Ladataan...

Mikä on hikinen ja puuskuttaa? No, Natahan se siellä yrittää saada treenirutiineista taas kiinni. Olen käynyt nyt 2-3 kertaa viikossa punttiksella ylläpitämässä kuntoa. Pitäisi harrastaa ahkerammin, mutta parin viikon olemattomat yöunet ovat tehneet palautumisesta hidasta. Kaikkialla on vain sattunut. Väsyneenä ei kannata muutenkaan mennä treenaamaan, siitä ei ole mitään hyötyä. Aikalailla siis viimeisenä listalla ollut tämä treenirytmin löytäminen, oli muitakin huolenaiheita männäviikoilla. Kohta taas alkaakin uusi tatskaprojekti, niin ei tässä kauheasti veistoksellista runkoa kerkeä rakentaa. Kuvioitua runkoa kyllä!

Yllättävää sinänsä miten hyvin voimatasot ovat pysyneet. Leuatkin nousevat suhteellinen mallikkaasti, mavessa rauta liikkuu - ei mitään valittamista. Cardio onkin sitten ihan eri juttu, tuntuu että syke nousee pelkästä fillarin näkemisestäkin. Näillä yöunilla ei kyllä mikään ihme, väsymys nostaa sykettä muutenkin. Kävin viime viikolla juoksemassa ulkona pitkästä, piiiiitkästä aikaa. Reilu tunteroinen vierähti merimaisemissa löntystellen ja aikomuksena on ottaa tämä tavaksi nyt ilmojen hieman lämmettyä.

Siitä pieni hymykin irtoaa hikisen treenin päätteeksi.

Tämä viikko otetaan uudella tatsilla. Viikonloppuna on tullut nukuttua univelkoja pois, phuuuh. Kiitos kaikille tsempistä ja nukkumisvinkeistä! Loppujen lopuksi tilanne helpottui, kun sain pari isompaa töihin liittyvää proggista työpöydältä pois ja ajatukset muualle. Sellaista se on, kun työskentelee intohimoasioiden parissa - ei malttaisi nukahtaa ollenkaan. Tällä viikolla kalenteri näyttää suhteellisen tyhjää eli gymihommia luvassa varmasti.

Ei muuta kuin uusilla silmillä uutta viikkoa kohti!

Translation: Monday, funday.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Lupasin jakaa kanssanne viinitastingissa kokkaamani parsarisoton ohjeen. Tämä risotto syntyi ihan vahingossa, mutta onnistui niin hyvin, että tätä piti kokata uudestaan mahdollisimman nopeasti. Risoton salaisuus on sekä parsan, että riisin täydellisessä kypsyysasteessa, joten varaa risoton tekemiseen rauhallinen hetki. Lieden ääressä täytyy päivystää reilun vartin verran, mutta lopputulos on ehdottomasti sen arvoinen.

Parsarisotto

  • risottoriisiä (kourallinen syöjää kohti alkuruoaksi, kaksi kourallista syöjää kohti pääruoaksi)
  • kasvisfondia
  • vettä
  • 2-3 salottisipulia (tai tavallista sipulia)
  • 2-3 kynttä valkosipulia
  • öljyä
  • nippu tuoretta parsaa
  • parmesaania (tai muuta kovaa juustoa)
  • nippu tuoretta basilikaa (tai muita yrttejä, esim. minttua, lehtipersiljaa, korianteria)
  • sitruuna
  • voita
  • suolaa & pippuria

