Ladataan...

Kappasta, Natalla on taas mekko päällä. Tällä kertaa astetta fiinimpi versio. Olin kaupungilla pyörimässä kaverini Hanskin kanssa ja oli pakko käväistä Beamhillissa kun kerta siellä päin olimme. Normaalisti tsekkaan nopeasti naisten rekit ja totean, ettei siellä ole minulle oikein mitään. Tällä kertaa käteeni osui musta, spagettiolkaiminen mekko, jonka hintalappu näyttä siedettävää lukua. Liekö Sinkkuelämän ekojen tuotantokausien ysäriaivopesua vai Hanskin yllytystä, päädyin sovituskoppiin mekon kanssa. Istuvuus juuri täydellisen löysää, väri se ainoa ja oikea musta. Mitäpä sitä pidempään miettimään, kassan kautta kotiin.

Täydelliset pikkumustat ovat piiloutuvaa sorttia. Kun sellaisen tarvitsee, niin voi olla varma ettei sitä löydä. Nyt kun ei ollut akuuttia tarvetta millekään mekolle, niin se sattui tulemaan vastaan. Onpahan sitten pukine kaikkiin tuleviin eventteihin, mukaanlukien työpaikan pirskeet ja pikkujoulut, häät ja hautajaiset, illalliset ja gaalat. Mekko huutaisi seurakseen järeitä asennekorkkareita, mistäs sellaiset löytäisi. Olen laittanut kaikki korkokenkäni kiertoon ja nyt olen tuomittu kulkemaan Vanseissa aina ja ikuisesti. Onneksi kaapin perältä löytyivät edes yhdet nilkkurit. Not my first choise, mutta menköön paremman puutteessa.

Minulla: Mekko Samso & Samsoe / Takki Flying A / Kengät Vagabond / Laukku Pieces

Juhanilla: Farkut Emmett / Paita Matix / Kengät Vagabond

Kaikkein paras asuste uudelle mekolle löytyi kuitenkin ihan omasta takaa. Juhanille vain sävy sävyyn kauluspaita ja niin me olimme valmiita illanviettoon. Pimeässä cocktailbaarissa erotuimme hädin tuskin taustasta, mutta ehkä parempi niin. Nolot julkipussailijat kuuluvatkin juuri sinne hämyisimpään baarinnurkkaan. Kotiin saapuessamme minulla ei enää ollut huulipunaa, mutta Juhanin leuka oli saanut mukavasti väriä pintaansa..

Translation: It's my new #freethenipple dress.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Lupasin kertoa Porvoon visiitin huippukohdasta, vanhassa kaupungissa sijaitsevasta SicaPelle-ravintolasta. Hellyyttävä ravintola on nimetty Ville Vallgrenin, toiselta nimeltään Pariisin Villen lemmikkupossu SikaPellen mukaan. Nimi on ravintolan omien sanojensa mukaan kunnianosoitus elämänilolle, naurulle ja hedonismille. Mitään näistä ei puuttunut meidän ex-tempore vierailulla, kun päätimme pistäytyä SicaPellessä tässä taannoin.

Ensimmäisenä SicaPellestä pistää silmään erittäin viihtyisä miljöö vihreine pihapiireineen. Saimme pöydän kukkien ympäröimältä terassilta, jossa oli mukavaa illallistaa sateen ropistessa terassin kattoon. Itse ravintola sijaitsee hotellin hämyisessä kellarissa ja on sisustettu trendikkään rouheaksi.

SicaPelle tarjoaa viikottain vaihtuvan menun. Heinäkuussa kesälista koostui 4-6 annoksesta, joiden kanssa tarjoillaan mätsätyt viinit. Ilta alkoi keittiön tervehdyksellä. Rapeat perunapallerot olivat maustettu sitruunalla ja upposivat nopeasti suihimme. Otimme Juhanin kanssa neljän annoksen menun, koska nälkä ei ollut mikään megalomaaninen. Neljä annosta oli ihan riittävä määrä arki-illan safkaksi, jonakin muuna päivänä olisin ehdottomasti ottanut koko helahoidon.

