Ladataan...

Blogini vietti yksivuotissynttäreitään pari päivää sitten, wuhuu! Näin uuden vuoden kynnyksellä lienee oikea aika katsoa taaksepäin ja käydä vakava kehityskeskustelu omatuntoni kanssa kuluneesta sinkkuvuodesta.

Omatunto: Istu alas, ole hyvä. Mä oon ottanut tän kehityskeskustelun pohjaksi tälläisen firmoissa käytetyn lomakkeen. Sovelletaan tätä sun tilanteeseen.

Tehtävä: Kerro omin sanoin mikä sun tehtävä on? Siis tämä, jota tässä arvioidaan.

Sinkku-Maikki: No sinkkuilu, deittailu ja poikaystävän etsiminen.

Omatunto: Seuraava kohta on Tavoitteet: Millaisia tavoitteita sulla oli tässä tehtävässä arvioitavalle vuodelle ja asteikoilla yhdestä kymmeneen miten olet niissä onnistunut?

Sinkku-Maikki: Mun tavoitteena oli käydä aiempaa enemmän deiteillä ja päästä ulos omasta mukavuuskuplasta. Mahdolliselta parisuhteelta toivoin kumppania, jonka kanssa voisin keskustella avoimesti käytännössä kaikesta. Muuten oon ihan kivasti päässyt tavoitteisiini, joten on mennyt ihan 5/5 mutta kumppanin kohdalla tavoitteet muuttuivat vuoden mittaan. Että sitä on vaikeaa arvioida. Etenkään kun mulla ei ole parisuhdetta.

Omatunto: Miten tavoitteesi sitten muuttuivat? Tämän kuvitteellisen kumppanin osalta siis?

Sinkku-Maikki: No mä olen oleillut jonkin aikaa tänä vuonna vähän seurustelusuhteiden tyyppisissä jutuissa ja huomannut etten haluakaan keskustella kaikesta. Olen kyllä muuten tyytyväinen, koska huomasin että kykenen sellaiseen oleiluun ja selviän hengissä jutun alkamisesta ja loppumisesta.

Omatunto: Miten olet sitten toiminut kun oletkin päättänyt olla keskustelematta asioista jotka mieltäsi ovat askarruttaneet?

Sinkku-Maikki: No yleensä olen onnistunut hoitamaan asiani niin, ettei monista asioista keskusteleminen olekaan ollut enää ajankohtaista. Olen siis onnistunut tuhoamaan suhteet ilman että on tarvinnut puhua. Tai sitten olen vain jättänyt keskustelematta epämiellyttävistä asioista, kuten luonnollisista mutta kiusallisista ohi menevistä naisten elämään kuuluvista vaivoista. Silloin olen esimerkiksi lopettanut yhteydenpidon ja lähtenyt kuukaudeksi Australiaan mitään sanomatta.

Omatunto: Ymmärrän. Kun on nuori eikä ole tuntenut toista kovin kauaa ei ole mukava avata gynekologisia salaisuuksiaan. Mutta epäilen ettei tuollainen malli ole kovinkaan toimiva.

Sinkku-Maikki: Niin, ollaan vasta vähän yli kolmekymmentä ja tunnettu vain jotain 12 vuotta... Mutta kyllä se toimi. Kun välttelin vielä Suomeen paluun jälkeen kolmisen viikkoa tätä henkilöä niin eipä tarvinnut näistä asioista jutella.

Omatunto: Ja missä tämä mainitsemasi henkilö on nyt?

Sinkku-Maikki: Vaikea sanoa. Tuli uusia, erilaisia asioita ja meni herne nenään. Ei ole lomaa eikä varaa lentolippuihin niin täytyy vain vältellä häntä täällä Tampereella.

Omatunto: Selvä. Mennäänpä sitten seuraavaan kohtaan. Se on taloudellisuus. Tiedän että olet aina persaukinen, joten keskustellaan henkisestä pääomasta. Lomautuksiahan tänä vuonna on tarvittu, eikö?