Keitä kasvisliemi fondista pakkauksen ohjeen mukaan. Kourallinen risottoriisiä vaatii noin 2 dl valmista lientä. Pilko sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä kattilassa reilussa öljyssä. Lisää öljyyn riisi ja kuullota keskilämmöllä hetken ajan. Lisää kasvislientä pari desiä kerralla, hämmentele nuolijalla. Lisää lientä pikkuhiljaa niin kauan, kunnes riisi on lähes valmista, mutta siinä on edelleen pieni purupinta (tähän menee reilu 10 minuuttia). Katkaise parsasta 2 senttiä kovaa vartta pois, pilko paloiksi ja lisää risottoon mukaan. Kypsennä 4-5 minuuttia. Parsaan pitää jäädä pieni purutuntuma. Tarkista maku, lisää suolaa, pippuria ja puolikkaan sitruunan mehu. Raasta juusto ja yhden sitruunan kuori, hienonna yrtit ja sekoita kaikki keskenään kulhossa. Nosta risotto liedeltä, lisää risottoon reilu nokare voita ja juusto-yrttisilppu. Sekoita, kunnes voi ja juusto sulaa. Tarkista maku ja tarjoile heti.

Viikonloppuna risottoon voi lorauttaa valkoviiniä tai kuoharia, arkena pärjää ilmankin. Muista, ettei risottoa saa koskaan sekoittaa millään muulla kuin nuolijalla, muut välineet rikkovat riisin pinnan ja lopputuloksena on puuroa. Kannattaa maistella risottoa matkan varrella, sopiva kypsyys löytyy tällä tavalla helpoiten. Itse tykkään risotostani valuvana, mutta jotkut syövät risottoa mielummin kiinteämpänä - makuasioita. Kannattaa kokeilla vaihtaa perinteinen parmesaani esimerkiksi Västerbottensost-juustoon tai gruyeriin, näin risoton makuun saa vaihtelua.

Ruokajuomaksi viikonloppuna passaa kuiva kuohuva. Itse tykkään juoda risoton kanssa chablista.

Jes, kevätsesonki! Parsaa ja varhaiskaalia, mun suosikkeja molemmat. Tästä on suunta vain ylöspäin kohti avomaankurkkuja, makeita tomaatteja, reheviä yrttipuskia, uusia pottuja.. Ei yhtään hassumpaa.

Tägäilkäähän kokkailukuvianne Instagramissa #wtdkeittiö ! Siellä on jo paljon meitsin ja lukijoiden herkullisia kuvia, nam.

Nautitkaahan sesongista ja sunnuntaista!

Translation: Daily dose of greens.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kuinka monta ylistävää ravintola-arvostelua voi kirjoittaa yhdestä ja samasta raflasta? Vuolas kehu vuosi sitten, toinen samanmoinen puoli vuotta sitten ja nyt olen siinä pisteessä, että adjektiivit alkavat loppua kesken. Kyse on tietenkin Fabianinkadun Copas y Tapas -raflasta, johon suuntaan erikoistilaisuuksissa ja silloin, kun haluan moitteetonta palvelua loistosapuskalla. Onneksi näitä tilaisuuksia riittää tässä hektisessä arjessa.

Palvelu, ruoka ja viinit ovat syy siihen, miksi varaan aina uudelleen ja uudelleen pöydän Copas y Tapas -ravintolasta. Nyt voin lisätä listaan vielä 100% varmuuden kaikkien edellisten laadusta, sillä kertaakaan ei ole tarvinnut vielä pettyä mihinkään, tämä on erittäin poikkeuksellista minkä vain lafkan kohdalla. Aina ei voi olla loistava päivä, mutta tässä puljussa "huono päivä" -termiä ei ilmeisesti tunneta.

Alkuun perinteinen kolmen tapaan lajitelma. Kukkakaalikeitto oli kermaista ja ihanaa. Täytetty paprika on muodostunut jo jonkinlaiseksi legendaksi, eikä sitä missään nimessä saa poistaa listalta (sanokoon HS:n rafla-arvio mitä vain). Ankka jäi tästä kombosta tällä kertaa heikoimmaksi, vaikka mitään vikaa siinä ei varsinaisesti ollut. Tipan kastiketta olisin kenties voinut ottaa.

