Ladataan...

Kohta se on täällä taas, vuoden masentavin aika eli joulu. Tänä vuonna päätin skipata kaikki mahdolliset joulutraditiot ja näillä näkymin vietän muutaman ylimääräisen vapaapäivän duunista ihan yksin kotosalla lorvaillen. Ehkä tilaan pitsan ja katson Netflixista luontodokkareita. Jotakin hyvää joulussakin mielestä sentään on ja se on ehdottomasti alkuruokapöytä. Tai tarkemmin sanottuna kalaruuat. Tänään sunnuntaibrunssi kavereiden kanssa rakentuikin vahvasti kalatiskin antimista höystettynä pullollisella cavaa.

Lähikaupan, Larun K-Supermarketin, pettämätön valikoima on kyllä niin loistava, ettei tarvinnut kauemmas lähteä mädin, graavin ja savulohien perään. Kalatiskin henkilökunta graavaa itse lohet ja siiat ja maku on ihan loistava! Mätileivät olivat jo lapsena meitsin lempiruokaa ja olen valehtematta syönyt niitä nyt jo kuukauden putkeen lounaaksi ja illalliseksi. Mätileipien lisäksi sekoitin ravuista ja graavilohesta skagenröraa, jota nautittiin saaristolaisleivän kanssa. Porvoon Pellingissä savustetaan koko Etelä-Suomen parasta lohta, Tillmanin lämminsavulohta. Se upposi hienosti savulohisalaattiin. Jälkkäriksi paistettiin joulutortut glögin kaveriksi. Meikäläisen ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen kerta tänä vuonna molemmille.

Lämminsavulohisalaatti

  • lämminsavulohta
  • punasipulia
  • perunoita
  • herneitä
  • suolakurkkuja
  • majoneesia tai turkkilaista jogurttia
  • sitruunaa
  • suolaa & pippuria

Keitä perunat ja jäähdytä ne. Pilko perunat ja suolakurkku kuutioiksi. Pilko sipuli hienoksi. Sekoita astian pohjalle majoneesia tai turkkilaista jogurttia (itse laitan molempia 50/50). Mausta kastike sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Sekoita kastikkeen joukkoon lohi, perunat, herneet ja sipuli. Koristele tillillä.

Skagenröra

  • rapuja
  • graavilohta
  • punasipulia
  • sitruunaa
  • tilliä
  • turkkilaista jogurttia tai creme fraichea
  • suolaa & pippuria

Pilko ravut ja graavilohi pieneksi. Hienonna sipuli ja tilli. Sekoita astian pohjalle turkkilaista jogurttia tai creme fraichea, mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Lisää ravut, lohi, sipuli ja tilli. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoilua. Tarjoile esimerkiksi saaristolaisleivän tai paahtoleivän kanssa.

Lapsena tein aina niin, että nuolin mädin leivän päältä ja pyysin lisää. Ankea lapsuus Neuvostoliitossa, yeah right.

Mitkä ovat teidän jouluajan suosikit? Itsehän voisin ihan hyvin skipata lämpimän ruuan kokonaan ja syödä pelkästään kalaa. Makeastakaan en erityisemmin välitä, mutta suolaiset snacksit uppoaa sitäkin paremmin.

Translation: Some bestness of the sea.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Joku on kenties huomannut nykyisten päivän asujeni olevan melko samankaltaisia. Farkut, t-paita, flanelli tai huppari. Väreinä musta, harmaa, tummansininen. Jostain syystä tämä kombo saatetaan kokea yleisesti tylsähköksi, mutta itselläni pointtina vuoden kestävässä vaatekaapin uudistamisessa on ollut käytännöllisyys.

Kuten tiedättekin, olen muuttanut viimeisen vuoden aikana kaksi kertaa. Kummankin muuton yhteydessä olen karsinut vaate- ja tavaravarastojani niin paljon kuin sillä hetkellä pystyin. Alussa vaatteiden määrä oli surullisen naurettava 18 täyttä jätesäkkiä, jotka eivät edes mahtuneet pakuun kerralla. Määrä väheni ekassa muutossa puoleen ja tokassa muutossa vielä puoleen. Nyt omistan siis enää 1/4:n siitä, mitä vielä tasan vuosi sitten. Blogikirppikset ovat olleet minulle kullanarvoisia ja kiitän kovasti kaikkia shoppailijoita vielä näin jälkikäteen. Vaatteista luopumisen avulla olen saanut vihdoinkin jonkinlaisen tolkun loputtomaan materiamereen (sekä rauhan päänuppiini), joka edellisissä asumuksissani vallitsi. 