Sinkku-Maikki: Juu, Viinimuijan jouduin laittamaan lomille viime vuoden marraskuussa ja lomautus päättyi toukokuussa. Aina kyllä aina tiedä miksi.

Omatunto: Mitä tarkoitat?

Sinkku-Maikki: Hän on tässä organisaatiossa sellainen toisinaan paljonkin aikaan saava tyyppi mutta kun katsotaan tulot ja menot, niin miinukselle kyllä jäädään ja pahasti. Saattaa olla uudet yt-neuvottelut edessä.

Omatunto: Hyvä ja seuraavaksi voimme jatkaa kalustoon ja hankintoihin. Tällä viitataan sinun tapauksessa psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyysi sekä hankintoihin jotka voidaan katsoa eduksesi sinkkuilussa.

Sinkku-Maikki: Kehosta olen pitänyt huolta. Olen tämän vuoden dieeteillä lihonnut vain 5-10 kiloa. Hankintoja olen tehnyt vaatteiden muodossa. Olen ostanut vaatteita, jotka sopivat kun olen vähän laihtunut ja sen lisäksi myös muotoilevia alushameita ja -housuja, joilla voisin salata lihomiseni. Osa niistä on humpuukia, koska ainakin yhdet Bridget Jones- tyyliset ihonväriset pöksyt vain korostivat kuvitteellista six packiani (väärällä tavalla). Psyykkinen toimintakyky on kohtalainen etenkin viinimuija vapaapäivinä.

Omatunto: Olet siis kasvattanut massaasi dieeteillä. Oliko tämä tavoitteesi?

Sinku-Maikki: Nyt v*ttu ihan oikeesti! Näytänkö mä joltain Bull Mentulalta?!!

Omatunto: Seuraava kohta käsittelee sitoutuneisuutta. Verrattuna noudattamiisi ruokavalioihin, kuinka sitoutunut olet esimerkiksi deittailuun?

Sinkku-Maikki: Noh, tietynlaisia motivaatio-ongelmia on kieltämättä ollut tälläkin saralla. Olen deittailut aika paljon mutta melko ailahtelevaisesti.

Omatunto: Aivan, näitä sairauspoissaoloja treffeiltä on aika paljon. Ja viimeksi vetosit joulukiireisiin. Koetko hyvinvointisi ja jaksamisesi riittäväksi jatkon kannalta?

Sinkku-Maikki: No ne flunssat sun muut on olleet kusetusta ja ne kiireet liittyivät siihen kun halusinkin tavata yhden toisen Tinder-parini.

Omatunto: Lopuksi voitaisiin ottaa tavoitteeksi itsensä kehittäminen ja tulevaisuus. Millaisena kumppanina näet itsesi nyt ja tulevaisuudessa?

Sinkku-Maikki: Aikas hyvänä. Luotettavana, avoimena ja ennen kaikkea rehellisenä.

Omatunto: Niin siis tulevaisuudessa?

Sinkku-Maikki: En minä mikään ennustaja ole. Kaikki nuo adjektiivit pätevät minuun jo nyt.

*Omatunto lähtee kaljalle viinimuijan kanssa jättäen itseensä tyytyväisen Maikin nauttimaan omasta seurastaan kotiin. Yksin. Ilman miestä. Tätä menoa vielä hyvin pitkään*

LUITKO JO: http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/havaintoja-tipattomasta-viinimuijan

http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/tyytyvainen-ei-koskaan

http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/least-i-didnt-even-try-liian-laiska

Ladataan...

Varsinaisille treffeille olen ennen viime vuosia päätynyt melko harvoin. Nuorempina kai vaan hengailtiin jomman kumman luona tai soiteltiin valomerkin aikoihin että mikä meno. Pakko antaa Tinderille kunnia silloin kun se Tinderille kuuluu. (Oma kunniani on kyllä monella tavalla saanut sen takia pahoja kolhuja, mutta ei niistä sen enempää). Nimittäin itselleni, kuten varmasti myös monelle muulle, on juuri Tinder luonut uudenlaisen deittailukulttuurin. Tinderin myötä käymme sokkotreffeillä sillä erotuksella että olemme yleensä nähneet tyypistä kuvan etukäteen. Ennen Tinderiä pääsi yleensä treffeille vaan niiden ukon kuvatusten kanssa, joille oli syystä tai toisesta mennyt ravintolaillan aikana numeronsa antamaan. Jos äitini ei lukisi tätä blogia toteaisin rehellisyyden nimissä, että usein tapasin myös niitä miehiä joille olin mennyt ravintoillan jälkeen ihan vain antamaan.