Juhani tilasi marmoroitua iberico-possua perunalisukkeella ja itse otin siikaa. Meikäläisen kala oli moitteetonta, paistettu just eikä melkein. Lisukkeet olivat keväisen raikkaita, todella hyvä kokonaisuus. En ole mikään possun suurin ystävä, mutta maistoin hieman Juhanin lautaselta. Morjens! Ei muuta kuin lautaset vaihtoon, minähän en enää suostunut possusta päästämään irti. Ihanan mehevää ja rasvaisen tirisevää lihaa, jossa maistui puuhiiliuunin savuarmoni. Rakastan savunmakua ruoassa ja tässä possussa sitä makua todellakin riitti. Meinasi pää räjähtää, niin hyvää se oli. Tarjoilijamme osasi kertoa, että possun rasvan tippuessa valmistuksen aikana hiilille, rasva savuaa ja kaikki maku nousee takaisin possun pintaan.

Elämäni paras possu, liiottelematta. Itse asiassa jos en olisi tiennyt tämän olevan possua, niin en olisi heti arvannut.

Vaikka olisi tehnyt kovasti mieli tilata toinen samanlainen possuannos, niin siirryin kiltisti menussa eteenpäin. Juustot olivat tälläkin kertaa hyvin valittuja ja viini loistavaa - niin kuin aina.

Synttärisankarimme Juhani on todellinen sokerihiiri. Sillä välin kun Junnigubbe kävi miestenhuoneessa, niin päätin yllättää hänet ja tilasin jälkkäriä viikon tarpeisiin. Suklaakakun, sorbetin ja mantelikakun kombo oli loistavaa, saimme myös paria eri jälkkäriviiniä maistiaisiksi. Tajusin, että olen juonut yhtä, melko harvinaista, viiniä jo aikaisemmin. Kanta-asiakas ihan selvästi.

Lopuksi vielä erittäin herkullinen paahtovanukas. Tämä on ihan must have jos ja kun Copas y Tapasiin eksytte.

Joka. Ikinen. Kerta. Tämä ravintola vain jaksaa yllättää. Pisteet Copas y Tapasille siitä, että heidän menu etenee nousujohteisesti ja lopussa asiakas poistuu mielettömän tyytyväisenä leveä hymy kasvoillaan. En ole missään muualla saanut joka ikisellä visiitillä näin törkeän hyviä pääruokia. Joissakin ravintoloissa vahvan aloituksen jälkeen tunnelma ja ruoka alkaa hiipua, eikä loistavat alkuruoat enää valitettavasti muistu mieleen seuraavana päivänä.

Pelkkää rakkauttaa Fabianinkadulle! Tulemme uudestaankin! Tietenkin.

Translation: Best in town, Copas y Tapas.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Meitsin synttäreistä tuntuu olevan jo ikuisuus. Turun synttärireissu oli kuitenkin sen verran mahtava, että kaikki ihanat ruokamuistot ovat vahvana kielen päällä edelleen. Pitää varmaan varata uusi reissu mahdollisimman pian!

Juhani editoi teille meitsin kuvaamasta materiaalista pienen reissuvideon. Tämän piti olla sellainen hauska fiilisvideo, mutta nyt kun katson, niin ruokapornoleffanhan mä kuvasin. Kaikkien mahtavien raflojen lisäksi videolla esiintyy pari blogimaailmasta tuttua naamaa. Bongaa Muotopuoli-blogin Jutta, jonka kanssa juoruilimme viinillä Blankossa sekä Sillä Sipuli -blogin Merituuli miehensä kanssa viettämässä vuosipäivää Kaskiksessa. Kannattaa myös lukaista Sillä sipulin arvio Kaskis-raflasta

No mutta, painahan play-nappulaa!

Told you. Ruokapornoleffa.

p.s. Varasithan jo pöydän Kaskiksesta? Jos et, niin tee se heti, koska tämä.