Vuosi 2013. Työskenneltyäni pari-kolme vuotta vaatekaupassa sekä vuoden vaatefirmassa, tuntui ettei omaisuus mahdu mihinkään. Saatoin näihin aikoihin ostaa uusia kledjuja viikottain, joskus jopa päivittäin. Jokainen asunnon nurkka oli vuorattu loputtomilla pinoilla vaatteita, kenkiä, hattuja, takkeja.. Usein niistä roikkui vielä hintalaput. Joskus vaatteet menivät kiertoon täysin käyttämättöminä. Kolme isoa vaatekaappia, huoneen mittainen vaaterekkiviritys sekä kaksi lipastoa vetivät sisäänsä juuri ja juuri omistamani releet. Taisin käyttää blogin alkuaikoina kaksi vuotta putkeen joka päivä erilaista asukokonaisuutta. Sairasta.

Nyt. Yhteen vaatekaappiin mahtuvat sekä omat, että avomieheni vaatteet sekä kengät. Kaikelle on paikkansa ja kaikkea käytetään säännöllisesti. Jäljelle ovat jääneet ainoastaan lemppareimmat vaatteet. Asukriisejä ei enää ole. Tai no, toki on normaalissa määrin, mutta nykyään kaikki sopii kaiken kanssa yhteen.

Jos haaveena on siisti, pursuilematon vaatekaappi, niin paras vinkkini on, että pidä pää kylmänä. Luopuminen on alussa aina hankalaa, mutta jossakin vaiheessa se muuttuu mahtavaksi! Ekaa kertaa putsaessani kaappeja isommalla otteella, pysähdyin jokaisen vaatekappaleen kohdalle miettimään, että mitä jos kaduttaakin myöhemmin. Ja arvatkaa vain onko kaduttanut. Ei hetkeäkään! Päinvastoin, en edes muista mitä kaikkea kaapissani on ennen ollut. Nykyään lahjoitan ja myyn tavaroitani sen kummemmin miettimättä, saan isommat kicksit toisen ilostumisesta kuin vaatepinojen korkeudesta hyllyillä.

Tärkeintä vaatteista luopumisessa on tietenkin myös se, ettei kaappeja täytä uutuuksilla. Jos siis päällimmäinen ajatus on luopua vanhasta tehdäkseen tilaa samalle määrälle uutta kamaa, niin mielestäni motiivit ovat kyseenalaiset. "Maailma hukkuu paskaan", toteaa usein eräs tuttuni. Itse en aio enää ikinä olla samassa veneessä kuin pari vuotta takaperin. Se mielenrauha, joka tulee siististä kodista, käytännöllisestä vaatekaapista, puhtaista pinnoista ja viihtyisästä ympäristöstä on huomattavasti arvokkaampaa kuin loputtomat rekit sesongin kuumimpia trendejä. En voisi enää ikinä sisustaa huonettani vaaterekillisellä, pelkkä ajatuskin ahdistaa.

Pitkän aikavälin tavoitteeni on, että jatkossakin kaikki mahtuisi yhteen kaappiin. En aio muuttaa isompaan asuntoon vain siksi, jotta saisin lisää säilytystilaa. Ihan nurinkurinen ajatus! Mielummin vähennän olemassaolevaa ja tulen toimeen pienemmällä määrällä tavaroita. Suosittelen lämpimästi kaikille käymään kaappinsa läpi kriittisellä silmällä. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos tavaraa ei ole käyttänyt vuoteen, niin sitä tuskin tulee koskaan tarvitsemaan. Stressinhallinta ei ole ikinä ollut näin helppoa.

Onko teillä kokemuksia materialistisesta luopumisesta tai luopumisen tuskasta? Luokitteletteko itsenne himohamstraajiksi vai askeetikoiksi?

Tranlation: Jeans Nudie Long John (same as yesterday) / T-shirt Vans (same as yesterday) / Shirt Edwin (worn once a week) 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen avautunut aikaisemmin sekä täällä blogissa, että kaikille tutuilleni irl, etten osaa tehdä risottoa. Enkä ole uskaltanut haasteeseen tarttua peläten surkeaa epäonnistumista. Olkoon tämä, päällisin puolin pinnallista aihetta käsittelevä teksti, vertauskuva vaikeuksien kohtaamisesta ja niiden voittamisesta. En ole niin diippi ja nokkela kirjoittaja kuin Lilyn jättävä :'( Eeva Kolu, veikkaan että tuo rautainen nainen osaisi muotoilla kirjaimet ahaa-elämykseksi tsiljoona kertaa paremmin kuin allekirjoittanut. 