SicaPellen leivät olivat erinomaisia. Vaalea leipä oli tehty 100-vuotiaaseen juureen, saaristolaisleipä oli ihanan siirappinen ja makea. 

Pikapuolin pöytäämme kannettiin ensimmäinen ruokalaji. Kampasimpukka oli tuoretta, joskin olisin voinut ottaa sen pinnaltaan hieman paistettuna. Mustajuuri toi annokseen purutuntumaa, mutta ehkä jotakin rapsakampaa olisin vielä kaivannut. Kokonaisuudessa annos oli maistuva, mutta tekstuurit jäivät hieman löysiksi omaan makuuni.

Ensimmäinen pääruoka piti sisällään kyyhkyä, selleriä sekä pihan kuusenkerkistä tehtyä geeliä. Kyyhky oli kypsennetty erittäin pehmeäksi ja kastike täydensi makumaailman. Selleri ei ole oma suosikkini, mutta sopi annokseen mukavasti. Kuusenkerkkägeeli kuulostaa eksoottiselta ja sitä se oli. Pienissä määrin geeli oli hauska lisä ja siinä maistui hyvin raaka-aineet. Geelin maku oli kuitenkin melkoisen voimakas ja se tahtoi peittää herkän kyyhkyn alleen. Ruokakokemuksena ja uutuusarvoltaan annos oli kuitenkin onnistunut. Viinimätsi oli ihan napakymppi!

Sitten meidät lyötiin ihan ällikällä. Kuhaa, perunaa ja porkkanaa ei kenties kuulosta mitenkään erityiseltä, mutta uskokaa kun sanon tämän olevan yksi koko vuoden parhaimmista syömistäni annoksista! Ruskistetusta voista oli tehty kananmunankeltuaisen kanssa aivan järkyttävän hyvä majoneesi, joka vei tämän annoksen ihan omiin sfääreihin. Mieletön kokonaisuus! Suolainen ja pehmeä kuha yhdistyi sujuvasti makeisiin, uusiin perunoihin sekä kermassa haudutettuun porkkanamuhennokseen. Majoneesi sai koko komeuden maistumaan karamellilta ja toivoin, ettei annos loppuisi koskaan. Ihan mieletön suoritus, en ole koskaan syönyt mitään vastaavaa. Valkkarimätsi myös osui ja upposi. Lautasen tyhjennettyä nojasin tuolin selkään erittäin tyytyväisenä.

Ei menua ilman jälkkäriä. Ruokakokonaisuus päättyi pehmeään mantelikakkuun kera marjojen. Olin tässä vaiheessa jo ihan täynnä. Onneksi pikku perheestämme löytyy todellinen sokerihiiri-Juhani, jolle mikään maailman jälkiruoka ei ole liikaa. 

Ruoan puolesta kokonaisuus oli kiitettävä. Erityiskiitos menee SicaPellen ystävälliselle ja puheliaalle henkilökunnalle sekä upeille puitteille. Tänne tullaan uudestaankin ja niin kannattaa teidänkin tehdä, jos ja kun olette Porvoossa.

Translation: SicaPelle, simply amazing restaurant in Porvoo. All hail caramelized butter.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Porvoo on aina yhtä ihana! Meikäläinen lomailee parhaillaan ja paras lomafiilis tulee ehdottomasti juuri Porvoon kaltaisissa kesäkaupungeissa. Vanhat rakennukset, mukulakivitiet, vihreät puistot, kukkaset ikkunalaudoilla.. Jokaisella lomallani viimeisten vuosien aikana perinteenä on ollut pyhittää aikaa nimenomaan kotimaan matkailulle. Ei aina tarvitse lähteä kauan kokeakseen uusia, mukavia asioita!

Tässäpä erään hieman sateisen päivän kuvasaldoa Suomen lempparikaupungista. Edes niskaan tihuttavat pisarat eivät pilanneet Porvoon mahtavuutta.

Kesämies-Juhani sopi Porvooseen kuin nenä päähän. Ihan vahingossa! Tämä oli nimittäin ihan ex-tempore matka. Juhanin sortsit ovat Carlingista ja muut kledjut ja asusteet Vansin.

Aurinkokin alkoi pilkottaa kävelyretkemme päätteeksi.