Translation: Turku, eat city life.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Helmikuussa kirjoittelin nyrkkeilyjengimme kanssa järjestetystä wine tastingista, silloin ohjelmassa oli punaviinit. Omalla kohdallani maistelu meni ihan penkin alle, en arvannut yhtään rypälettä oikein. Oli siis aika ottaa revanssi ja kokoonnuimme viime viikonloppuna samalla porukalla maistelemaan kuplivia. Kuplivat ja kevät ovat erinomainen yhdistelmä, tässähän on kaikki skumppapitoiset kevään juhlatkin aivan kulman takana. Otin viininmaistelussa tällä kertaa ruokavastaavan roolin ja lupasin kokkailla kahdeksan hengen posselle murua rinnan alle kaiken viineilyn ohessa.

Ilta alkoi ruokakauppareissulla ja esivalmisteluilla. Skippasin tällä kertaa treenit ja jäin puuhailemaan keittiöön, koska hikisen mäiskimissession jälkeen on tunnetusti nälkä. Ennen kuin pääsimme sokkona maistelemaan viinejä, söimme pientä suolaista ja vaihdoimme kuulumiset.

Menulla oli vihreää salaattia sitruunavinegretella, bruschettaa sekä melonia parmankinkulla. Tuollainen hieman italialaisempi setti siis.

Bruschettaan suosittelen pk-seudulla asuville aivan loistavan, espoolaisen Reze-leipomon tuotteita. Leivät valmistetaan perinteisillä menetelmillä käsin ihan tuossa lähellä, niissä on huikean rapea kuori ja pehmeä sisus. Oma suosikkini on campaillou-leipä, mutta patongit ja croissantit ovat myös ehdottomasti maistamisen arvoisia.

Sitten olikin aika kaataa kuusi erilaista kuohuvaa laseihin. Maistelimme viinejä sokkona ja tarkoituksena oli yhdistää viini ja tuotekuvaus toisiinsa. Punkkujen kohdalla meni meikäläisen kohdalla aikamoiseksi arvailuksi, tällä kertaa olin hieman varmempi tietotaidostani. Laseista löytyi kahta sampanjaa, cavaa, proseccoa ja jopa yksi rosvosektori-Elysee vertailuksi.

Illan järjestäjä ja jengimme viinitietäjä Janne piti toki myös pienen luennon kuohareiden ja sampanjan valmistamisesta. Erittäin informatiivinen tietoisku!

Omassa arvuuttelussani lähdin liikkeelle sampanjoiden arvaamisesta, rosvosektori nousi tietenkin esille siinä samalla. Loput kolme olivatkin hieman kinkkisempiä, meni hieman lottoamisen puolelle. Sain loppujen lopuksi 4/6 oikein ja voitin tämän tastingin, jee! Naureskelin, että olisikin ollut outoa, jos muotibloggaaja ei voita skumppapitoista maistelua, kuuluu lähes työkuvaan haha.

Omalla kohdallani tällä tastingilla oli se merkitys, että halusin tietää onko sillä kuohuvan hinnalla nyt niin väliä vai ei. Hyvää saa tunnetusti pienemmälläkin rahalla. Ilokseni huomasin kuitenkin, että makunystyrät erottivat samppikset muista ihan selkeästi, joten maksan tulevaisuudessa ihan mielelläni muutaman kympin lisää erikoistilaisuuspullosta. Ja "ilokseni" siis sen vuoksi, koska onhan se nyt tyhmää maksaa jostakin vain etiketin perusteella, ei mulle ole ainakaan mitään väliä lukeeko pullossa sampanja vai kuohuviini, kunhan sisältö on hyvää.

Tässä ovat illan viinimme. Elysee oli kieltämättä aikamoisen hirveää litkua seistessään tuossa rivissä. Lavuaariin taisi mennä tuo pullo lähes kokonaan. Yllätyin sekoittaessani cavan (toinen vasemmalta) ja proseccon (kolmas vasemmalta) keskenään, koska tuota Annaa on tullut lipitettyä aika paljon. Suosikiksi nousi Blondet "halpis"-sampanja, toista sijaa piti Wolfbergerin kuohari.

Viinin kanssa piti saada tietysti ruokaakin ja meitsi katosi viimeistelemään illallisen keittiöön. Keväisin risotto syntyy parsasta, tottakai!