Yhtä kaikki, Tinder-pareista minulla on yleensä huomattavasti paremmat etukäteistiedot kuin näistä viinin väristen lasien läpi bongailemistani. Mieleeni muistuu tapaus, jossa kerroin siskolleni olevani menossa treffeille Henry´s Pubissa tapaamani mukavan Samuli Edelmanin näköisen miehen kanssa. Sisareni halusi skeptisesti tietää, näyttääkö kyseinen henkilö nuorelta Samulilta, Samulilta Häjyjen kuvausten aikaan vaiko nykyiseltä Samulilta, mutta tähän en osannut antaa varmaa vastausta. Treffeillä huomasin, että vaikka hän saattoi joltakin Samulilta näyttääkin, niin ei Edelmanilta ainakaan.

Mielipiteeni deittailusta vaihtelee etenkin ensitreffien osalta. Järjellä ymmärrän niiden olevan melko pakollinen vaihe ennen mahdollisia seuraavia treffejä. Kun asia ei ole omalla kohdallani ajankohtainen, (esim. yli kaksi tuntia ennen kuin minun pitäisi moisille lähteä) ajattelen että treffeillä on hyvä käydä jo ihan harjoituksen vuoksi. Lisäksi koen uusien ihmisten tapaamisen positiivisena asiana ja tiedostan ettei voi saada mitään, jos ei koskaan mitään yritä. Kuitenkin, kun lähdön hetki koittaa, muistan aina kuinka paljon VIHAAN ekoja treffejä. Ne ovat noloja ja minä olen nolo. Jos minä en ole nolo niin sitten se toinen varmasti on. Harkitsen usein pakenemista vielä viime hetkillä ja rauhoittuakseni harjoitan julkisillakin paikoilla kovaäänistä puuskutushengittelyä ja ääneen hyräilyä. Hyräilen usein itse sanoittamiani kappaleita, joissa on tarttuvat lyriikat tyyliin "vittu, apua, apuaa, apuaa". Ihmeellistä sinänsä, ettei kukaan treffikumpppaneista ole paennut jo kaukaa kun on havainnut minun olevan hullu yksin lauleskelija.

Treffien jälkeen olen yleensä huojentunut, koska ainakin tähän asti olen joka kerta huomannut selvinneeni elossa. Nykyään myös kykenen usein löytämään keskusteluaiheet kiellettyjen aiheiden-listan* ulkopuolelta enkä siis ole nolannut itseäni täydellisesti. Jos siis ensitreffien jälkeen olen selvinnyt hengissä ja säilyttänyt kasvoistani sen verran ettei japanilaisen kulttuurin harakiriäkään vaadita, olen tyytyväinen ja autaasti unohtanut treffejä edeltäneen henkisen kamppailuni. Niinpä sitten kun tapailu tämän tyypin kanssa syystä tai toisesta päättyy, lupaudun taas hyväuskoisena hölmönä tilaisuuden tullen uusille ensitreffeille ja kierre on valmis.

*(Joitakin kiellettyjä aiheita listasin postauksessani: 5 toivetta deittikumpanilleni...  ja niitä ovat muun muassa märät pierut, eksät, tahattoman koomiset alastomat pyllistelyt sekä urotyöt yläasteen matematiikan tunneilla)

Tämän pitkän ja täysin tarpeettoman alustuksen jälkeen haluan jakaa kanssanne kummallisia treffikokemuksiani. Ihme kyllä, kaikki nämä sijoittuvat yli viiden vuoden taakse, aikaan ennen Tinderiä. Olen siis niinä aikoina tainnut olla vielä epätoivoisempi kuin tänä päivänä, OMG!

