Ladataan...

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Sub, MTV

Viime viikolla kirjoittelin Top Chef Suomi: Kaksintaistelu -ohjelman kulisseista. Pääsin tämän yhteistyön tiimoilta käymään ohjelman kuvauksissa vaklaamassa kokkien työskentelyä, kuvaamassa sekä inspiroitumassa ruokamielessä. Viime jaksossa Markus Kauppinen ja Marcos Gois ottivat yhteen, jakson pääset katsomaan jälkikäteen Katsomosta. En kerro vieläkään kuka voitti, spoilaaminen on pahinta mitä voi tehdä! Tässä Top Chef -tuotantokaudessahan ei mennä peruskaavalla, vaan jokaisessa jaksossa kaksi kilpailijaa kokkaa toisiaan vastaan. Jokaisen jakson voittaja selviytyy jatkoon ja lopussa parhaat kokit mittelöivät Top Chef -tittelistä. Jännää nähdä kuka korjaa potin kotiin!

Minut haastettiin kokkaamaan yksi annos tästä katuruoka-aiheisesta jaksosta. Koska valittavana oli vaikeaa ja vieläkin vaikeampaa kokattavaa, niin menin tietysti siitä, mistä aita on matalin. Minulla kun ei ole kotikeittiöissä tapana säilyttää savustuspönttöjä, painekattiloita, avotulta, mustekalan mustetta ja mitäs vielä.. Kokkasin siis helpoimmalta kuulostaneen sapuskan, jonka raaka-aineet osasin valmistaa vanhojen taitojeni pohjalta. Markus Kauppisen munakoiso-rapu -annos sisälsi lemppareitani raaka-aineita ja pienoisella muokkauksella tästä tuli mitä mainioin tapas-annos kotiolosuhteissa toteutettavaksi.

Markus Kauppisen originaalissa reseptissä oli paistettua merirapua, savustetusta munakoisosta tehtyä pyreetä, manteleista ja pinjansiemenistä tehtyä pralinea (tahnaa) sekä tuoreita yrttejä. Tähän hätään lähikaupasta ei löytynyt langustia, eikä savustuspönttöäkään ollut hollilla, mutta kotikokit voivat kiertää nämä käyttämällä mahdollisimman suuria ravunpyrstöjä ja paahtamalla munakoisoa uunin grillivastuksen alla.

Munakoisopyreetä, ravunpyrstöjä ja manteli-pinjansiementahnaa

  • munakoiso
  • ravunpyrstöjä (pakastettuja tai tuoreita saatavuuden mukaan)
  • manteleita
  • pinjansiemeniä
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • limeä
  • tuoretta korianteria

Viipaloi munakoiso, levitä siihen reilusti suolaa ja itketä hetken ajan, pyyhi talouspaperilla kuiviksi. Paahda munakoisosiivuja uunin grillivastuksen alla, kunnes ne saavat kauniin värin. Jos uunissa ei ole tarpeeksi tehoja, niin voit paahtaa munakoisoa kuumalla pannulla. Aja munakoiso oliiviöljyn kanssa tehosekoittimessa sileäksi. Paahda mantelit ja pinjansiemenet uunissa tai pannulla, kunnes ne saavat kullankeltaisen pinnan. Rouhi mantelit ja pinjansiemenet tehosekoittimessa hienoksi, mausta suolalla sekä öljyllä. Sulata ravut hellästi kattilassa, älä kypsennä! Paista rapuihin pannulla kaunis pinta. Kokoa annos. Levitä pohjalle munakoisopyreetä, kokoa päälle rapuja ja lisää manteli/pinjansiementahnaa. Viimeistele tujauksella limemehulla sekä tuoreella korinterilla.

Vinkki! Jos munakoiso ei ole sinun juttusi, niin pyreen voi tehdä myös esimerkiksi kesäkurpitsasta, joka on miedomman makuista. Sekaan voi lisätä esimerkiksi ruokalusikallinen creme fraichea tai turkkilaista jogurttia.

Top Chefin jaksossa tämä annos tehdään 30 minuutin haasteessa. Kovin hankala tai monimutkainen tämä herkku ei siis ole, ei hätää. Itselläni meni tämän annoksen duunaamiseen parikymmentä minuuttia. Käy toki myös tsekkaamassa miltä Markuksen annos näytti.

Top Chef Kaksintaistelu pyörii Subilla joka keskiviikko klo 21 alkaen. Tulevissa jaksoissa nähdään vielä paljon huippukokkeja ja huippunimiä, itse ainakin aion katsoa silmä kovana!

Pieni ajatusleikki vielä loppuun. Jos joutuisitte kokkiohjelmaan, niin mitä kokkaisitte? Meitsin bravuuri olisi ainakin kampasimpukka. Yhdistäisin sen mätiin, avokadoon, korianteriin ja limeen pieneksi suupalaksi. Jos kampasimpukoita ei olisi, niin tekisin tattirisottoa tryffelillä. Mmm-mm!

Translation: Cooking my way to the Top Chef finals - in my dreams.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Iloisia uutisia kaikille kirppishaukoille!