Risotto onnistui erinomaisesti, olisikin ollut todella noloa epäonnistua tässä kulinaristisesti valveutuneessa seurassa. Taidan tehdä tätä toistekin ja jakaa reseptin sekä edustavammat kuvat kanssanne.

Jälkkäriksi tarjoiltiin vaniljajätskiä suklaisella liköörillä ja tummalla suklaarouheella. Ilta päättyi juhlallisesti -94 Dompan avaamisella, voi pojat oli hyvää! Aloimme tietysti heti suunnitella uutta iltamaa, valkoviinit ovat vielä maistamatta. Kiitos ninjoille seurasta, oli huikea ilta!

Loppukevennyksenä on pakko siteerara Andy McCoyta BB-talossa: "Mä vihaan shkumppaa". Pidättekö te kuohuvasta? Itsehän en juonut kuplivaa vielä kolmisen vuotta sitten ollenkaan, olen opetellut näiden makuun. Olin vannoutunut punaviinin ja bissen ystävä pitkään, mutta ryhmähengen hiillostamana oli pakko treenata. Harvemmin maljoja nostetaan bisse kädessä heh..

Translation: My kinda ninja training.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kevät on saapunut WTDkotiin! Jos katsotte alla olevia kuvia, niin huomaatte tämän olevan sarkasmia, koska kaksi värikkäämpää sohvatyynyt ei kevättä vielä tee. Silloin kun lähdin sisustamaan kämppääni, niin halusin pysyä erossa kausiajattelusta ja trendiväreistä - aivan kuten omassa pukeutumisessanikin teen. Vaatteet ovat vielä suhteellisen helpot laittaa vaihtoon, mutta mitä ihmettä ihminen tekee useilla verhoilla, matoilla tai kalusteilla? Lähtökohtana sisustuksessa olikin ajattomat materiaali- ja värivalinnat, joihin ei ihan heti kyllästy.

Pientä päivitystä kotiinsa kaipaa toki kuka vain. Tekstiilit ovat helpointa vaihtaa sesongeittain. Itse vaihdoin myös julisteet, hankin lisää viherkasveja ja hain Ikeasta hieman lisää säilytystilaa paisuvalle viinikokoelmalleni.

Viime tatskamessuilla Gustavo Viani antoi meitsille lahjaksi tekemänsä julisteen. Se pääsi Tukholmasta ostamani New Yorkin kartan viereen tuomaan hieman väriä mustavalkoisuuden keskelle. Denimin sävyinen tyyny sopii julisteen alle mainiosti - tatskat ja farkut ovat aina hyvä yhdistelmä.

Metallihyllyä olen katsellut Ikeassa sillä silmällä jo viime kesästä saakka. Hankin tämän alunperin pervekkeelle yrttihyllyksi, mutta se sopi niin hyvin olkkarin puolelle, että jäi tuomaan lisää laskutilaa jääkaapin kylkeen. Täytyy tehdä toinne reissu Ikeaan, sillä sormet syyhyävät jo päästä istuttamaan jotakin ja tarvitsen ruukuille tilaa. Toinen samanmoinen on siis hankintalistalla, kenties jopa vähän isompana.

Haluaisin vaihtaa myös olkkarin maton vaihtelun vuoksi, mutta en ole löytänyt vielä mieluista, tarpeeksi kesäistä. Syksyisempiä mattoja löytyisi vaikka millä mitalla, joten ehkäpä odotan syyskuuhun ja katson sitten uudestaan.

Meikäläistä polttelee kovasti päästä sisustamaan ja remppaamaan jotakin, siksi olen kaavaillut toukokuulle kylppäriremonttia. Itse asiassa rempan piti alkaa jo huhtikuussa, mutta isännöitsijämme on ollut hieman laiska, eikä ole huomannut remonttipyyntöäni. Seuraavaksi siis valitsemaan laattoja, kylppärin kalusteet ovatkin jo tilaamista vaille valmiit. Näistä lisää myöhemmin. Toukokuussa siis luvassa reilusti remontti- ja sisustusasiaa!

