Hitaasti, mutta epävarmasti. Jospa me tuon ex-unicorn-Saaran kanssa voitaisiin tuskailla kasvatusprojektejamme yhdessä?

Translation: Blackster. Whitester.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tämä postaus on pitkä kuin nälkävuosi, vaikka "nälkävuosi" on kenties kaikkein huonoin termi kuvaamaan tätä ruuan, musiikin, bileiden ja huipputyyppien värittämää ravintolakokemusta!

Sain varattua pöydän Ravintola X -ohjelman kuvauksiin ja kaikista mielenkiintoisista julkkiksista päädyin Axl Smithiin. Ihan vain siksi, koska Axl on niin mukava tyyppi! Jos Ravintola X -konsepti on mennyt ohi, niin kerrottakoon että se on syksyllä Nelosella starttaava ohjelma, jossa 10 julkkista perustaa unelmiensa ravintolansa päiväksi ja heillä on 24 tuntia aikaa ja 1000 euroa rahaa koko projektiin. Tomi Björck on jeesaamassa uusia ravintoloitsijoita ja syöjät äänestävät lompakollaan onko rafla ollut odotusten mukainen.

Axl Smithin ravintola yllätti positiivisesti heti ovella. Värikästä, trendikästä, hieman retroilua.. Seinällä roikkuvista vinyyleistä, discopalloista ja nurkassa nököttävästä sähköpianosta tuli mieleen jazz-baari.

Otin ravintolaan seurakseni työkaverini Juuson, joka musiikkimiehenä osasi varmasti arvostaa tilaisuuden luonnetta ja tietenkin myös ruokaa. Axln ravintola HIP eli Helsinki Ice Cream Parlor keskittyi jenkkiläiseen soul foodiin suomalaisella twistilla panostaen erityisesti jälkiruokiin. Axl kertoi, että idean ruokaan hän sai isältään, joka valmisti tämän tyyppistä safkaa. 

Iloinen yllätys oli salin henkilökunta. Axl oli värvännyt tarjoilijoiksi kavereitaan, jotka hymyssäsuin, valkoiset kauluspaidat päällä kiikuttivat pöytään lautasia ja ottivat juomatilauksia vastaan. Kesän korvamadon luonut Kasmir oli meidän tarjoilija ja suoriutui tehtävästä ammattilaisen elkein. Props!

Possua, kapriksia ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Graavattua lohta, creme fraichea, maustekurkkuja.

Kantarellimuhennosta ja pippuria.

Suolaisia annoksia listalla löytyi kolme kappaletta. Crepesit ovat omia suosikkejani ja olin niin iloinen saadessani niitä! Tykkäsin kaikista kolmesta pääruuasta, joskin possu nousi omaksi suosikikseni. Mausteinen ja hyvin suolattu liha. Erityismaininta tuoreesta lehtipersiljasta, joka on tämän kesän suosikkiyrttini. Graavilohi olisi kaivannut ehkä hieman pientä potkua, en olisi valittanut jos creme fraichen sekaan olisi ujutettu hieman piparjuurta tai sinappia.

Ruokailun aikana oli ohjelmaakin, jota ei sovi missään nimessä unohtaa. Musapainotteista ohjelmaa, koska onhan kyse kuitenkin Axl Smithista. Aivan huikea gospel-kuoro veti kolme biisiä niin kovaa, ettei meininkiin voinut olla lähtemättä mukaan. Mahtavaa! Itse maailman surkeimpana laulajana en vain voi käsittää miten joku osaa laulaa näin hyvin.

Pikaiset poset Tomi Björckin kanssa. Enpä tiedä kumpi meistä Juuson kanssa on suurempi Björck-fani.. Täytyy varmaan perustaa joku fanikerho kohta. Joo, anteeksi vain fanitusnolouteni, mutta meikäläisestä on vain tosi siistiä, että joku tekee täysillä omaa juttuaan ja menestyy siinä! Ja hei, myös tie joidenkin naisten sydämiin käy vatsan kautta, mitä etuoikeus miehillä on muka hyvään ruokaan. Faniuden ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa, kun on maistanut karamellipossua Farangissa. Just saying.

Niin ja L kuten Laru. Boom!

