Pariisi kisaturistin silmin

Olen parasta aikaa Pariisissa, jonne lähdin kahdeksan sukulaiseni kanssa seuraamaan jääkiekon MM-kisoja. Olemme toki kierrelleet Pariisia muutenkin ristiin rastiin, mutta matkakohde valikoitui MM-kisojen perusteella. Matkaseurueestani olen ainoa kisojen ensikertalainen, muut ovat jo konkareita (isovanhemmilleni tämä on muistaakseni 26. lätkäreissu, tosin lukuun taitaa mahtua MM-kisojen lisäksi yhdet talviolympialaiset). 

Saavuimme tänne perjantai-aamuna, joten ehdimme hyvin jo Suomi-Valkovenäjä peliin kyseisenä päivänä. Tuolloin Suomen haparoivan pelin lisäksi huomiomme keskittyi huonoihin järjestelyihin jäähalilla. Varsinaista kisakylää, joka yleensä hallia kisojen ajan ympäröi, ei ole tänne uskallettu turvallisuussyistä rakentaa. Ranskassa sattuu terroristiuhan lisäksi samaan aikaan olemaan eilen ratkenneet presidentinvaalit, tänään juhlitaan "Voiton päivää", joka paikallisille suuri juhlapäivä ja kansallinen vapaapäivä ja kaiken kukkaraksi myös Cruisen Tomppa on päättänyt tulla juuri tällä viikolla kuvaamaan seuraavaa Mission Impossilble-leffaansa, joten erityistoimia aiheuttaa myös se.  

Jäähalillta välittyy, ettei Ranska ole varsinaisesti mikään jääkiekkomaa. Etenkin perjantaina oli aistittavissa että hommaa pidetään niin pienen ryhmän näpertelynä ettei henkilökuntaan ole jäähalilla viitsitty satsata. Jo halliin sisään meneminen oli omanlaisensa farssi. Turvaköysiä yms. jonotusjärjestelyjä pystytettiin muutaman tuhannen ihmisen jo jonottaessa sisään. Tuolloin pelin alkuun oli vajaa tunti ja etenkin miespuoliset katsojat missasivat pitkälti ekan erän (ja Suomen kaksi maalia). Naisena halilla tuntee olevansa VIP, koska näennäisen tarkassa (ja oikeasti täysin hyödyttömässä) turvatarkastuksessa naisia "kopeloivat " ainoastaan naiset ja miehiä luonnollisesti miehet. Perjantaina juurikin miesten tarkastukset ruuhkautuivat, koska yllätys yllätys (ainakin ranskalaisille ilmeisesti), hallilla miehiä on suhteessa naisiin jokunen enemmän, mutta henkilökuntaa oli mitotettu jokseenkin fifty-fifty sukupuolijakauman puolesta.  

Alkoholia halilla ei myydä, mutta siitä huolimatta juoma- ja ruokapisteiden myyntikojut ruuhkautuvat, koska henkilökuntaa on yksinkertaisesti liian vähän. Kadehtien katselin eilisessä Suomi-Ranska-pelissä edessä ja takanani istuvia Suomen uroita salakuljetettujen viinapullojensa kanssa (se niistä tarkastuksista), koska pelin olessa 1-4 alkoi omaakin viinahammasta jokseenkin kolottaa.

Sisareni totesi eilen miltei 20 kisojen kokemuksella näiden olevan huonoiten järjestetyt kisat ikinä.  Eilen Suomi-Ranska-pelissä saapuminen halille oli paremmin organisoitua, mutta poistuminen sitä vastoin tehtiin erittäin haastavaksi. Suurin osa hallin ulko-ovista ja poistumisteistä oli suljettu. Syytä tähän ei ymmärtänyt kukaan, eivät myöskään ranskalaiset fanit.  Eilisen pelin vajaat 12 tuhatta katsojaa ohjattiin poistumaan isossa sumpussa muutamasta pienestä uloskäynnistä. Emme ymmärrä miksi hallilta poistuminen koetaan niin suurena turvallisuusriskinä, että siitä tehdään mahdollisimman vaikeaa. Vielä hankalammaksi poistumisen tekee se, että käytössä olevat uloskäynnit ovat sillä puolella hallia, jonka katsomo on tarkoitettu muiden maiden pelaajille, jääkiekkoliittojen edustajille ja muille kutsuvieraille ja näin ollen ovat käytännössä puoli tyhjiä. Näin ollen täydempi osa katsomosta kierrätetään siis täysin toiselle puolelle hallia poistumista varten.

Yleisön poistuessa työntekijät kuuluttavat megafoneille ohjeita jatkuvasti, ranskaksi. Eilisen kirvelevän tappion jälkeen jouduin pidättelemään itseäni, etten huutanut "You can beat Finland in icehockey but you can´t speak english". Tilanne pelin jälkeen oli nimittäin kaoottinen ja joukossa karkeasti arvioiden viisituhatta muutakin ranskaa taitamatonta. Yhdeksän hengen seurueemme hajosi ja väen tungos oli melkoinen.

Maassa, jossa erikseen on ohjeistettu välttämään suuria massoja hetkellisesti tuli jo äitiä (jonka pääsyn käyttämälleni uloskäynnille turvamiehet blokkasivat) ikävä.  

Vaikkei Ranska olisikaan jääkiekkomaa, oli Suomi-Ranska-ottelussa paljon paikallisia kannustamassa ja tunnelma loistava (kenties ei suomalaisten mielestä niinkään). Muutenkin Pariisi on näyttänyt meille ystävällisemmät kasvonsa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vannoin eilen sinivalkoista afroperuukkiani repien, etten tule tänne enää IKINÄ, mutta voi olla että joudun syömään sanani ;) 

Tämän illan peli tsekkejä vastaan pitäisi vielä kestää (toivotaan että eilisestä olisi toipunut myös joukkueemme) ennen huomista kotimatkaa.

Liitän tähän kuvan välittämään eilisen pelin erätauon tunnelmaa, koska videota en saanut (ainakaan näillä yhteyksillä) ladattua.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.