Perjantaina alkaa nelipäiväinen kirppistapahtuma Kaapelitehtaalla. Kaapelin kirppiksen yhteydessä järjestetään myös perinteinen bloggaajakirppis ja itsekin olen mestoilla perjantaina myymässä aarteitani. Normaaliin tapaan tavaraa tulee olemaan paljon ja hinnat max. 5 euroa! Pengoin tähän kirppikseen ullakkokomeroni ja luvassa on tällä kertaa paljon takkeja sekä merkkifarkkuja (kiitosta vain kyykky!). Varatkaa pliis mukaan käteistä, mieluiten pieniä seteleitä ja kolikoita. 

 

Nähdään siis perjantaina 3.4. klo 12 alkaen Kaapelitehtaan parvella!

Muut mestoilla olevat bloggaajat voi käydä katsomassa täältä.

Ei muuta kuin vyölaukun solki kiinni ja myyntihommiin!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tämän päivän asukuvajorinat teille tarjoilee Junnigubbe!
 
Jokin aika sitten kirjoittelin kieli poskessa Natan asukuvista, joissa viikosta toiseen vaihtuu käytännössä vain sukat ja alusvaatteet. Totuus on kuitenkin se, että jos meikäläisestä otettaisi päivittäin asukuvat, ei lopputulos olisi sen kummempi. Vaikka vaihtoehtoja olisikin useampi, jokaiselta löytynee omat lempikengät, takki, paita ja housut. Näitä kyseisiä vermeitä pidetään sitten päällä niin kauan, kunnes ne kuluvat puhki.

Farkut Nudie Long John / Takki Björn Borg / Kaulaliina H&M / Pipo Brixton / Villapaita ja tennarit Vans
 
Meitsin tämän talven ykkössuosikki on ollut ehdottomasti Björn Borgilta saatu untuvatakki. Se ei ole hirveän paksu, mutta koska talvikin on ollut hyvin leuto, on sillä pärjännyt mainiosti. Monikäyttöisen takin on voinut napata päälleen vaikka kauppareissulle, töihin lähtiessä tai salille kävellessä. Se pitää tuulta, tiettyyn pisteeseen asti vettä ja mikä parasta, huppu toimii yhtenä isona heijastimena. Jokainen joka autoilee Suomessa pimeimpään vuodenaikaan, ymmärtää sen tärkeyden. Ja jokaisen, joka kävelee/pyöräilee samaan aikaan, olisi syytä ymmärtää sen tärkeys. Kyseinen vaatekappale on saanut myös lempinimen "Laru-takki". Sanottakoon nyt vaikka niin, että tuollaisella takilla on aika helppo sulautua joukkoon Lauttasaaren K-Supermarketissa.

Jotain uuttakin kuvassa on. Turkulainen, hyvin jäinen merituuli pääsi yllättämään Helsingin leutoon ilmastoon (eli auton lämmittimen puhaltamaan ilmaan) tottuneen, ja huonosti matkaan varustautuneen miekkosen. Hätäapua tähän tarjosi H&M, kaulahuivin muodossa. Normaalisti käytän vain kahta suosikkikaulahuiviani, joista toisen on kutonut äitini ja toisen isäni. Valitettavasti kudinpuikkojen käsittelytaidot eivät ole siirtyneet äidiltä ja isältä pojalle. Yritin kerran virkata pipoa, mutta koska en oikein osannut kaventaa, siitä tuli enemmän semmoinen reggae-henkinen viritys, jonka alle rastat tai vaikka ruokakassi olisi mahtunut helposti piiloon. Don't quit your day job, they say..

Näköjään muuten myös joko häikii tai väsyttää, koska mun silmät on käytännössä kiinni. Itse veikkaan molempien edellä mainittujen yhteisvaikutusta!
 
Minkälaisia lempirettuja teidän kaapista löytyy?
 
Translation: Wear a reflector, or else..

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Säästöpankki

Raha. Aihe joka puhuttaa ja nostattaa tunteet pintaan. Suomessa raha ja etenkin henkilökohtaiset talousasiat ovat myös melkoinen tabu, jota vastaan olen yrittänyt sotia melko avoimella asenteellani. Avoin keskustelu aiheesta kuin aiheesta on mielestäni aina parempi vaihtoehto kuin spekuloiva kyräily naapurin uudesta autosta.

Itselleni raha on tärkeä asia, kenellepä ei olisi! Omalla kohdallani rahan suuri merkitys johtuu varmasti siitä, että aina toimeentulo ei ole ollut itsestäänselvyys ja rahan arvostus on vuosien saatossa korostunut. Olen elämäni aikana ottanut hyvin selvää yhteiskunnan vähempiosaisille tarkoitetuista palveluista. 13-vuotiaasta lähtien olen ollut yh-äitini tukena ja tulkkina niin työkkärissä kuin sosiaalitoimiston tiskilläkin, ruokajonoissakin joskus. Opiskeluaikana tukien varassa eläminen tuli hyvin tutuksi, kunnes kyllästyin sniiduiluun ja aloitin säännöllisen osa-aikatyön opiskelujen ohessa. Kolmisen vuotta sitten pääsin vakkariduuniin ja siitä saatuun toimeentuloon kiinni. Elämä on sittemmin kieltämättä helpottunut, ainakin raha-asioiden osalta.