Lykkäsin 26 vuotta täydellisen risoton tavoittelua kotioloissa ja nyt kysymys kuuluu, että miksi! Jonkin niin klassisen ja silmissäni täydellisen mokaaminen on tuntunut itselleni pahemmalta kuin turhanpäiväisen pikkuhomman sössiminen. Vain ammattilaisen ohjeistus kädestä pitäen vakuutti minut, että ehkäpä nyt uskallan vihdoin tarttua härkää sarvista. Kannatti. Ekallakin kerralla meni ihan ok nappiin, tokalla kerralla astetta paremmin, mutta nyt kolmannella kerralla en keksi enää mitään parannettavaa. Salaisuutta tässä kehitysprosessissa ei ole, mutta uskallusta ja muutamaa harjoittelukertaa vaadittiin. Kuten kaikessa uuden omaksumisessa.

Viikonloppuna siis syötiin täydellistä rapurisottoa paistetuilla kampasimpukoilla. Käytännön vinkkejä omasta kokemuksestani, ettei lientä tarvitse lisätä niin "pikkuhiljaa" kuin aina uhkaillaan. Eikä lieden edessä tarvitse päivystää, hämmennys silloin tällöin riittää. Sen sijaan vartin varaaminen munakellosta kannattaa, ihan vain kaiken varalta. Olen se ihmistyyppi, joka aina liiottelee juustoraasteen kanssa, mutta nyt olen oppinut. Liika parmesaani tekee risotosta nimittäin liisterimäisen. Tajusin myös, että risoton sopiva konsistenssi löytyy ryhtymällä oman elämänsä moosekseksi. Risoton pitää jakautua Punaisenmeren lailla kahtia nuolijalla vedettäessä, mutta palautua sen jälkeen takaisin yhteen. Jos näin ei käy, niin lisää nestettä. Niin ja koska muuten faaraon joukot pääsevät kattilan toiselle puolelle tai jotain.

Hmm, enpä olisi muuten uskonut käyttäväni moosesta ja risottoa ikinä samassa lauseessa..

Ja sitten ei muuta kuin hevosen selkään. Nyt kun olen oppinut tämän klassikkoruuan, niin ehkä seuraavaksi yritän onnistua punaviinikastikkeen kanssa. Rapurisoton ohje löytyy muuten täältä, jos mukasyvällisten pohdintojen ja henkisen tuen lisäksi kaipaa ihan konkreettista teoriaa.

Mikä on teidän akilleen kantapäänne ruokarintamalla? Onko joku annos ylitse muiden haastavuusasteikolla?

Translation: All hail the master.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Palataan hei viime viikonloppuun ja Lauttasaaren kovimpaan treenimestaan, Vetosalille. Järkkäsimme luottolafkani kanssa treenipäivän WTD-lukijoille ja päivä oli kaikin puolin menestys! Naurua piisasi, enkä todellakaan ollut ainoa, joka ei ottanut itseään liian vakavasti. Terveisin hylje + vampyyrivitsi. Kyllä mulla on parhaat lukijat!

Tällaisella kokoonpanolla treenasimme. Kiitos kaikille osallistujille hikisestä seurasta!

Päivä käynnistyi Vetosalin päävalmentajan Villen briifillä päivän kulusta. Ensimmäisenä haasteena vuorossa oli Mix-tunti, joka yhdistää voima- ja kestävyysharjoittelua. Tunti on juuri sitä, mistä crosstraining ja crossfit tunnetaan. Kävimme aluksi läpi ohjelman, jonka jälkeen päästiin liikkeiden tekniikoihin.

Tässä Ville opettaa maastavedon oikeaoppista suorittamista. Oli muuten hienoa huomata, että melkein kaikki treenaajat (vai peräti kaikki?) olivat kokeilleet mavea aikaisemmin. Vielä 1,5 vuotta sitten, kun järkkäsimme ekan lukijatreenin, niin monelle tämän tyyppiset voimaliikkeet olivat täysin uutta. Tästä voi kenties päätellä sen, että treenitottumukset ovat muuttuneet lyhyessä ajassa paljon, kiitos tämän kuntoilubuumin. Hyvä vain!

