Ladataan...

Eilisen vapaapäivän ratoksi paneuduin pitkästä aikaa Tinderin pariin perusteellisemmin. Olen saanut siellä (ainakin osittain aiheesta) lokaa niskaan miehiltä kun en ole jaksanut vastailla heidän viesteihinsä. Oma Tinder-käyttäymiseni on siis paskaa ja muiden naisten tekemisistä siellä en tiedä tuon taivaallista, mutta tuntuu että miesrintamalla siellä on minun tarpeisiini yhä vähemmän tarjontaa. Tai kenties perjantai kolmastoista päivä heitti mustan varjon selailuonneni ylle. 

Olen havainnut että yhä useammat miehet ilmoittavat profiileissaan etsivänsä alistuvia naisia leikkeihin ja osa heistä lupaa suoraan piiskaa. Mielestäni kaikki saavat etsiä nautintoa sieltä mistä sitä uskovat löytävänsä mutta itse en ole fifty shades of grey-puuhista kiinnostunut. Niinpä mukava keskustelun avaus uuden parinin kanssani sai kannaltani ikävän käänteen kun hän silmän isku hymiöiden säestämänä ensin tiedusteli onko minulla kevättä rinnassa ja sen jälkeen ilmoitti olevansa hyvin raju otteissaan. Minä en tiennyt keskustelevani hänen kanssaan seksistä, tosin tuo hymiö (jota näissä yhteyksissä inhoan koska tiedän aina mihin se johtaa) antoikin osviittaa siihen suuntaan. En jatkanut enää keskustelua, en vaikka hän paikkaili sanomisiaan lupaamalla olla vastapainoksi välillä myös romanttinen. 

Seuraava matchini lähetti avaukseksi tyhjentävän kysymyksen "Lähdetkö satujumppaan?" Kerroin lopettaneeni kyseisen harrastuksen kuusivuotiaana. Keskustelu ei enää ottanut tuulta alleen. 

Tällä hetkellä minua pännii suunnattomasti se, että suurin osa miehistä tuntuu etsivän pelkkää sänkyseuraa, osa sinkkuna, osa polyamoristina ja osa kertoo avoimesti olevansa varattu ja pahoilla teillä. Tämä tunne on tietysti vain minun tappioni ja tänään sainkin eräältä (entiseltä) pariltani kuulla olevani heteronormatiivinen koska olen niitä naisia jotka "luulevat että niiden vagina on aarrearkku jota täytyy varjella sitoutumisella ettei kukaan väärä mies sinne tunkeudu". Pahoittelut kyseisen lausunnon antajalle, joka hätäisesti poisti minut pareistaan. Itse en vain koe mitenkään tarpeellisena tulla tuiki tuntemattoman aarteen etsijän kotiin vaihdettuamme kokonaista kolme viestiä. 

Tiedän olevani seuran hakijana ailahtelevainen ja saamaton. Uskon kuitenkin että joku tuolla jossain on minuakin varten. Kenties pimpsastani hiekan seasta nouseva sateenkaari houkuttelee sen oikean luokseni <3

Luitko jo: 

http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/naiset-ihan-ok-jos-se-ei-ole-ok

http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/onks-pakko-deittailla-jos-ei-haluu

Share

Ladataan...

Kirjoittaessani edellistä postaustani "Mies joka ei tiennyt vihaavansa naisia" kelasin joitakin aiempia kirjoituksiani. Erityisesti mielessäni pyöri vuoden takainen "5 toivetta deittikumppanillen" jossa kerroin että haluan miehen tarjoavan ensitreffeillä. Ajatus soti vahvasti ”naisille ja miehille samat säännöt”-ukaasiani vastaan.

Julkaistessani jutun miehestä joka tietämättään vihasi naisia, olivat tunteeni tästä syystä ristiriitaiset. Seuraavana aamuna yksi vierailija olikin kommentissaan nostanut tämän epäjohdonmukaisuuden esiin. Hyvä niin. Se ei kuitenkaan ole syy siihen, että olen päättänyt siivota blogini julkaisuista tämän ja kenties joitakin muita ääliömäisiä lausahduksia pois. 

Teen sen siksi, että en voi enää seistä aiempien sanojeni takana. Ihminen muuttuu ja kehittyy ja se meille suotakoon, mutta ajatus siitä, että minun nimissäni on julkaistu jotakin johon en enää usko, ahdistaa. 