Olen aina ollut rahakäyttöni suhteen erittäin pedantti ja varman päälle pelaava. Olen pelannut uhkapelejä yhden käden sormilla laskettavia kertoja, enkä ole koskaan maksanut laskua myöhässä. Hankin ensimmäisen luottokorttini vasta viime syksynä, koska velassa eläminen on ahdistanut pelkkänä ajatuksenakin. Söin opiskeluaikana mielummin hapankorppuja kuin otin opintolainaa ja olin pitkään varma, ettei psyykkeeni (tai yöuneni) kestäisi jättikokoista asuntolainaa. Puolitoista vuotta sitten elämäntilanteen muuttuessa, löysin kuitenkin itseni kolkuttelemassa pankin ovea ja tällä hetkellä lyhentelen kaksiostani vajaan 200 tonnin asuntolainaa. Vielä olisi jokunen lyhennys jäljellä heh..

Taustahöpöttelyt sikseen, nyt päästään kylmään ja analyyttiseen numerofaktaan! Kävin Säästöpankin kampanjan tiimoilta juttelemassa Oman Talouden Tuokiossa, jonka aikana saa talousasiantuntijan noin tunniksi henkilökohtaiseen käyttöönsä. Vähän niinkuin talouden personal trainerin!

Tuokio lähti käyntiin kartoittamalla omat tulot, menot, mahdolliset lainat sekä säästöt.

Tuloni ovat tällä hetkellä ihan mukavat, kiitos kahden työpaikan ja satunnaisten työkeikkojen. Kuukausittain käteen jää muutama tonni, josta voikin lähteä vähentelemään lainalyhennyksiä sekä muita kuluja ja menoja.

Tommi kirjoitti omassa kamppispostauksessaan, että menojen arviointi oli hankalaa. Itse pystyin kuitenkin tarkistamatta heittämään kympin tarkkuudessa luvut kaikista menoistani. Arvioin jopa ruokamenoni oikein, tarkistin jälkikäteen helmikuun tiliotteelta ja heittoa oli vain muutama kymppi. Minähän sanoin, että pedantti rahankäyttäjä heh. Itselläni rahaa kuluu:

  • asuntomenoihin noin 1200 euroa kuukaudessa
  • ruokaan keskimäärin huimat 900 euroa kuukaudessa!
  • liikkumiseen 40 euroa kuukaudessa
  • vakuutuksiin ja muihin laskuihin noin 40 euroa kuukaudessa
  • vapaa-aikaan ja shoppailuun noin 200 euroa kuukaudessa

Tällä hetkellä kämppä on ehdottomasti suurin rahareikä ja ruoka tulee vahvasti perässä. Osan ruokamenoista voisi kylläkin laskea vapaa-aikaan, tällainen kulinaristi ja oman elämäni ravintolakritiikko kun olen. Ruoka on itselleni intohimon aihe sekä harrastus ja käytänkin siihen erittäin mielelläni rahaa. Laskin, että helmikuussa ruokaan meni tajuttomat 1011 euroa, johon sisältyy kahdeksan ravintolakäyntiä, joista kaksi fine diningia. Tammikuussa ruokamenot olivat selkeästi kohtuullisemmat, "vain" 712 euroa, viisi raflavierailua ja yksi fine dining -illallinen.

Tulojen ja menojen arvioinnin jälkeen olikin aika siirtyä säästämiseen sekä mahdolliseen sijoittamiseen. Oman talouden tuokiossa ei niinkään keskitytty pohtimaan, mistä menoista voisi säästömielessä nipistää, vaan miten nykyinen malli voitaisiin tehostaa. Jos käytännön vinkit talouden hallintaan kiinnostavat, niin käy tsekkaamassa vanhempi postaukseni, missä kerron asuntoon säästämisestäni. Oman talouden tuokiossa keskityimme asuntolainani tsekkaamiseen, säästösuunnitelmaan sekä tietenkin siihen, että mihin säästetyt rahat voisi sijoittaa.

Tulojen, menojen sekä säästämisen kartoituksen jälkeen, saimme Säästöpankin (ihanan visuaalisella) ohjelmalla säästäjä/sijoittajaprofiilikseni RYHTI, saman kuin Hertalla siis. RYHTI-henkilö ei ota kovin suuria riskejä säästämisessään, eikä odota mielettömiä jättipotteja sijoituksilleen. Tasaisen varmaa ja kauankantoista säästämistä sekä sijoittamista. RYHTI-profiilille suositeltiin sijoittamiseen 25% osakesijoituksia sekä 75% korkosijotuksia yli seitsemän vuoden sijoitusajalla neutraalissa markkinatilanteessa.

Oma säästöstrategiani ei ole tällä hetkellä kovin tehokas. Säästän pienen summan kuukausittain rahastoon ja isomman summan ihan vain säästötilille yllättäviä menoja, esimerkiksi matkoja varten. Korot ovat molemmissa tapauksissa melkoisen matalat, joten halusin ehdottomasti tsekata olisiko Säästöpankilla parempaa tilalle. Säästöpankin asiantuntijan suosittelema korkorahasto olikin monta prosenttia nykyistä tuottoisampi riskin ollessa edelleen melko matala. Erilaiset rahastot ja osakesijoitukset ovat ainakin itselleni melkoista hepreaa, joten oli tosi mukava kuulla faktatietoa ymmärrettävässä muodossa. Suosittelen lämpimästi asiantuntijan kanssa juttelemista, oman taloushallinnan lisäksi tulee myös opittua paljon uutta!