Voimaosiossa oli kolme eri liikettä; mave, dippi renkaissa sekä keskivartalon haastava linkkari + kierähdys. Toistoja oli 6-8 ja sarjoja tehtiin neljä kappaletta. Jalat ainakin olivat kohtuullisen muussina maven jälkeen, meidän kolmen hengen ryhmä nosteli kiitettävää 75 kilon kuormaa. Hyvä likat! 

Innostunut tunnelma ennen wodin alkamista.

Voimaosuus meni hienosti! Yllä olevan kuvan ryhmä tsemppasi kunnon ct-henkeen toisiaan kovaäänisesti ja sarjat aloitettiin low fivella ja taisteluhuudolla. Parasta tällaisessa ryhmätreenissä!

Voimaosuutta seurasi kestävyysosio, joka sisälsi tällä kertaa kaikkien vihaamia burpeita sekä viivajuoksua. Erittäin, ERITTÄIN tiukka setti! Repeilin yllä olevan kuvan ilmeille, ne mielestäni kertovat jengin pelon Villen paljastaessa ohjelman sisällön. Haha! Mahtavaa! Pahinta tässä treenissä oli se, että burpeet ja viivajuoksu tehtiin emom-tapaan eli jokaisella alkavalla minuutilla ilman taukoja. Minuutin aikana burpeita piti tehdä kymmenen ja viivajuoksua 14 x 5 metriä koskettaen lattiaa jokaisen välin jälkeen. Treeni kesti yhteensä vain 10 minuuttia, mutta uskokaa kun sanon, ettei kauempaa olisi pystynyt tekemään yhtään mitään! Yrjö ei ollut kaukana.

Puolet ryhmästä aloitti viivajuoksusta. Luulin ensin, että se olisi ollut helpompi, mutta olin väärässä.

Burpee-helvetti käynnissä.

Joku hullu siellä nauraa viivajuoksun aikana. Itseäni ei ainakaan naurattanut! 

..ja tässä todiste, ettei muuten todellakaan naurattanut. Odotin lähinnä sydänkohtausta. Tai ykää.

Vetosalin vastaava Antti on vissiin tarkistuskierroksella, että ovathan kaikki varmasti tarpeeksi poikki. Oli kyllä pahin kymmenminuuttinen naismuistiin!

Ansaitulla tauolla nautimme treenipäivän sponsorin QuestBarin proteiinipatukoita. Ja lisäenergiaahan tarvittiin, sillä seuraavaksi oli Bodyweight Training -uutuustunnin vuoro. En ole itsekään vielä koskaan osallistunut tälle Vetosalin uusimmalle tunnille, jossa harjoitellaan liikkuvuutta, erilaisia funktionaalisia liikkeitä sekä akrobatiaa.

BW-tunti alkoi lämmittelyllä (viivajuoksuhan ei lämmittänyt vielä tarpeeksi..) sekä paikkojen avaamisella. Tuon jälkeen siirryimme tekemään erilaisia kyykkyjä ja lonkkia avaavia liikkeitä, karhukävelyä, pupuloikkia, sammakoita ja mitähän niitä eläimiä nyt olikaan.. Näyttivät helpolta valmentajan tekeminä, mutta eivät olleet. Ainakaan tällaiselle kangelle.

Lopuksi treenasimme vielä käsilläseisontaa ja käsilläkävelyä. Jokaiselle löytyi oman tasonsa mukaan erilainen liike. Osa seisoi seinää vasten, osa kaverin pidellessä jaloista, ilman tukea patjan edessä tai ihan vain lattialla. Kehitys oli aika nopeaa ja kaikki pääsivät testaamaan omia rajojaan.

Treenin päätteeksi vielä tottakai pakollinen habakuva! Hyvä me, hyvä meidän joukkue!

K-Supermarket Lauttasaari sponssasi treenaaville naisille smoothie-ainekset, rahkat ja banaanit, jotka upposivatkin nopeasti kaikkien vatsoihin. Tässä vaiheessa treeniä oli takana jo pari tuntia! Ja edessä vielä hieman lisää.

Siirryimme seuraavaksi kerrosta alemmas Lauttasaaren Lady -salille, joka on siis samaa, yksityisomistuksessa olevaa ketjua Vetosalin kanssa ja suunnattu vain naisille. Ladyssa on ihan huikeat ryhmäliikuntatilat, joista erityiskiitos hot-salille ja siellä pidettäville jooga- ja venyttelytunneille. Myös spa-tilat infrapunasaunoineen ja ilmaisine solariumeineen ansaitsevat oman maininnan. Olen käynyt Ladyssa aika paljonkin ja mielestäni siellä on aina ihanan rentouttavaa ja rauhallista Vetosalin vastapainoksi.