Herra ravintoloitsija itse. Enkä nyt puhu Tomista. Jos Axl joskus kyllästyy juontohommiin, niin minä ainakin lupaan mennä hänen ravintolaansa! Vakuutti.

 Pancake ja suklaata sekä paahdettua banaania.

Pancake sekä sitruunajuustokakkujädeä ja mansikoita. Aivan kunkku annos!

Pancake ja "mustikkapiirakkaa".

Jälkkärit olivat aivan omaa luokkaansa! Tuota mansikkapannaria olisin voinut syödä vaikka kolme. Ei näistä tarvitse sen enempää kertoa. Maistuivat juuri niin hyviltä kuin miltä kuvissa näyttävät. Teki mieli nuolla lautaset ja niin ilmeisesti myös naapuripöydässä. Mutta koska kamerat, niin kukaan meistä ei kehdannut.

"Missä meidän tarjoilija on? Tarvis lisää viiniä." Ai kappasta, stagellahan se. Biisi meni jotenkin näin: wowwowowoowowowww, mutta rehellisesti sanottuna mun oli vaikea keskittyä, koska edessäni oli mansikkajälkkäriä vielä.

Fanituskuvassa tällä kertaa Kasmir. Repesin muuten TÄLLE vadelmavenekommentille aika huolella.

Ilta loppui kuoron esittämään "Thank you" -biisiin, jonka merkityksen Axl ystävällisesti suomensi vieraille. Tarkoittaa kuulemma kiitosta. Heh.

Syksyllä on pakko kokoontua porukalla telkkarin ääreen katsomaan jakso! Jos meikäläinenkin siellä vilahtaisi, joten töllöttimet auki. Toki kannoin korteni kekoon maksutapahtuman avulla Axln puolesta, nyt vain jännitetään kuinka kävi.

Kiitos illasta Axl ja Ravintola X!

Translation: The wine was really cheap. I wish this restaurant would be real..

Share
Ladataan...

Ladataan...

Sortsit Gina Tricot / T-paita ja kengät Vans 

Kesäpäivän kunniaksi jotakin vähän tyttömäisempää vaihteeksi. Jouduin karsimaan vaatekaappiani rankalla kädellä kevään alussa muuton yhteydessä ja nyt sieltä on todella hankala löytää mitään kesäistä, lyhyttä tai värikästä. Mustia ja valkoisia t-paitoja sekä farkkuja löytyy kyllä vinot pinot. Yritin ensin änkeytyä parin-kolmen vuoden takaisiin sortsihaalareihin, mutta mitä vielä. Osa ei mennyt todellakaan kiinni (kiitos crossfit ja ruoka tästä yläselästä ja hartioista!) ja osa oli niin lyhyttä sorttia, että kumartuminen menisi enemmän sinne aikuisviihteen puolelle vilpoisan kesäasun sijaan. Vuodet tekee tepposia, ei enää megalyhyitä lahkeita meikäläiselle kiitos.

Oletteko muuten huomanneet miten kesän alussa minisortsit tuntuvat lähes rivoilta, kun taas kesän lopussa niihin on jo tottunut, eikä reisien vilkkuminen hetkauta suuntaan tai toiseen. Ne kesän ekat sortsipäivät! Tuntuu, että kävelisi alasti kaupungilla. Itse olen vieläkin tuossa pisteessä, koska kiitos toimiston ilmastoinnin, on tullut käytettyä vain pitkiä lahkeita. Uskaltauduin viikonloppuna vihdoin ja viimein, mutta jouduin hieman pettymään. Porukan kundit keksivät harrastaa käsilläkävelyä ja päälläseisontaa puistossa ja jouduin katselemaan kateellisena vierestä, koska löysät kukkalahkeeni olisivat nousseet korviin paljastaen hyvin paljon K-18 -materiaalia. Ei hyvä. Tästä samasta syystä en diggaile korkkareita, ne rajoittavat hauskanpitoa! Running free ja silleen.

Taidan vetää jalkaan farkut ja lähteä puistoon treenaamaan käsilläseisontaa. Siihen onneksi riittävät ne samat hartiavoimat, jotka estävät kukka/printti/spagettiolkain -vaatteideni käytön.

Translation: Back in black with a hint of girliness.

Girliness...

Googlekin sen tietää. Fuck you Google.

Share
Ladataan...

Pages