No, mihin loppujen lopuksi päädyimme Oman talouden tuokiossa? Teimme minulle kokonaan uuden laina- sekä säästöehdotuksen! Lainaehdotus oli nykyisestä lainaani edullisempi ja säästöehdotuksessa tällä hetkellä säästötilillä makaavat varat ohjattaisiin rahastoon. Säästämistä tehostettaisiin ja nykyistä, kuukausittaista säästösummaa nostettaisiin. Yllärimenoja varten jatkettaisiin kuitenkin myös säästötilillä, josta saisi aina tarvittaessa nostaa massia, esimerkiksi lentolippuja tms varten. Lisäksi ehdotuksessa oli eläkevakuutus, joka tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta, mutta yhteiskunnan tilanteen muuttuessa nykyiseen suuntaan, tarpeelliselta. Kokonaisuudessaan suunnitelma tähtää pitkäkestoiseen säästämiseen, mutta mihinkös tässä kiire on.

Oman talouden tuokiosta jäi todella positiivinen fiilis ja voin lämpimästi suositella palvelua ihan kenelle vain tahansa. Tuokio on aina henkilökohtainen ja palvelut näin ollen räätälöityjä. Ei tarvitse olla Roope-Setä sijoittaakseen tai säästäkseen, vaan tämä on tarkoitettu ihan kenelle vain. Lähimpään konttoriin voi varata ajan vaikka samantien.

Kertokaahan kommenttiboksissa minkälaisia ajatuksia oma taloudenhallinta herättää! Minkälaisia säästäjiä tai sijoittajia te olette?

Translation: Money talk, Nata walk.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Alkaa muodostua jo perinteeksi tämä lähimatkailu ruuan perässä + snadi darrapitsa vieraassa kaupungissa. Ensin Tampere, nyt Turku. Tällä kertaa esittelyssä turkulainen Pub Niska, johon suunnistimme suolaisen nälän yllyttäminä.

Pub Niska ei tarjoile oikeastaan pitsoja, vaan peltileipiä ahvenanmaalaisittain. Puljun taustajoukoissa häärii Michael Björklund, joka voi harvoina ihmisinä maailmassa sanoa kaiken menneen kuten Strömsössö. Mies on tullut tutuksi ohjelman kokkina, jos siis herran nimi ei soita kelloja. Pitsa, peltileipä.. Oli lätyn termi mikä hyvänsä, ravintolasta leijailivat hyvät tuoksut ulkopuolelle saakka! Itse tila oli rento ja viihtyisä, juuri sellainen kuin sunnuntain raflan pitääkin olla.

Kauhea nälkä pakotti ottamaan alkuruuat. Onneksi otimme! Saaristolaislimpulla tarjoiltu lohitartar oli mehevää ja sen avulla jaksoi odotella pitsojen saapumista pöytään. Tämä sunnuntai oli naistenpäivä, joten myös Pub Niskassa näkyi aavistuksenomaista ruuhkaa. Itse hengailimme upottavilla sohvilla ja paikkamme osoittautuvat loistaviksi. Ruokailun jälkeen olisi tehnyt mieli jäädä köllöttelemään tuonne.

Itse otin vuohenjuustopitsan nimeltään Kickan. Ei todellakaan ollut mitään valittamista! Hyvä, rapea ja ohut pohja sekä mehevät täytteet.

Juhani söi samaisen pitsan, mutta parmankinkulla. Cecilia-pitsa upposi parempiin suihin silmänräpäyksessä.

Pieni virhearvio tuli tehtyä tilatessamme vain yhden jälkkärin. Mutakakku oli suussasulavaa ja piti vähän riidellä tästä.

Pub Niska oli hyvä valinta ja sopi aurinkoiseen, lungiin päivään kuin nenä päähän. Voin suositella jos ja kun pitsaa, eikun anteeksi, siis peltileipiä alkaa tekemään mieli.

Turussa on kuulemma hyviä pitsoja muuallakin! Kertokaahan turkulaiset, mistäs sellaisia saa?

Translation:  Pizza time every time!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Norex Spirits

Ruokaa, juomaa sekä ystäviä. Paras tapa viettää viikonloppuista päivää, jos minulta kysytään! Aina ei tarvitse poistua kotoa saadakseen herkullista ruokaa ja viiniä, kunhan pistää hihat hieman heilumaan. Itse kokkaillessa kerkeää hyvin vaihtaa kuulumiset, jonka jälkeen on mukavaa istua alas nauttimaan herkuista. Meillä on ollut larulaisen ystäväporukamme kanssa tällaisia tilaisuuksia jo vaikka kuinka paljon ja joka ikinen kokoontuminen on ollut menestys.

Tällä kertaa maisteltiin espanjalaista La Garnacha Salvaje del Moncayo -punaviiniä (9,95€). Garnacha-rypäle on Suomessa melko tuntematon, mutta tämän viinin tuottaja, Vintae, on ottanut missiokseen nostaa kyseisen rypäleen kunniaa. Tämä taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun maistoin garnacha-rypäleestä tehtyä viiniä, joten suhtauduin kokemukseen suurella mielenkiinnolla. Alkon kuvaus viinistä on "keskitäyteläinen, keskitanniininen, mausteinen, kevyen tamminen" antoi ymmärtää, että kyseessä on melko monipuolinen viini. Näin ollen päätin kokeilla La Garnacha Salvaje del Moncayon kanssa espanjaiseen tyyliin tapaksia, jotta saisimme maistaa vähän kaikkea ja päättää vasta sitten viinille parhaan makuparin.