Onko siellä sisustuskärpäsen puremia kevään korvilla?

Tranlation: Black and white 'til the day I die.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jo viidettä vuotta putkeen osallistuin Helsingin Kaapelitehtaassa järjestettäville tatuointimessuille. Helsinki Ink on ollut mielestäni aina ihan mahtava tapahtuma - jos tarkoituksena on ottaa kuvaa walk-inina osaavilta artisteilta. Messuvieraat tulevat toki myös tsekkailemaan meininkiä ja haaveilemaan, itse en moiseen pystyisi tatskahimojen yltyessä liian pahoiksi heh.

Neljä vuotta sitten löysin sattumalta messuilta Gustavo Vianin, joka kojulle suuntasin tänäkin vuonna. Helsinki Ink on kaikessa kansainvälisyydessään todella paljon mieleeni ja tämä on niitä harvoja tilaisuuksia saada kansainvälisiltä osaajilta tatuointi omaan nahkaansa ostamatta lentolippua. Mikäli ensi vuoden tatskamessut kuumottelevat, niin suosittelen olla yhtyedessä artisteihin etukäteen ja varata aika. Parhaimmilta tekijöiltä koko viikonlopun ajat menevät samantien.

Toki messuilla törmää myös tuttuihin, mikä on erittäin jees! Tässä entisen työkaverini pari uutta messukuvaa.

Meikäläinen oli tiiviisti penkissä kiinni koko messusunnuntain, enkä päässyt oikein valokuvailemaan lavalle tällä kertaa. Siinäpä olisi meitsin kämmenselän pantteri tuloillaan.

Juhani istahti viereiseen penkkiin Red Dragon Tattoon Filipin käsittelyyn. Filip oli ensimmäistä kertaa Helsinki Inkissa ja hänen tyylinsä miellytti kovasti omaa silmääni. Simppeliä ja selkeää old skoolia.

Toki messuilta löytyi myös vanha tuttu Lola Garcia, joka on tatuoinut useampaakin kaveriani. Lola on heittämällä nopein tatuoija, jonka tiedän. Siinä vaiheessa, kun me Gustavon kanssa ollaan saatu yksi valmiiksi, niin Lola on tehnyt samassa ajassa vähintään kolme tatuointia.

Lopuksi vielä ihan mieletön messuhiha! Käden omistaja oli kovin mimmi ikinä, kolme päivää putkeen käden jynssäämistä, eikä tuntunut missään. Aloittivat kuulemma artistin kanssa perjantaina pienellä olkapääkuvalla ja suunnitelma paisui matkalla koko käden kokoiseksi. Uskomattoman tarkkaa jälkeä, huh.

Seuraavaksi sitten jakoon omat messukuvat! Alkaisivat olla jo melko parantuneita.

Ja arvatkaas mitä. Varasin Impact Tattoon Tomi Kuusistolle toukokuulle kaksi aikaa. Aloitamme oikean pohkeen kokoisen projektin, jei.

Translation: Tattoo time.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Viime torstaina Lilyn jengi järkkäsi ihan mahtavan Lily Talks -tilaisuuden. Edellisestä blogimiitistä olikin jo hetki ja oli mahtava nähdä virtuaalikollegoja pitkästä aikaa. Ilta sisälsi ruokaa ja juomaa, videoitavia puheenvuoroja, kollektiivista bondaamista sekä paljon keskustelua aiheista maan ja taivaan välillä.