Ladyn ja Liikkarin ihana ohjaaja Pekka veti meille hot-venyttelytunnin. Yleensä Pekan tunnit ovat seesteisiä, mutta tällä kertaa koko puolituntinen meni nauraessa mahat kippurassa. Veikkaan, että meidän ryhmän naururemakka ja levottomuus tarttui ohjaajaan, minkäs teet. Kaikilla oli tosi hauskaa ja Pekka niiiiin ansaitsee maineensa Larun maskottina. <3 Sovimme Pekan kanssa, että seuraavaksi järkätään teille saunajoogaa, joka on ihan uusi treenimuoto. Palataan siihen myöhemmin.

Venyttelyn lopuksi vielä saunaan, suihkuun ja Ladyn aulassa odotti vielä glögi ja piparit kiireettömille treenaajille. Noin puoli viiden aikaan lähdin saattelemaan viimeisiä mimmejä ulko-ovea kohti eli reilut kolme tuntia meni treenatessa. Oli kyllä aivan mieletöntä nähdä kaikki livenä, otetaan taas pian uudestaan!

Kiitos vielä Vetosali, Lady, KSM Laru, Questbar sekä tietty kaikki lukijat huipusta päivästä! Kiitti myös junnigubbelle ja Olympukselle valokuvista.

Lopuksi vielä pieni arvonta! Sain Vetosalilta, Ladylta ja Liikkarilta arvottavaksi täällä blogin puolelle viisi kappaletta viikon treenipasseja, joilla pääsee testaamaan ohjattuja ct-tunteja, bw-tunteja, kamppailulajeja, Ladyn hot-joogaa ja punttista, Liikkarin LesMills-tunteja, kuntosalia, spinningia yms... Kaikki palvelut löytyvät täältä. Treenipassin mukana tulee lisäksi 100 euron etuseteli, jonka voi käyttää mihin tahansa  liikuntapalveluun (paitsi Vetosalin OnRamp-kurssiin) talon sisällä. Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta. Kerro vaikkapa ensi vuoden liikuntasuunnitelmistasi. Aikaa on viikon loppuun saakka.

Translation: Awesome and extremely sweaty day at the gym with my readers.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Farkut Nudie Long John / T-paita Brixton / Kengät Vans Iso 1.5

Puukkoja ja veriroiskeita, siitä on tämä viikon aloitus tehty. Oli aika hauska viikonloppu, relailua, treenailua ja löhöilyä. Vetosalin pikkujouluissakin tuli käytyä ja nyt voin ylpeänä kertoa, että selvisin kauden viimeisistä kekkereistä kunnialla. Voin siis jatkaa tällä viikolla treenejä ihan normaalisti, ilman punoittavia korvia ja turhaa häpeähikeä. You live you learn.

Mitäs muuten pidätte meitsin fledasta? Haha, sarkastinen kysymys! Tykkään erityisesti näistä epämääräisistä lirulatvoista. Näytin tukalle vähän suoristusrautaa ja en tiedä onko tämä parempi vai pahempi vaihtoehto. Mä luulen, että pidän pipon päässä suosiolla vielä muutaman kuukauden heh. Täältä voi lukea lisää hiusten kasvatusprojektista ja käydä katsomassa vertailukuvat viime kesältä ja alkusyksyltä.

Mites teidän viikonloppu meni? Onko vielä pikkujouluhuumaa luvassa?

Translation: Hair transplant needed.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hot pot, korealainen barbeque, fondue.. Maailmalla on lukuisia sosiaalisia ruokailutapoja, joissa oman sapuskansa voi valmistaa itse suoraan pöydässä. Mielestäni tämä on aika hauska tapa syödä, sillä vaikkei tuntisi ketään ruokapöydässä, niin jutunaiheita löytää loputtomasti itse padasta. Ja jos seuralaisensa tuntee hyvin, niin kuulumiset kerkeää vaihtamaan hyvin ruuan kypsyessä. Tällä viikolla yksi lukija pääsi meikäläisen kanssa syömään Katajanokalla sijaitsevaan autenttiseen, kiinalaiseen ravintolaan Peninsula 1899. Kuuden hengen seurueemme koostui parista muusta some-aktiivista sekä heidän lukijoista/seuraajista. Ilta oli kaikin puolin erittäin onnistunut ja hot pot paljastui ihan loistavaksi kulinaristiseksi kokemukseksi!