Ystäväni jo tietävätkin, että WTDkeittiöön on ihan turha yrittää tulla häsläämään. Olen pienimuotoinen keittiödiktaattori ja tykkään tehdä ruoan itse ilman muiden apua. Meillä onkin jo aika lailla vakiintunut tehtäväjako: minä kokkaan, muut kattavat pöydän, avaavat viinin ja kertovat minulle tarinoita. Tällä kertaa tekeminen sujui kuin elokuvassa. Kääntäessäni pään, pöytä on koreana ja viini laseissa. 

Tapakset ovat helpointa ruokaa maailmassa, eikä niihin ole mielestäni yhtä oikeaa kaavaa. Hyvä ohjenuora onkin tarjoilla omia suosikkeja ja napostella juuri sitä, mitä sillä hetkellä tekee mieli. Meidän myöhäisellä lounaalla oli:

  • serranokinkkua
  • salamia
  • chorizoa
  • patonkia
  • oliiveja
  • artisokansydämiä
  • tomaatteja
  • manchegoa
  • kypsytettyä vuohenjuustoa

Kylmät tapakset toimivat alkuruokana ja lisäksi kokkasin lampaankaretta sekä polentaa, joiden ohje on postauksessa tuonnempana.

La Garnacha Salvaje del Moncayo on siitä poikkeuksellinen viini, että sitä suositellaan tarjoamaan hieman viilennettynä. Pullo siis jääkaappiin tunniksi ennen tarjoilua. Viini oli aika tasapainoinen ja melko kevyt. Kaikki tapakset natsasivat hyvin viinin kaveriksi, erityisen hyvä oli manchego leivänpalan kanssa. Tanniineja oli sen verran, että viini kesti hyvin tuhtimpaa lammasta ja kermaista polentaa. Sanoisin, että tämä on hyvä viini rentoon seurusteluun ruoan ääressä, toimii niin liha- kuin kasvissapuskan kaverina.

Manchego on kyllä yksi lempijuustoistani. Suosittelen myös testaamaan kovaa, kypsytettyä vuohenjuustoa. Vaikkei olisi suuri pehmeän vuohenjuuston fani, niin saattaapi tykätä tästä. Maku on miedohko ja kermainen.

Tässä olisi vielä todellisen pikaruoan ohje. Annos valmistuu alle 10 minuutissa, joten uskallan suositella tätä rennon ja pikaisen tapas-menun yhteydessä. Polenta on italialaista maissipuuroa, joka maustetaan parmesaanilla sekä voilla. Lopputulos on pehmeä ja valuva, eikä annos vaadi välttämättä kastiketta.

Lampaankaretta ja polentaa

  • lampaan karetta, 1-2 kappaletta per syöjä
  • valkosipulia
  • tuoretta timjamia
  • suolaa & pippuria
  • polentaa
  • voita
  • parmesaania

Ruskista pannulla voita, lisää joukkoon pari valkosipulin kynttä. Mausta lampaankare suolalla ja mustapippurilla. Paista kuumalla pannulla 1-2 minuuttia per puoli. Kääri folioon ja anna vetäytyä. Valmista polenta pakkauksen ohjeen mukaan (lisää polenta kiehuvaan, suolattuun veteen koko ajan sekoittaen, jonka jälkeen vähennä lämpöä ja jatka sekoittamista). Polenta on valmis parissa minuutissa. Raasta polentan joukkoon reilusti parmesaania ja lisää kunnon nokare voita. Sekoita ja tarjoile heti. Kokoa valmis annos ja viimeistele se tuoreella timjamilla.

Meillä oli likkojen kanssa niin paljon puhuttavaa, että ilta ehti jo hämärtyä ennen pääruoan tarjoilua. Ei haittaa yhtään! Ruoka ja juoma on ihan pätevä ohjelma päivälle, kun seura on näin hauskaa. Kiitos tytöille kovasti päivästä ja viinitasting-seurasta!

Valviran uuden, vuodenvaihteessa voimaan astuneen alkoholilain mukaan tätä postausta ei valitettavasti voi kommentoida. Älkäähän siis ihmetelkö puuttuvaa kommenttiboksia.

Ladataan...

Ladataan...

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Sub, MTV

Kääk, mä en ehkä kestä! Suurelle ruokaohjelmafanille ja julkkiskokkibändärille natsasi tällä kertaa ihan älytön yhteistyökamppis, jonka tiimoilta pääsin kulisseihin seuraamaan uuden Top Chef Suomi: Kaksintaistelu -ohjelman kuvauksia paikan päällä. Olen edelleen niin liekeissä tästä mahdollisuudesta, että kädet hikoaa. Koittakaahan kestää.

Top Chef Kaksintaistelussa huippukokit ottavat toisistaan mittaa alkuerissä, jonka jälkeen erien voittajat pääsevät mittelöimään Top Chefin tittelistä. Mukana on niin edellisiltä Top Chef -kausilta nähtyjä naamoja kuin ruokaskenen veteraaneja. Ohjelma pyörii parhaillaan Subilla keskiviikkoisin klo 21 ja itse ainakin päivystän nenä kiinni ruudussa. Jos et ehdi ajoissa töllön ääreen, niin jaksot ovat katsottavissa jälkikäteen myös Katsomossa.

Ensimmäinen wow-fiilis tuli, kun näin kuuluisan logon sekä The Kellon. En olisi välttämättä uskonut, mutta kello ihan oikeasti tikitti alaspäin ja kokeilla oli käytettävissä vain tuo aika. Ei siis mitään kuvaushuijauksia todellakaan. Nousee kyllä hattu kokeille, mieletöntä osaamista paineen alla.