Kurkin salaa ikkunoihin ja mietin, että joku saa ihan oikeasti asua täällä. Jos joskus muutan johonkin, niin Porvoo ei ole yhtään poissuljettu vaihtoehto.

Matka huipentui SicaPelle-ravintolaan, joka on ollut omalla must eat -listallani jo pitkään. Tätä raflaa on kehuttu kovasti ja nyt minäkin pääsin vihdoin maistamaan mainion raflan sapuskaa. Tästä tulossa ihan oma postaus, koska loistava illallinen ehdottomasti ansaitsee sen!

Nyt ei muuta kuin jatketaan lomailua, oikein relaa sunnuntaita kaikille!

Translation: Visit Porvoo.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tärkeä päivitys liittyen edelliseen Roslund-postaukseen. Ottakaa hampurilaiset briossilla, hyvät ihmiset! 

Niin ja luittehan jo viimeisimmän osan hampurilaisten metsästyksestä? Tuon postauksen listaan tämä Roslundin hampurilainen sijoittuu sijalle 5. Edelleen toivoisin hieman ohuempaa pihviä ja lisää lisukkeita sämpylän väliin. Mutta sämpylä, se oli kyllä erinomainen tällä kertaa! Ei muuta lisättävää tähän väliin. Söin, join, nautin. Tulen uudestaankin.

Roslundissa on hampurilaisten lisäksi myynnissä laaja valikoima hyviä lihoja, leikkeleitä ja makkaroita. Ostin Teurastamon puljusta viimeksi kassleria ja lammasta, jotka molemmat olivat todella hyviä. Myös kokeilemani raakamakkara on ollut erinomaista ja seuraavaksi testiin menee jenkkiläinen pastrami. Jospa imitoisi hieman Nycin meininkiä ja rakentelisi tornin korkuisia sänkkäreitä lihalla, majolla ja suolakurkuilla täytettyinä.

Jotenkin myös ajatus vanhasta, kunnon lihakaupasta kiehtoo. Mielummin harvemmin hyvää lihaa kuin päivittäin tyhjiöpakattua. Se on periaatteeni ja siitä en tingi. Onneksi Roslundin Teurastamon toimipiste on kätevästi kotimatkani varrella ja illallisen raaka-aineet voi käydä hakemassa jos ja kun töistä lähtee ajoissa.

Teurastamolla ollessaan kannattaa muuten piipahtaa burgereiden jälkeen Jädelinossa, jossa on ehdottomasti koko kaupungin parhaimmat jätskit. Viimeksi kipossani oli kookos- ja pistaasijäätelöä, aivan loistavia molemmat. Jätskit tehdään alusta lähtien itse ja sen kyllä maistaa. Terkut Jädelinon tiskin takana olleelle WTD-lukijalle! 

Ei muuta kuin uusia ruokaseikkailuja kohti! Jos ei treeni ala pian maistua, niin tämä blogi muuttuu kokonaan ruokablogiksi. Peukut pystyyn!

Translation: Burger freak, yep, that's me.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Joskus tekee mieli raikasta salaattia, mutta nälkä ajaa kohti hiilareita. Silloin kannattaa testata tätä lukijan linkkaamaa reseptiä, jossa makeaan perunaan ja kesäisiin yrtteihin on yhdistetty hapokas valkoviinikastike. Itse tuunasin reseptiä hieman, lopputulos oli oikein maistuva. Mitäpä sitä turhaan jaarittelemaan. Simppelille ohjeelle simppeli postaus.

Raikas perunasalaatti

  • keitettyjä, uusia perunoita
  • avomaan kurkkua
  • kesäsipulia
  • lehtipersiljaa
  • tilliä
  • valkoviinietikkaa
  • sokeria
  • suolaa & pippuria
  • öljyä

Sekoita kulhon pohjalla viinietikka, öljy, mausteet sekä yrttisilppu. Pilko perunat, kurkku ja sipuli kastikkeen joukkoon ja pyöräytä. Valmis!

Voit tehdä salaatin valmiiksi jääkaappiin, pieni marinoituminen ei sitä pahenna. Tarjoile grillatun lihan, halloumin tai kalan kaverina.