Varsinaiseen nolousjärjestykseen en näitä laita vaan pyrin muistini varaisesti noudattamaan kronologista linjaa.

HERRA X

Rakastuin kasiluokalla epätoivoisesti erääseen teinikusipäähän. Aikuisena hänestä tuli aikuiskusipää tai sellainen hän ainakin oli vielä vuonna 2011 kun viimeksi asian tarkistin. Tapailimme hyvin epäsäännöllisesti ja yleensä hän oli soittaessaan minulle juonut kaljaa. Kerran olimme vuorokauden kihloissakin. Tunnettuamme puolisen vuotta sovimme, että tapaan hänet lauantai-iltana kotimatkallani. Aikaa ei ollut paljon, koska minulla oli typerä kotiintuloaika. Kävelin sydän pamppaillen tapaamispaikalle bestikseni kanssa. Meitä vastaan tuli poikaporukka, jonka yksi jäsen morjesti reippaasti. Jatkoimme matkaa ja odotettuani hetken sovitulla paikalla soitin teinikusipäälle. Hän oli ollut se joka morjesti. En vain tunnistanut häntä, on varmaan totta kun sanotaan että teinipojat kasvavat niin nopeasti. He olivat jatkaneet matkaa kun olivat luulleet ettei seura kiinnosta. Sinä iltana emme enää tavanneet. Jälkeenpäin ajateltuna juuri tuollainen yksipuolinen tervehdys olisi muulloinkin ollut passeli aika viettää kerralla hänen kanssaan eikä yhtään sen enemmän. Mutta olin hyväuskoinen hölmö, niin kuin kaikki muutkin naiset jotka suostuvat kosintaan Koskikeskuksen röökipaikalla.

KEKE

Tapasin Keken koulutusristeilyllä vuonna 2008. Hän ei ollut varsinaisesti minun tyyppiäni (oikeastaan hän oli aika harvan naisen tyyppiä), mutta jostakin syystä päätin antaa hänelle mahdollisuuden kun hän sinnikkäästi pyyteli minua treffeille risteilyn jälkeen. Jotakin säälin sekaista epäeroottista viestiä yritin tapaamisellamme Kekelle lähettää. Silloin kun on itse pettynyt rakkaudessa kaikenmaailman teini- ja mieskusipäiden takia on vaikea antaa pakkeja. Toivoin että Keke itse tajuaisi, ettemme ole match made in heaven. Säälitreffeillä menimme ensin elokuviin katsomaan Risto Räppääjää ja sen jälkeen syömään siipiä (maailman sottaisinta ruokaa!). Sitten esittelin hänelle kotini, jonka sen hetkisen siisteystason vertaaminen kaatopaikkaan loukkaa kaikkia Suomen kaatopaikkoja. Mikään näistä toimenpiteistä eikä niitä seurannut kylmä ulosheitto sikolätistäni saanut Kekeä pitämään minusta yhtään vähempää.

Seuraavana viikonloppuna Keke matkusti siskonsa kanssa tapaamaan minua asemaravintola Semaforiin, jossa olin ehtinyt nauttia yhden jos toisenkin virvoikkeen ennen heidän saapumistaan 40 kilometrin päästä. Keken sisko oli kaunis ja miellyttävä nainen. Hän kertoi minulle luottamuksellisesti että Juha oli puhunut minusta paljon. "Khuka v*tun Juha?!" oli selvästi väärä vastaus rakastuneen miehen siskon mielestä. Ei kai ole minun syyni, että joku alkaa kutsumaan itseään Kekeksi vaikkei olekaan ristimänimeltään Keijo?