Hot pot on siis kiinalainen tapa valmistaa ruoka itse suoraan pöydässä. Keskellä pöytää porisee kaasuliekillä kuuma pata, jonka toinen osio on täytetty aromaattisella liemellä ja toinen hieman tulisemmalla liemellä. Pöydässä on laaja valikoima lihoja, kalaa, äyriäisiä, vihanneksia sekä tofua, jotka nostetaan liemeen kypsymään ja sitten ongitaan omalle lautaselle. Vielä dippaus soossiin ja ääntä kohti.

Peninsulan hot pot -ruokailu koostuu valtavista plattereista herkkuja, jotka kaikki maistuivat liemessä kypsyttyään älyttömän hyvälle. Oman lisänsä ruokailuun teki salainen dippikastike, joka vei kielen mennessään. Iso plussa monipuolisesta valikoimasta raaka-aineita! Omat suosikkinsa löytää niin vannoutunut lihansyöjä kuin vegaanikin. Parasta on myös se, että raaka-aineita tuodaan sitä mukaan, kun ne loppuvat eli kaikkea (paitsi rapuja) saa syödä mielin määrin, niin paljon kuin vatsalaukku vain vetää!

Lihalautasella oli härkää, possua sekä lammasta. Kaikki leikattu ohuiksi siivuiksi, jotka kypsyivät kiehuvan liemen kuumuudessa nanosekunnissa. Nälkäisenä piti aloittaa näistä, koska kärsivällisyys ei meinannut riittää pidemmän kypsyvien raaka-aineiden odotteluun. 

Itse liemi oli todella herkullista. Vaalea liemi oli maustettu muun muassa taateleilla, purjolla ja goji-marjoilla. Tulisen liemen pohja oli sama, mutta erityisen makuvivahteen siihen toi Peninsulan kruunujalokivi, sinchuaninpippuri, johon Sichuanin alueen keittiö perustuu. Pippurissa on jännittävä, suun turruttava maku, ei niinkään polttavan tulinen. Nyt muutaman kerran sichuanilaista ruokaa maistettuani, osaan jo erottaa pippurin arominkin kastikkeiden ja liemien seasta, ei vain sitä fyysistä tunnetta.

Vihannesvalikoima oli aika eksoottinen. Tutumman perunan, parsakaalin ja kiinankaalin lisäksi lautaselta löytyi retikkaa, lootusjuurta, paksoita sekä siitakesieniä, joiden luvataan alentavan verenpainetta. Omiksi hot pot -lempparivihanneksiksi nousivat paksoi sekä siitake, myös peruna yllätti posiitivisesti! Ja sitten tärkeä vinkki. Mitä tahansa teettekin, niin _älkää_ laittako kiinankaalia tuliseen liemeen. Se nimittäin imee kaiken tulisuuden itseensä ja lopputuloksena on itkua tihrustava syöjä pöydännurkassa heh. Saatoin ehkä tehdä tuon mokan..

Tofua oli tarjolla paria eri sorttia, paistettua sekä tuoretta. Paistettu tofu oli koostumuksensa puolesta hieman helpompi työstettävä. Huomaa nätisti veistetty porkkanakoriste, autenttisen kiinalaisen tradition mukaan.

Kalalautasella oli myös valinnanvaraa vaikka muille jakaa. Ravunpyrstöt olivat erinomaisia ja simpukat todellisia yllättäjiä. Surimipuikot vaativat btw todellista puikonkäsittelyskilzzia. Onneksi Peninsulan henkilökunta on ottanut suomalaiset huomioon sillä, että tarjolla oli myös pihtejä ja reikäkauhoja ruuan onkimiseen liemestä. Alussa olin ihan, että "näääh, meitsi mitään pihtejä tartte", mutta surimipuikko muodostui akilleen kantapääksi ja oli tartuttava kauhaan. 

Kaiken kaikkiaan erittäin hauska ja freessi kokemus, josta ei makua, tulisuutta ja eksotiikkaa puuttunut. Hämmästelen edelleen, että miten tämä ravintola on jäänyt tällaiseen pimentoon?! Tässä yhdistyy kaikki omat suosikkini eli vahvat, mutta puhtaat maut sekä perusmakaronilaatikkoa kekseliäämpi maustaminen. Plussaa myös hintatasosta! Esimerkiksi tällainen "vähän kaikkea" hot pot -menu maksaa 28 euroa per nenä, lihalla ja vihanneksilla 20 euroa per naama. Ja syödä tosiaan saa niin paljon kuin jaksaa. Ei yhtään hassumpi diili mielestäni.