Itse tein pottusalaattia saslikin kylkeen. Oli oikein mainio kombo!

Translation: Some tasty and deliciouss carbs.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö, Canti

Kesän ensimmäisten asioiden päivä: ensimmäinen lomapäiväni, ensimmäinen piknik rannalla, ensimmäinen vesimeloni tänä kesänä, ensimmäinen kerta uuden viltin kanssa ulkona. Kyllä, tällaista kesän pitääkin olla. Tämän postauksen ihanan aurinkoiset kuvat saattavat hämätä - vilpoinen tuuli puhalsi mereltä ja piknikillä piti vetää päälle villatakki. Mutta silti, ihanaa!

Nappasin kainaloon Brixtonin raitaponchon, jonka saa levitettyä viltiksi, otin alleni fillarin ja repun selkään. Repussa kolisi lomalaisen vakkarikantamus, skumppapullo ja toinenkin. Cantin viinit ovat osoittautuneet todellisiksi löydöiksi. Ne taipuvat niin grillijuhlien keskipisteeksi, perjantaikilistelyyn kuin kesäisen raikkaan piknik-menun kavereiksi.

Larussa asumisessa on se hyvä puoli, ettei merelle ole koskaan pitkä matka. Tällä kertaa sain seuraksi hyvän ystäväni Raakelin, joka toivoi evääksi ruokaisaa salaattia. Ei muuta kuin parhaimman lähikaupan kautta, nopeat kokkaamiset kotikeittiössä, skumppalasit kassiin ja kallioille ilta-aurinkoon. Merituuli sekoitti hiukset, purjeveneet keinuivat aalloilla ja joutsenperhekin tuli moikkaamaan.

Voiko olla söpömpää piknik-kassia? No ei voi.

Viineissä oli valinnanvaraa. Cantin kuiva rosee on kuin tehty kesäisiin päiviin ja myöhemmin syksyn pimeydessä tästä kuohuvasta tulee hyvät kesävibat. Raikkaat salaatit ovat tämän viinin parhaimpia kavereita ja kippistelyyn tämä rosee on täydellinen. Yhdeksän euron hintaan erinomainen hinta-laatusuhde.

Perinteisemmän italialaisen ystäville sopinee Alkon tilausvalikoiman Canti Prosecco. Nätisti pakattu pullo kelpaa varmasti myös tuliaisina juhliin.

Viinien lisäksi piknikillämme oli myös hirmuisesti syötävää. Teimme Raakelin kanssa salaattipohjan valmiiksi ja otimme mukaan kunnon astiat. Kertislautaset ovat varmasti kätsyt silloin tällöin, mutta posliini ja lasi tekevät arkipäivän piknikistä juhlaa. Juhlan tuntua on myös Cantin Pinot Grigio -kuoharissa, joka on mainio joka paikan skumppa. Erittäin kuiva kuohuva sopii moneen makuun ja tilanteeseen, eikä yhdeksän euron hintakaan huimaa päätä.

Jos mielii syödä salaattia ulkona, niin kannattaa pakata vihreät ja vihannekset eri astioihin. Näin salde pysyy rapsakkana kuljetuksen aikana ja lautaselle saa varmasti rouskuvaa tavaraa. Laitoimme toiseen kulhoon frisee-salaattia, ituja ja rucolaa ja toiseen kulhoon teimme sekoituksen kvinoasta, tomaateista, sipulista ja mansikoista. Lisäksi halloumia, kirpsakkaa mansikkavinegrettea ja Larun paikallisen leipomon Voi Poikien leipää. Nam!

Tässä vielä aivan loistava salaattikastikkeen resepti. Sopii erityisesti suolaisten juustojen, kuten halloumin, vuohenjuuston ja fetan makupariksi.

Mansikkainen vinegrette

  • mansikoita
  • öljyä
  • sitruunanmehua ja -kuorta
  • suolaa & pippuria
  • (ripaus sokeria)

Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella kaikki ainekset yhteen, tarkista maku. Mausta salaatti vinegretella juuri ennen tarjoilua.