Olen muuten valehtematta katsonut joka ikisen Top Chef -jakson aikaisemmin, niin suomalaisen kuin ulkomaalaisenkin. Itse asiassa puolet koko ruokatietämyksestäni perustuu näistä ruokaohjelmista opittuihin asioihin!

Eilen Subilta tulleessa jaksossa nähtiin kaksi nuorta ammattilaista. Yllä olevassa kuvassa työn touhussa on Ruoto Cateringin Marcos Gois apukokkeineen.

Toisella puolella studiota taisteli Suomen Top Chefin ensimmäiseltä tuotantokaudelta tuttu Markus Kauppinen.

Isot tv-kamerat olivat kieltämättä aika vaikuttavan näköisiä! Sain väistellä niitä heiluessani oman minikamerani kanssa studiossa. Oli todella jännää nähdä miten paljon porukkaa, koordinointia ja osaamista tarvitaan yhden jakson kuvaamiseen.

Tuttu nimiä ja naamoja näkyi kulisseissa.

Katuruokateeman ympärille keskittyvää jaksoa oli vierastuomaroimassa Pertti Kallioinen ja Pasi Hassinen Street Gastrosta. En ymmärrä, miten kaikki omat idolit sattuivat kokoontumaan samoihin tiloihin! Kuten WTD:n lukijat tietävätkin, satun olemaan myös suuri Street Gastro -fani, haha! Katuruoka on muutenkin lähellä sydäntä. Ja vatsalaukkua.

Top Chef Kaksintaistelu -jaksot koostuvat kahdesta eri osasta. Ensin kokataan 30 minuutin haastetehtävä, jossa kokit haastavat toisiaan loihtimaan annoksen ennakkoon valitsemistaan raaka-aineista. Tuomarit arvioivat annokset ja päättävät haastetehtävän voittajan. Tämän jälkeen kokataan laajempi kokonaisuus, joka tarjoillaan myös vieraileville tuomariston jäsenille. Tehtävän perusteella arvovaltainen tuomaristo valitsee jakson voittajan, joka siirtyy finaaliin taistelemaan Top Chef -tittelistä.

En kerro kuka tämän jakson voitti, koska en halua spoilata Katsomolaisten katselukokemusta! Kannattaa siis linnoittautua ruudun ääreen. Suosittelen varaamaan mukaan eväät, koska muun muassa tällaisia herkkuja on tarjolla. Allekirjoittanut pääsi muuten maistamaan näitä, dream come true!

Aikamoista, eikös! Voin kokemuksella kertoa, että ruuat olivat todella maukkaita. Silmänruokaakin muuten riittää tässä katuruokajaksossa. Voihan pojat!

Ja hei, tämä ei lopu vielä tähän! Koska jakson teema oli vahvasti erilaisissa haasteissa, niin minäkin pääsin osallistumaan mukaan! Sain kotitehtäväksi kokata yhden jaksossa nähdyistä annoksista, tai ainakin yrittää kröhöm.. Ei mikään maailman helpoin nakki, kun ottaa huomioon raaka-aineluettelon ja tarvittavat välineet. Vai mitäs sanotte savustuspöntöstä, mustekalan musteesta, painekattilasta, sifoni-hollandaisesta tai hyppysellisestä xantanaa? Noh, kotikeittiössä voi onneksi soveltaa! Valitsin haastetehtäväksi Markus Kauppisen tapas-tyylisen annoksen, johon tulee munakoisoa, merirapua, manteleita, pinjansiemeniä sekä limeä.

Tässä Markus Kauppisen versio..

Kuvakaappaus ohjelmasta: Top Chef Suomi: Kaksintaistelu, jakso 3 / Valokuvaaja: Valtteri Kantanen

Ja tässä on meikäläisen versio annoksesta!

Vähän erinäköinen, mutta maku oli tosi jees! Jos haluat tietää, miten tähän lopputulokseen pääsin, niin pysyhän linjoilla ensi viikon aikana. Reseptiä olisi jaossa silloin. Värvään jo nyt arvon lukijat vieraileviksi tuomareiksi arvostelemaan meikäläisen aikaansaannoksia heh.

Onko muita Top Chef -faneja mestoilla? Marcos & Markuksen jälkeen saletti on heh.

Translation: 30 min Top Chef challenge started with a panic and ended up with a smile.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Upeaa! Mahtavaa! Ihanaa! Loisteliasta! Lähinnä nuo sanat pyörivät mielessäni poistuessani turkulaisen Kaskis-ravintolan ovista taannoin. Juhani väittää, että olin vain kännissä, mutta rohkenen olla eri mieltä. Tai siis, olin mä sitäkin, mutta ravintola on ja pysyy upeana, mahtavana, ihanana ja loisteliaana.

Aloitetaan kenties tärkeämmästä. Erik Mansikka, vuoden kokki 2013 ja vuoden turkulainen (vähän kyseenalainen kunnia näin tamperelaisen näkökulmasta) on Kaskiksen pääjehu yhdessä raisiolaisen Simo Raision (fo real?!) kanssa. Tyyppien lisäksi raflassa pyörii monta muutakin rautaista ammattilaista pannujen varsissa ja viinipullojen kauloissa kiinni. Palvelu Kaskiksessa on moitteetonta! Yleensä mainitsen tämän ravintola-arvostelun lopuksi ja saatan antaa noottia. Tässä tapauksessa palvelu oli juuri se, joka teki illasta ikimuistoisen ja nosti kokemuksen kaikkien aikojen parhaiden ravintolakokemusteni top kolmoseen. Vai kuinka usein nämä pipopäät saavat kuulla parempaan raflaan astuessaan, ettei t-paidassa ole mitään vikaa ja että kalsareissakin saa tulla syömään. Kiitos.