Ravintolan omistaja Sini toi meille illallisen lopuksi vielä nähtäville sitä good stuffia eli sichuanin pippureita. Kahdenlaisia. Toiset olivat tuotu Saksasta ja toiset (kuvassa näkyvät) Kiinasta. Näissä korostui raaka-aineen merkitys. Kiinalaisen aidon tavaran haistoi toiselle puolelle pöytää ja tuoksu oli ihan mieletön! Saksalaiset pippurit ovat kuulemma hieman vahvempia kuin mitä Suomessa myydään, mutta ne eivät silti tuoksuneet juuri miltään. Ei tarvitse varmaan sanoa, että Peninsula 1899 käyttää parhaimpia, saatavilla olevia raaka-aineita heidän autenttisen ruuan valmistuksessa. Sen kyllä maistaa.

Nyt on ollut tällainen aasialaisen ruuan viikko. Melkeinpä teemaviikko. Voin suositella täydestä sydämestäni jokaiselle tätä huippuhyvää raflaa, joka jaksaa yllättää kerrasta toiseen. Yhtään huonoa suupalaa en ole täällä vielä maistanut! No okei, paitsi ehkä se itkuinen kiinankaalisiivu, mutta se oli oma vika.

Translation: Again, awesome Chinese dinner at Peninsula 1899. That restaurant just keeps amazing me!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Farkut Nudie Long John / Flanu Only & Sons / T-paita Brixton / Kengät Vans Slip-On / Pipo Carhartt

Tiedättekö niitä hellyyttäviä, pikkuruisen kokoisia tyttöjä, jotka hautautuvat söpösti poikaystävänsä kauluspaitoihin, neuleisiin ja t-paitoihin? Kaikki vaatteet näyttävät mekoilta ja farkut ovat lököhousut. Awwz. Joo mä en oo se. Myös mun söpöydestä voi olla montaa eri mieltä.

Mun poikaystävälookki on ihan vain lookki. Paljon kertoo esimerkiksi se, että tuossa yksi aamu etsiessäni housuja, tajusin että Juhani oli lähtenyt ne jalassa töihin. Kostoksi pöllin Juhanin flanellipaidan. T-paitahylly meillä on ollut yhteinen jo kuukausitolkulla. Aika kätevää periaatteessa. Tilaa säästyy, kun kaikkea tarvitsee vain yhden kappaleen. Huono puoli on se, että joskus tulee riitaa, kumpi saa laittaa tietyn paidan. Varsinkin tästä Only & Sonsin flanusta on ollut taistelua jo useaan otteeseen. 

Rupesin äsken miettimään, että miksi tämä asu näyttää jotenkin kummallisen tutulta. Sitten muistin. Yhteinen vaatekaappi, niinhän mä sanoin.

p.s. Parasta poikaystävän vaatteiden käyttämisessä on se, että ne tuoksuvat niin ihanilta <3333

Translation: Please don't say anything about my hair. Pretty please!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jes, viikonloppu! Ja sehän tarkoittaa rentoa yhdessäoloa, pitkiä aamuja sekä mahdollisesti brunsseja ystävien kanssa. Jos aivot lyövät tyhjää brunssille sopivien ravintoloiden suhteen, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla jotakin uutta ja suunnistaa kohti Katajanokkaa ja Peninsula 1899 -ravintolaa. Olimme syömässä siellä eilen hot potia, mutta en voinut vastustaa kiusausta ostaa mukaan vielä dumplingseja take awayna. Kotona odotti nälkäinen mies ja rehellisesti voin myöntää, että itsekin tuli maisteltua vähäsen..

Peninsulassa on huomenna -25% kaikista dim sumeista ja dumplingseista klo 12-15. Jos en olisi itse huomenna lukijatreenissä, niin menisin vetämään näitä mahan täyteen.

Aaaah, nämä dumplingsit olivat niin hyviä ja luulen kehittäneeni näihin muutamassa viikossa aikamoisen fiksaation. Take away -annos sisälsi 10 nyyttiä, jotka paistoin kotona öljyssä paistinpannulla. Tulinen kastike tuli mukana. Ihan törkeeeen herkullista! Ainoa virheeni oli ostaa vain kaksi annosta, söisin näitä nimittäin tänäänkin erittäin mielelläni. 

Lahjomaton mielipide: Peninsula 1899 on paras ravintolalöytö vähään aikaan. Juttua hot potista tulossa myöhemmin viikonloppuna.