 

En kovinkaan usein lue vanhoja kirjoituksiani. Nyt käydessäni niitä läpi, tuli minulle hetkittäin kiusallinen olo. Miksi olen kärjistänyt noin raflaavasti asioita ja ollut näsäviisas?

 

Muistan, että viime vuonna kirjoittelin blogia aika eri fiiliksillä kuin nyt. Perustin blogin joulukuun lopussa vuonna 2016 ja aluksi olin hämilläni siitä, miten minun pitäisi siihen suhtautua. Jakaisinko juttujani omille sometileilleni? Toisaalta nolotti ja ujostutti kun olin alkanut jakaa asioitani taas uudessa kanavassa. Kuinka paljon kertoisin blogissani itsestäni? Paljastaisinko siis mitään henkilöllisyydestäni?

 

Tuolloin siis kirjoitin blogia huomaamattani jonkinlaisen roolin takaa ja kirjoittaessani mietin paljon lukijoita. Ensimmäiset varsinaiset postaukseni, Tinderissä hämmentää part one ja part two nousivat luetuimpien listalle Lilyssä ja sen jälkeen oli vaikeaa tuottaa mitään yhtä suuren suosion saavuttavaa materiaalia. Enää se ei ole minulle tärkeää vaikka palautteesta tuleekin hyvä mieli. Lisäksi olen huomannut, että parhaita tekstejäni (ainakin omasta mielestäni) ovat ne, joissa en kelaa liikaa muiden mielipiteitä vaan kerron rehellisesti miltä minusta tuntuu.

 

Tällä hetkellä blogi on jo tavallaan osa minua eikä sen olemassaolo todellakaan nolota. Paitsi kun sinne on mennyt suoltamaan sellaista soopaa johon ei edes itse usko. Haluan, että tekstini on jatkossa täysin minun näköistäni. Välillä vähän vakavampaa ja välillä sillä samalla huonolla huumorilla maustettua kuin tähänkin saakka. 

 

Siispä tasa-arvon ja omien kasvojeni säilyttämisen vuoksi aloitan siivoustalkoot lueskelemalla vanhoja postauksiani ja tarvittaessa muokkaamalla niitä. Mitään en haluaisi kuitenkaan poistaa kokonaan.

 

Ps. Hassua kyllä, alettuani työstää mielessäni tätä tekstiä tuli vastaan omalla tavallaan aika samalaisia juttuja kelailee myös Henriikka S. blogissaan :)

 

LUITKO JO:

http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/omg-ma-todella-teen-tan

 

Share

Ladataan...

"Mä en ymmärtänyt, että sä voisit suuttua tällaisesta, kun vaikutat niin rennolta tyypiltä"  (Hän)

Totta. Olen itsekin tutkaillut asiaa monelta kantilta. Viittasin kyseiseen tapaukseen jo aiemmassa postauksessani, mutta asia vaivaa minua edelleen. Aluksi yritin sivuuttaa minua häiritsevät puheet, sitten tajusin etten voi enkä edes halua tehdä niin. Ehkä olen järkyttynyt myös siitä, että hetkellisesti luulin voivani sietää sellaista. Aihe on hyvin ajankohtainen. Naisten kohtelusta ja tasa-arvosta puhutaan paljon ja hyvä niin. Tämä omakohtainen kokemukseni osoittaa taas kerran sen, kuinka yleisiä tuomitsevat asenteet, ulkonäön perusteella lokeroiminen ja haitalliset mielikuvat sukupuolirooleista edelleen ovat.

"Ei kyse ole siitä, että oonko mä nyt suuttunut. Maailma ei vain tarvitse tollaista puhetta enää ollenkaan lisää, se on haitallista ja vaarallista” .

Löydän vihdoin sanat tunteille, jotka ovat ahdistukseen saakka velloneet minussa. Kello on viisi aamulla ja olen lopettamassa tapailusuhdetta mukavalta tuntuneeseen mieheen puhelimitse. Hän on vähän humalassa, minä en

Miehen tapa puhua naisista on saanut minussa suuren reaktion aikaan. Minussa, joka rakastan mustaa huumoria ja jolla ei ystävien kanssa ole aihetta, josta ei voisi vitsailla. Eniten minua naurattaa, kun huumoria tehdään asioista, joista sitä ei ole korrektia tehdä. Tässä ei kuitenkaan ole kyse miehen huumorintajusta vaan hänen arvomaailmastaan.