Kohtapuolin luvassa on Lilyn toimituksen tontilla editoidut puheenvuorot bloggaamiseen liittyen. Meikäläinenkin pääsi kameran eteen puhumaan, aiheenani oli blogin kävijämäärien kasvattaminen. Olin valmistellut aiheesta presen ja kaikkea, mutta esiintyminen olikin hieman epävirallisempaa sorttia. Hyvä niin, käppyröiden tarkastelu ei ole kovinkaan hauskaa. Hankalinta oli saada puheenvuoro mahtumaan kolmeen minuuttiin ja tätä stressasinkin hieman etukäteen. Loppujen lopuksi kaiken jännityksen sumentamana, muistin puheenvuoron pituuden väärin ja kellotin näpsäkkänä mimminä viiden minsan monologin.

Laitan linkin tulemaan omaan sekä muiden puheenvuoroihin heti kun ne ilmestyvät eetteriin!


Nappasin pari blondia kainaloihin. Sara aloitti Lilyssa viikko sitten, ihanaa! Hertta oli yhtä hehkeänä kuin aina.

Ja sitten vielä uusin blogi-ihastukseni! Jos ette vielä ole käyneet lukemassa Alisan  l o i s t a v a a  Suusta suuhun -ruokablogia, niin kannattaa tehdä se samantien. Kuvan ilme ei liity blogiin. En tiedä mihin se liittyy, mutta toivottavasti se piristää teidän maanantaita.

Ei muuta kuin uutta viikkoa kohti!

Translation: Pretty girls and some random idiot.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Sunnuntaiterkut sohvalta! Ihan kaamea olo kaikin puolin, viime viikko oli cola-miehen sanoin liian hapokas. Olen nukkunut valehtelematta viimeisen viikon sisään maksimissaan 13 tuntia ja siltä kyllä tuntuu. Liikaa kaikkea; töitä, menoa ja meininkiä. Odotin viikonloppua kuin kuuta nousevaa, mutta stressi nukkumattomuudesta kostautui ja makasin viikonloppuyötkin hereillä laskien tunteja siihen, kun pitäisi nousta. En ole talouden ainoa yökukkuja, Juhani-parkakaan ei ole saanut unta silmään. Siinä me tragikoomisesti pyöriskellään yhdessä ja vertaillaan aamuisin silmäpusseja. Jospa ensi viikko olisi helpompi..

No mutta, onneksi ohjelma tällä viikolla on ollut kuitenkin niin hauskaa, että voi vähän joustaakin yöunista. Sitä paitsi silmäpussit peittyvät meikkivoiteella ja skumppalasi illalla piristää. Ainoa asia, joka kielii tuosta yöllisestä levottomuudesta on villiintynyt hiuspehko. Mitä huonompi yö, sen käkkärämpi fleda.

Farkut Nudie Long John / Paita Norse Projects / Kengät Nike

Asu on torstain Lily Talks -tilaisuudesta, joka kokosi portaalimme bloggaajat yhteen. Vaihdoin tummat Lonkkarit vaaleisiin kevään kunniaksi, vaikka olin ihan varma, etteivät nämä tule enää koskaan mahtumaan päälleni. Blogikirppiselle vietävien kamojen joukossa löytyi useammat vanhemmat farkkuni, joita sovitin ihan läpällä. Ja kappasta, vielä vuosi sitten polvien yläpuolelle jumiin jäävät farmarit sujahtivat kevyesti päälle. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa ne takaisin vaatekaapin hyllylle. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta olen huomaamatta ja vahingossa laihtunut useamman kilon, piti oikein käydä tarkistamassa asia vaa'alla.

Viime viikolla tein paluun gymille tatuointimessujen jälkeen ja nyt alkaa taas massankasvatuskausi. Vaivalla rakennetut lihakset surkastuu silmissä, ei hyvä! Ensi viikolla siis luvassa taas treenikuulumisia, jospa se unikin alkaisi maistua.

p.s. Rajalan posse lupasi ottaa vielä 5 henkilöä mukaan kuvauskouluun! Lähetin meiliä neljälle varasijalla olleelle, yksi siis mahtuu vielä mukaan! Ilmoittaudu mukaan täällä. Kurssi täynnä, kiitos kaikille kiinnostuneille!

Translation: Crazy hair lady.

Share
Ladataan...

Pages