Mitäpä olisi piknik ilman jälkkäriä. Viimeksi nautimme Cantin Moscato D'Asti -jälkkäriviiniä balsamicolla maustettujen mansikoiden kera, nyt vuorossa olivat kirsikat ja vesimeloni. Tämä loistava jälkkäriviini on tullut jäädäkseen meikäläisen viinihyllyyn. Rakastan makeita jälkkäriviinejä, ne kruunaavat aterian kuin aterian. Oikeastaan itse jälkkäriä ei välttämättä edes tarvita, jos viini on näin herkullista. Tämä tyyppiset viinit ovat alkoholipitoisuudelta melko mietoja (5,5%), joten sopivat mainiosti kaikenlaisiin tilanteisiin.

Nyt meitsi jatkaa lomailua, ei muuta kuin oikein rentoa, kesäistä viikkoa sinnekin!

Valviran uuden ohjeistuksen mukaan alkoholia sisältävää kaupallista sisältöä ei valitettavasti voi kommentoida. Noh, onneksi kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

Translation: Summery picnic by the sea with some bubbly. What girl needs.

Ladataan...

Ladataan...

Mekko Monki / Takki Flying A / Kengät Vans Slip-On / Aurinkolasit Ray-Ban Clubmaster

Nata mekko päällä? Kyl maar! Löysin vihdoin omaan tyyliini sopivan arkimekon, joka ei ole liian hieno, liian naisellinen, liian paljastava tai liian värikäs. Hmm, näillä spekseillä olisin voinut tehdä mekon jätesäkistä, mutta tämä Monkin alennusmekko on mukavampi päällä. Mekko-ostos ei ollut liian suuri riski, joita olen välttänyt viimeaikaisissa shoppailuissani, sillä tämän voi helposti leikata myös paidaksi. Kätevää!

Muistan äitini naureskelleen minulle, kun löysin lukioaikoina tasaraidat. Epäili innostuksen olevan ohimenevää, mutta kuinka sitten kävikään. Raidat ovat edelleen tyylini kulmakivi ja minulle raitapaita on samanlainen uniformu kuin jollekin muulle kauluspaita tai neuletakki. Noihin lukioaikoihin äitini epäili btw myös pillifarkkutrendiä, joka ei vieläkään näytä loppumisen merkkejä. Kyllä on hankalaa tämä ennustaminen.

Translation: A nightgown with street cred.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Suomen parhaan hampurilaisen etsintä jatkuu! Ikuisesti.

Tällä kertaa vuorossa on tänä keväänä Mikonkadulle ovensa avannut Friends & Brgrs, jossa on ihan uudenlainen konsepti. Lafka sekoittaa ravintolan ja pikaruokalan periaatteita rankalla kädellä: ruoat tehdään parhaista raaka-aineista vimosen päälle, mutta ravintolassa on itsepalvelu ja juomat tarjoillaan pahvimukeista. Konsepti näkyy myös hinnassa, sillä pelkkä hampurilainen maksaa 7,50 ja ateria 11 euroa. Rahoilleen saa todellakin vastinetta.

Olen käynyt Friends & Brgrs:issa jo useamman kerran (kertonee tyytyväisyydestä), mutta vasta nyt mukana oli kunnon kamera. Tämä laatuhampurilainen vaatii vain parasta kuvalaatua! Itse asiassa olen istunut näiden hampurilaisten äärellä jo aikaisemmin, sillä Pietarsaaren Fäboda -burgeripuljun kulisseissa vaikuttavat samat naamat. Näistä ajoista hampurilaisten laatu on vain parantunut, nam!

Friends & Brgrs:issa hampurilaiset tehdään alusta lähtien itse. Raaka-aineet tilataan mieluiten paikallisilta tuottajilta ja ravintolan keittiössä häärii useampi kokki tekemässä hampurilaiset tilausten mukaan. Nämä herkut eivät siis seiso tiskissä asiakkaita odottamassa, vaan toisinpäin. Asiakkaita puljussa onkin riittänyt avajaista lähtien! Jono kiemurtelee usein pitkälle saliin, muutkin ovat siis löytäneet F&B:n hienon konseptin. Hampurilaisten lisäksi raflassa tehdään erittäin hyviä ja rapeita ranskalaisia, joiden kanssa tarjoillaan itse tehtyä majoneesia. Maistoin myös todella herkullista pirtelöä, jossa oli mansikansiemeniä, eikä esanssia. Winning.