The man himself. Saanko esitellä, Erik Mansikka, naiset ja herrat.

Tavallisen kerrostalon pohjakerroksessa sijaitseva Kaskis on vain 36-paikkainen, mutta veti sisäänsä yllättävän paljon possea. Oma pöytävarauksemme oli vasta klo 21, mutta meidänkin jälkeen tuli vielä jengiä syömään. Ei se tila, vaan miten sitä osaa käyttää! Ennen kuin kukaan huutaa mitään ruuan tuputtamisesta ja liian nopeasta tarjoilutahdista, jolla yritetään ainakin täällä pk-seudulla usein rahastaa, niin sanon ettei sellaista ollut. Ruuat tarjoiltiin hyvällä sykkeellä, mutta jouduimme välillä odottelemaankin. Söimme kuuden ruokalajin kokonaisuutta ja paria tervehdystä lähes kolme tuntia, eikä missään vaiheessa tullut hoppua - tai päinvastoin joutunut odottamaan nälkäisenä.

Yksi vinkki meikäläisellä on kenelle tahansa Kaskiksessa ruokailevalle: ota yllärimenu. Tämän neuvon minulle antoi ainoa tuntemani turkulainen Jutta ja tätä ilosanomaa tahdon nyt vuorostani jakaa.

Menu alkoi ihanan kermaisella kukkakaalikeitolla. Keitto oli niin hyvää, että syöminen meni loppujen lopuksi vähän rivoksi nuollessani kuppia. Oh well!

Keittoa seurasi kalaympyrä, joka on kuulemma Kaskiksen klassikko. Raikasta fisua ja taivaallista piimäkastiketta. Myös annoksen ulkonäkö oli erittäin kaunis. Kalaympyrä ei ole suotta ravintolan vakkarikalustoa, se nousi koko menun parhaimmaksi annokseksi sekä minun, että Juhanin mielestä.


Sitten vähän viinihommista. En todellakaan muista mitä kaikkea joimme, mutta onneksi olen bloggaaja ja valokuvaan kaiken suusta alas laittamani heh. Muistan sen, että kaikki oli hyvää ja sitä oli riittävästi! Pitkän menun yhteydessä tuli kiskottua kieltämättä aika monta annosta ilojuomaa, mutta maku edellä ehdottomasti. Tämä illallinenhan oli sekä meitsin synttärilahja Juhanilta, että koko Turun reissun ohjelmanumero. Kerrankos sitä olla khännisshä, mitään en kadu haha!

Viinihommien jälkeen käytiin snägärillä kepsulla. Vai? No ei nyt sentään. Kaskis ei ole omien sanojensa mukaan fine dining -ravintola, vaan listalta voi löytyä mitä vain, jos henkilökunta siitä innostuu! Siispä meille tarjoiltiin kebabia, samaa kamaa jota henksu söi serviisin päätteeksi keittiössä. Aivan loistava idea! Toinen loistava idea oli välibisse. Jep, luitte oikein. Kaiken viineilyn ja fiinimmän tastingin väliin pöytään kannettiin porvoolaisen Malmgårdin panimon Dinkelia. Samaa spelttiolutta juon himassa verkkarit ja villasukat jalassa perjantaisin rankan työviikon päätteeksi.

Kaskis, tunnette minut liian hyvin!

Sitten olikin aika siirtyä pääruokien pariin. Bouillabaisse eli ranskalainen kala-äyriäiskeitto oli samaan aikaan perinteinen ja moderni. Klassista keittotaitoa, mutta uudenlaisella twistilla. Parasta sopassa oli perunasose keitettyjen pottujen tilalla. Miksen ole itse koskaan tajunnut?!

Ja sitten illan lihapääruoka, joka oli pitkään haudutettua possua omenalla ja millähän kaikella.. Tosi informatiivinen arvostelu hei, bloggaaja ei muista puoliakaan syömästään, koska oli liian hauskaa ja keskittyminen meni naurun pidättelemiseen 90%:sti. Possu oli erittäin mureaa, mutta ei sellaisella perinteisellä, hajoavalla tavalla. Tämän possun rakenne ja suutuntuma muistutti enemmänkin sous vide -tekniikalla kypsytettyä kalaa (!!), sellaista pehmeää ja suuhun katoavaista. Ihan törkeän hyvää siis!

Ette muuten usko, mutta tässä vaiheessa jopa Juhani alkoi yskiä ruuan määrälle, sen verran paljon syötävää tässä menussa oli. Tämä oli siis ensimmäinen kerta ikinä, kun Juhani ei ole jaksanut syödä ravintolassa ruokaa loppuun. Mitään ei saa heittää pois! Erik itse haki pyynnöstämme possumme ja pakkasi sen muovirasiaan, laittoi K-tarran päälle ja vei jääkaappiin loppuillaksi. Mites tuo palvelu hei, told you.

Pieni söpö keittiön tervehdys. Ensimmäinen jälkiruoka oli diy-puffet. Tuore minttu maistui ihanasti keksin välissä. Paras puffetti ikinä!