Translation: Dumpling for dinner, dumplings for lunch. Recommended strongly!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kuvitelkaa sitä innostuksen määrää, kun vannoutunut kevätrullien ja pho-keiton rakastaja kuulee, että Siltaseen on tullut vietnamilainen menu. Olen aina tykännyt Siltasesta ja oli suorastaan lottovoitto asua lafkan naapurissa Viidennellä Linjalla edes kuukauden ajan. Nyt Siltasen ruokalista on kokenut täyden muutoksen ja hampurilaisten sekä salaattien tilalla on nyt Lie Mi, vietnamilaisen raflan ruokalista. Annokset voi edelleen nauttia nahkasohvilla lojuen tai sitten erillisessä tilassa palmukuvioisen tapetin ympäröimänä.

Pari päivää takaperin kävimme Juhanin kanssa testaamassa ruokalistan.

Tilasimme alkuun kevätrullat ravuilla ja avokadolla. Rullat olivat oikein mainiot ja erityiskiitos loistavalle maapähkinäkastikkeelle. Rullat olivat täytetty tuoreilla yrteillä, juuri niin kuin pitääkin. Kummastusta sen sijaan aiheuttivat lasten leikkivälineitä muistuttavat muovilautaset ja kipot. Hiekkalaatikolta tuttu astiasarja jatkui koko ruokalistan läpi. Sain myöhemmin kuulla, että tämän tyyppisiä astioita käytetään Aasiassa katuruuan tarjoiluun, mutta kun tässä istuttiin ihan pöydissä..

Toisena jaettavana alkuruokana otimme dumplingsit, jotka olivat täytetty possulla. Syötyäni juuri maailman parhaimpia dumplingseja, olin tähän annokseen kovin pettynyt. Paistettu taikina muistutti maultaan lähinnä muurinpohjalettuja (letut hyviä, mutta ei tässä tapauksessa) ja 7,5 euron hintakin tuntui hieman liiottelulta neljästä pikkuruisesta nyytistä. Saman hinnan kevätrullista vielä ymmärrän, kun kyseessä ovat arvokkaammat raaka-aineet. Lähes 2 euroa per taikinanyytti oli mielestäni liikaa, vaikken mikään pihi ravintolassakävijä olekaan.

Juhani tilasi pääruuaksi nuudelisalaatin, joka osoittautui maultaan ihan passeliksi, mutta kooltaan vähän liian pieneksi. Siltasen salaatit ovat aina olleet todella reilun kokoisia ja siksi hieman ihmettelin tätä uutta linjavetoa. Pienehkössä kipossa oli vihannesten lisäksi riisinuudeleita sekä mausteista kanaa, sriracha toi salaattiin hieman tulisuutta. Hintaa salaatilla oli noin 14 euroa, joka sekin oli hieman yläkanttiin.

Itse tilasin pho-keiton ravuilla ja kalanyyteillä (fish cake), otin tulisuusasteeksi spicy-vaihtoehdon. Ja mausteisuutta sekä tulisuutta todellakin riitti! Liemi oli maistuva, yrteissä sekä chilissä ei oltu säästelty ja keittoa oli riittävästi. Pitkä miinus tulee muovisista puikoista, joilla oli täysin mahdotonta onkia märkiä ja liukkaita nuudeleita keiton seasta. Tämän parempaa phota en ole Suomessa missään saanut, mutta eipä sitä kauhean monessa paikassa olekaan tarjolla.

Muut annokset eivät kauheasti jääneet mieleen, pientä pettymystä oli havaittavissa myös Juhanin suunnalta. Olin hypettänyt vietnamilaista sapuskaa hänelle todella pitkään ja minua vähän harmitti, että tämä oli herran ensikosketus tuohon mahtavaan keittiöön ja makumaailmaan. Jos asuisin Siltasen vieressä, niin voisin tulla jatkossakin syömään phota, mutten usko, että ihan pian tulee lähdettyä. Harmi homma, koska tykkään Siltasen meiningistä muuten todella paljon ja olen heidän hampurilaisia ja ruokaisia salaatteja kehunut aikaisemmin.

Vielä siis odotellaan vietnamilaisen köökin tulevan kunnolla Suomeen. Toivottavasti raflat tarttuisivat tähän maailmalla niin kovin suosittuun safkaan vauhdilla, sillä kysyntää varmasti olisi.

Oletteko kokeilleet Lie Mi:n ruokalistaa? Onko vinkkejä vietnamilaisista ravintoloista täällä Helsingin alueella? Krunassa oli vissiin joku..?

Translation: Pho fo real.

Share
Ladataan...

Pages