"Mä en tarkoittanut mitään sellaista. En olisi puhunut niin, jos olisin tiennyt että ajattelet noin. Kyllähän sä sanoit siitä joo, mutta en tajunnut että olisit tosissasi." (Hän)

Tosissani?!? Enää ei ole väliä mitä hän sanoo tai jättää sanomatta. Minä tiedän mitä hän ajattelee ja se riittää.

Hän ei ymmärrä minua. Mies joka on tavatessamme kiltti, huomaavainen ja ystävällinen samaan aikaan huomaamattaan lyttää jatkuvasti naisia. Katselee vastakkaista sukupuolta sovinistilasien läpi ja luulee että se on normaalia ja hyväksyttävää.

”Kukaan muu ei ole ikinät sanonut mulle että mä en muka kunnioittaisi naisia!” (Hän)

Ennen ensitapaamistamme olimme puhuneet jo tunteja puhelimessa. (Jep, tapasimme Tinderissä). Hän oli kiinnostava ja arvostin sitä kuinka avoimesti hän kertoi haaveistaan tulevaisuuden suhteen. Siitä kuinka hän kaipaa parisuhdetta ja haaveilee lapsista. Hän myös esitti aidon kiinnostuneita kysymyksiä minun ajatuksistani ja tuntemuksistani.

En muista miten, mutta jotenkin keskustelut aina vaelsivat hänen puoleltaan seksuaalisväritteisempään suuntaan. (Ensimmäinen varoitusmerkki, jonka kieltäydyin huomaamasta). Oli ollut jos jonkinlaista. Naisia, jotka tarjosivat itseään. Hän hämmästeli heidän kevytkenkäisyyttään, vaikka olikin mennyt leikkiin mukaan. Yksityiskohtaisia kertomuksia siitä, mitä tuollaisten ja toisenlaistenkin naisten kanssa oli tehty ja koettu makuuhuoneessa. En ole mustasukkainen ihminen, enkä halunnut antaa itsestäni sellaista kuvaa, joten kuuntelin kohteliaan kiinnostuneesti, ajattelin että näistäkin asioista on hyvä puhua.

Itse en kertonut kovinkaan paljoa historiastani, mutta en sitä salannutkaan. Mielestäni omat kokemukseni ovat melko normaaleja 31-vuotiaalle naiselle. Hänen mielestään näin ei ilmeisesti ollut. Hän takertui kertomuksiini ja otti niitä leikkimielisesti esiin uudestaan ja uudestaan. Koin että miesten kokemukset olivat hänen mielestään sankarillisia seikkailuja eivätkä vaimomatskua olevat tytöt voineet olla osallisina niissä.

Ajatus siitä, että 2010-luvulla nainen ei saa olla seksuaalinen olento ilman että häntä syyllistetään, on mielestäni totaalisen raivostuttava jäänne ajalta jolloin nuoret herrat kävivät ennen avioliittoa oppimassa huonoilta naisilta temppuja puhtoisia morsiamiaan varten.

"Mun mielestä naisilla ja miehillä pitäisi olla samat säännöt." (Minä)

Minä todella koen niin. Minä, joka blogissani revin huumoria miesten ja naisten välisistä eroista. Ajatelen kuitenkin myös ettei ole oikeaa tai väärää tapaa olla mies tai nainen. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä turhemmalta minusta tuntuu jakaa meidät näihin kahteen leiriin. Keskeisempää on, että olemme ihmisiä, samaan aikaan samanlaisia ja erilaisia jokainen.

”Tajuatko että jotkut ihmiset kärsii ihan todella noista asenteista ?” (Minä)

On tilanteita, joissa yhteiskunnan tai kanssaihmisten odotukset ja yleistykset sukupuolirooleista tuntuvat sietämättömiltä. Sovitaanko siis että ettei sukupuoli ole enää ole este sille että ihminen saa toteuttaa itseään? Sovitaanko myös, että jokainen saa todentaa omaa sukupuolisuuttaan sillä tavalla kuin haluaa? Keskuudessamme on myös paljon ihmisiä, joilla ei ole yksinkertaista vastausta sille, mitä sukupuolta he edustavat. Heille puheet tyttöjen ja poikien jutuista ovat täydessä turhuudessan usein erityisen satuttavia ja loukkaavia.