Ja sitten ihan mieletön illan lopetus, voi pojat! Tsekatkaa nyt tuo annos. Porkkanakakkua, jätskiä, kirpeä vaahtokarkki sekä juureksia, mikäli nyt oikein muistan. Aivan huippuhieno taideteos, jonka sai vielä syödäkin. Astioita kenties mietitte, niin mietin minäkin illallisella. Ne ovat paikallista käsityötä ja sopivat mitä mainiommin lämminhenkisen ja rennon ravintolan henkeen.

Ja koska Kaskis ei sijaitse Helsingissä, eikä ole fine dining -ravintola, niin tällaisen maailmaa mullistavan ruokakokemuksen hinnaksi tuli huomattavasti vähemmän kuin mitä olisin veikannut. Kaskis-menu on 58 euroa per nenä ja viinipaketti on 40 euroa. Ruuan ja juoman laadun sekä etenkin määrän huomioon ottaen todella hyvää vastinetta rahalle.

Menisin milloin vain uudestaan! Ja itse asiassa menen, ihan pakko päästä uudestaan. Mikäli mielii mennä viikonloppuna, niin kannattaakin vaikkapa tehdä tältä istumalta pöytävaraus, sillä ennen kesäkuuta ei tällä hetkellä ole mitään jakoa päästä herkuttelemaan. Arkena mahtuu hieman paremmin, vink vink vain turkulaiset. En ihmettele yhtään täyttä kalenteria, en varmasti ole ainoa, joka ihastui korviaan myöten Kaskikseen.

Hyvä Erik & kumppanit! Kympin arvoinen suoritus!

Translation: The best dinner this year. Absolutely amazing Kaskis (unfortunately) located in Turku.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Upea, mahtava loma takana! Olimme WLP-likkojen kanssa jo perinteeksi muodostuneella, VisitSwedenin järjestämällä pressireissulla. Tänä vuonna matka vei hiukan pohjoisempaan, Ruotsin ja Norjan rajalle. Viikon mittaisella matkalla tutustuimme kahteen eri kohteeseen. Riksgränsen on etenkin offari-mestoistaan tuttu laskettelukeskus, kun taas Björkliden on hieman perinteisempi laskettelukeskus leveine rinteineen. Molemmissa lasketaan vain luonnonlumella, jota riittää koko kansan tarpeisiin.

Palaan reissuun tarkempien postausten kera, tällä kertaa nopea fiilistely. Matkan parhaat asiat ja aktiviteetit, olkaa hyvät!

Maisemat

En ole ikinä elämässäni käynyt näin pohjoisessa, joten ihmeteltävää riitti. Voi kunpa Suomenkin lapissa olisi näin jylhiä maisemia ja korkeita huippuja!

Iglun rakentaminen

Kun muut lähtivät laskettelemaan, niin minä ja Lotta suuntasimme iglunrakennushommiin. Meillä piti olla opas, mutta loppujen lopuksi iglu nousi pelkän youtuben "how to" -videon avulla.

Revontulet ja tähtitaivas

Ensimmäistä kertaa -lista jatkuu. Näimme revontulia kahtena yönä peräkkäin, sitten pilvet tekivät tepposet. Millä järjellä muuten revontulet iskevät Helsinkiin juuri silloin, kun matkustamme lappiin katsomaan niitä?!

Jääkiipeily

Löysin sisäisen eskimo-tarzanin. Olen kokeillut boulderointia vain kerran elämässäni, muuten kiipeilykokemusta on puhdas nolla. Tällä kertaa käsiin iskettiin hakkuut, kenkiin piikit ja sitten ei muuta kuin pystysuoraa jääseinämää ylöspäin.

Koiravaljakkoretki

Saimme aika monta uutta, karvaista kaveria tällä retkellä. Toisin kuin voisi luulla, niin nämä koirulit olivat oikeita sylikoiria.

Luolaseikkailu

Jokaisen klaustrofobisen painajainen. Laskeuduimme kolosta 40 metriä maan alle ja kokeilimme miltä Klonkusta tuntuu.

Heliski

Kopteri, lumilaudat, vuori ja neljä mimmiä. Tämä oli koko reissun odotetuimpia juttuja ja ehdottomasti kaiken odotuksen väärti.

Låktatjåkko

Ruotsin korkein vuoristomaja toimi tukikohtanamme yhden yön ajan. Helikopteri vei perille ja moottorikelkat tulivat hakemaan aamulla. Yö kului rattoisasti tuulen ujellusta kuunnellen, kunnes raittiin ilman väsyttämät muijat simahtivat vuorotellen.

Moottorikelkkailu

Mikä on hauskempaa kuin moottorikelkalla ajaminen? Moottorikelkan peräkärryssä istuminen! Vähän niinkuin Lintsi, mutta pelottavampi.

Lumi

Sitä riitti. Kun tieltä astui puoli metriä väärään suuntaan, niin upposi reittä myöten hankeen. Oli puuteria, oli crustia, oli märkää suojasään lunta, oli tampattua, koskematonta, pöllyävää, upottavaa, eristävää ja kylmää. Viisi minuuttia elämästä tuli vietettyä naama lumessa maaten, lumivyöryolosuhteita simuloidessa.

Näistä kaikista luvassa lisää pikapuolin!

Translation: Sweden, my favorite.

Share
Ladataan...

Pages