Friends & Brgrs:issa tilataan tiskiltä ja mukaansa saa piipparin. Sitten voi mennä pöytään istumaan ja pieni, ufon näköinen vempele ilmoittaa, kuin tilaus on noudettavissa keittiöstä. Kätevää. Ruoan saa toki myös mukaan.

No mites se burgeri? Erinomainen! Pehmeän sämpylän välissä on grillattu pihvi ja halutut täytteet. Olen maistanut niin perinteistä juustohampurilaista, kuten myös karamellisoidulla sipulilla täytettyä hampurilaista. Myös kasvisburgeri on kuulemani mukaan hyvä, ensi kerralla testaan sellaista. Gluteenittomankin sämpylän saa halutessa. Kallistun itse perinteiseen "Friend's Brgr" -vaihtoehtoon juustolla ja majoneesilla, se on ollut erittäin mehevä ja maukas. Ja vaikka hampurilainen on näyttänyt päällisin puolin pienehköltä, niin ähky on tullut joka kerta. Täyttä tavaraa! Virheestä oppineena olen jättänyt viime kerroilla ranskalaiset pois, vaikka ne niin kovin hyviä ovatkin.

Iso peukku myös F&B:n mainiolle henkilökunnalle, joka on aina ollut erittäin ystävällistä ja palvelualtista. Pitkästä odotusajasta on tiedotettu hyvissä ajoin, pöydät on siivottu asianmukaisesti ja "kiitos" sekä "ole hyvä" ovat henksun vakiokalustoa. Tuntuu, että joka kerta Friends & Brgrs vain paranee! Niin ruoan kuin yleisen meiningin puolesta. Alkukankeudet ovat selvästi takanapäin ja nyt ei muuta kuin tuulta purjeisiin.

Näillä sanoilla Friends & Brgrs:in juustohampurilainen pääsee mukaan hampurilaismetsästyksen kärkikahinoihin. Täytyy ottaa revanssi kaikista listan hampurilaisista ja tsekata ovatko ne edelleen niin hyviä kuin muistelen.

Suomen parhaimmat hampurilaiset:

  1. Bistro Sinne: vuohenjuustohampurilainen
  2. Kauppuri 5: vuohenjuustohampurilainen
  3. Brasserie Kämp: juustohampurilainen
  4. Friend & Brgrs: Friend's burger -juustohampurilainen

Translation: Good value for money! Friends & Brgrs, thank you for coming to our town.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Farkut Levis 501 Ct / Paita H&M Men Trend / Kengät Vans Old Skool Lite 

Kuvat: Hannele Salmi

Mukavuus vai tyyli ennen kaikkea? Ennen olisin vastannut, että tyyli ehdottomasti, mutta nyt taidan kallistua ensimmäiseksi mainittuun. Koko kesä on mennyt repaleisissa farkuissa ja löllöpaidoissa, enkä ole edes pahoillani. Vähän huulipunaa naamaan, niin one size -collegekin menee toimistovaatteena.

Viime aikojen lempparit ovat olleet ylivoimaisesti Vansin sporttimalliston kengät. Nämä näyttävät ihan perinteisiltä skeittitossuilta, mutta tuntuvat jalassa Reinoilta. Kengät painavat ehkä kaksi grammaa ja pohjat ovat pehmeääkin pehmeämmät Ultracushit. Old Skool -malli yleensä hiertää omia prinsessajalkojani, mutta nämä ovat olleet ensimmäisestä päivästä lähtien täydelliset. Kaverini naureskeli, että meikäläinen on totaalisen aivopesty edellisessä työpaikassani Vansin maahantuonnissa, mutta tämä rakkausstoori on kuulkaas kukoistanut jo vuosikymmenen ajan! Loppua ei näy.

Mikä on teidän luottomerkki pukeutumisen suhteen?

Translation: Jackie O called. Wanted her sunglasses back.

Share
Ladataan...

Pages