Mies kieltää aluksi kokevansa näiden eri sääntöjen olemassaolon omassa maailmankatsomuksessaan. Eletyllä elämällä ei ole kuulemma merkitystä. Kunnes...

”Luuletko että sä olet ainoa, joka tässä on tehnyt kompromisseja?”

Käy ilmi, että nuoruuden seikkailuni ovat todella vaivanneet hänen mieltään. Ettei tarina siitä kuinka 10 vuotta sitten tahtomattani tekeydyin eräänlaiseksi ihmislahjapöydäksi ystävättereni synttäriristeilyllä kaikessa tilannekomiikassaan, ollutkaan hauska. Ei vaikka en tehnyt muuta kuin nukuin alasängyssä ilman peittoa ja vaatteita jalat harallaan. Hyttiin drinkille meille entuudestaan tuntematton herrasmiehen kanssa tullut pahaa aavistamaton ystävättäreni poistui vähin äänin havaittuaan tämän anatomisesti vähintäkään informatiivisen näyn. Minä en siis harrastanut seksiä, yrittänyt vietellä ketään tai halunnut tulla nähdyksi. Minä vain nukuin ja sen vuoksi tilanne on huvittanut meitä suuresti jälkeenpäin. Miehen mielestä tällainen ei ole sallittavaa käytöstä. En siis sopinutkaan hänen parisuhdemuottiinsa, koska tuollainen minä olen. 

” Säkin oon mun mielestä tosi hyvännäköinen, älä sitä pelkää” (Hän)

Pointtini ei ole ollut tämä sättiessäni häntä naisten ulkonäön arvostelusta. Onnekseni huomaan itse edistyneeni oman kehoni hyväksymisessä. Hyväksyn itseni ja muutamat liikakiloni. Piste. Olen kertonut hänelle kriiseilleeni aiemmin painoni kanssa ja viimeisten kymmenen kilon tulleen vauhdilla fibromyalgialääkityksen aloitamisen jälkeen. Että voin paremmin nyt kuin hoikempana ennen säännöllistä lääkitystä, jolloin kärsin päivittäin kivuista ja väsymyksestä. 

Kertomastani huolimatta hän puhuu naisista jotka ovat timmejä eivätkä siitä huolimatta ole sitä tätä tai tota, esimerkiksi löytäneet puolisoa. On naisia jotka ovat vanhojen valokuvien perusteella ennen olleet laihoja, mutta sitten jotakin valitettavaa on tapahtunut. Minä olen yksi heistä. Ei siis tee mieli näyttää omia kuva-albumja. 

Kyllä ulkonäkö, oma ja muiden, merkkaa jotakin myös minulle. Väittäisin että melkein jokaisella ihmisellä on jonkinlaista estetiikan tajua. Mutta se, että tietynlainen vartalo tekee joistakin ihmisistä lähtökohtaisesti parempia tai huonompia, on mielestäni vinksahtanut ajatus.

"Jos kysyntä ja tarjonta eivät vain kohtaa" (Minä)

Pari päivää ennen aamuyön viimeistä puheluamme mittani täyttyy. Hän kertoo minulle (yllätys yllätys) timmistä naisesta joka etsii seksiseuraa jossakin fb-ryhmästä. Hän ihmettelee miten sen näköinen nainen ei löydä sitä muualta ja miksi etsiä kun kukaan ryhmässä ilmoittautuneista tarjokkaista ei ole ilmeisesti kelvannut. Ottamatta enempää kantaa kyseiseen tapaukseen toistelen yllä olevia sanoja. Jos nainen haluaa seksiä, pitääkö hänen olla valmis harrastamaan sitä kaikkien vapaaehtoisten kanssa? Kysyn sitä häneltä, vastauksen voitte arvata. Hän luulee etten ymmärrä hänen pointtiaan, mutta ongelma on päinvastainen. Minä ymmärrän tasan tarkkaan mitä hän tarkoittaa. Lopetan puhelun ja tiedän ettemme enää tapaa.

LUITKO JO:

http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/naiset-ihan-ok-jos-se-ei-ole-ok

http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/en-valinnut-tata-sairautta-mutta

http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/tyytyvainen-ei-koskaan

Share

Pages