MIES VAILLA NIMEÄ

Rakkauden vuonna 2009 tapasin miehen. Minä, ystävättäreni, mies ja Kalle menimme Kallen luokse jatkoille. Kävi niin, että minä ja mies lähennyimme. Tunnustelin hänen upeita rintalihaksiaan yön pimeinä tunteina. Selvin päin ja valoisalla ne muistuttivat enemmän miestissejä, mutta mikäs minä olen ketään tuomitsemaan. Omat naistissinikin ovat melko kookkaat. Miehellä oli numeroni ja koska elimme aikaa ennen whats uppia (ainakin minä elin) viestittelimme perinteisin tekstiviestein. En kehdannut kertoa miehelle etten muistanut hänen nimeään. Olisi kyllä pitänyt. Viimeistään ekoilla treffeillä jatkojen jälkeen. Koska sen jälkeen oli myöhäistä enää kysyä. Kuka idiootti käy treffeillä eikä edes kysy toisen nimeä? Muutaman tapaamiseen jälkeen minulla oli enää kaksi vaihtoehtoa, dumpata hänet tai odottaa. Kai pappi sen viimeistään alttarilla kertoisi. En muista mitä sitten tapahtui, mutta naimisissa en ainakaan ole. Tietääkseni. Eikä kukaan lainaile rintaliivejäni, joten varmaan dumppasin hänet. 

Toim. huom. Epäilen että nimet ja naamat ovat olleet minulta keskivertoa enemmän hukassa. Tämä johtunee osittain siitä, että olen itsekin usein ollut naamat.

HUMALAISET TUPLATREFFIT

Jos ensitreffit hermostuttavat minua tänä päivänä, oli tilanne vuonna 2011 vielä täysin eri sfääreissä. Tutustuin mukavaan mieheen, joka tykästyi minuun siinä määrin että selvitti yhteystietoni yhteisiltä tuttaviltamme. Olin joitakin viikkoja aiemmin tehnyt huonohkon päätöksen ja lähtenyt maaliskuiseen iltaan luistelemaan Reebokin tennareissa sillä seurauksella että mursin värttinäluuni kyynärpään kohdalta. Tästä johtuen oleilin sairauslomalla niskan takaa roikotettavan käsituen kanssa ja minulla oli liikaa aikaa kehittää addiktio Puhtaat valkeat lakanat-sarjaan ja siinä sivussa ajatella.

Kuullessani miehen kyselleen minusta menin innostuksen sekaiseen paniikkiin. Hänessä oli jotakin sellaista jota olin etsinyt. Hän voisi olla se OIKEA. En missään tapauksessa kyennyt odottamaan hänen yhteydenottooaan vaan juonimme ystävättäreni kanssa tuplatreffit. Hän tulisi tuekseni ja tapaisi samalla miehen ei-niin-kiinnostavan kaverin. Viestin viejäksi laitettiin tämä ei-niin-kiinnostava ja treffit sovittiin arki-iltaan. Menisimme kivaan ravintolaan syömään pitkän kaavan kautta (miesten kohdalla tämä tarkoitti todellakin vain syömistä, koska kummallakin olisi seuraavana päivänä töitä).

Treffipäivä koitti ja lähdin ystävättäreni luokse laittautumaan. Jo ulko-ovella akuutit psykoosin merkit olivat havaittavissa minusta. "Mä mokaan, mä en kestä, se on liian ihana, tästä tulee mun elämän noloin ilta", vuodatin ystävättärelleni. Rentoutuaksemme hän avasi on viinipullon. Sudin meikkiä naamaani ja pullo tyhjeni yllättävän nopeasti. Treffeihin oli vielä joitakin tunteja aikaa ja aloimme kovasti pelkäämään laskuhumalaa jo ennen nousuhumalan loppumista. En halunnut olla illalla väsynyt vaan täydessä iskussa. Niinpä ystävättäreni kaiveli kaappinsa kätköistä puolikkaan pullon itse tekemäänsä kasipalloshottia. Tilanne riistäytyi käsistä ja päätimme säästää miesten aikaa lähtemällä kaupunkiin bussilla vaikka oli sovittu että meidät haettaisiin ystävättäreni luota.

Olimme kaupungissa hyvissä ajoin ja pistäydyimme vielä ystävättäreni työpaikalla karaokeravintolassa yksillä. Treffikumppaneidemme saapuessa sovittuun tapaamispaikkaamme olimme tilanneet jo viinipullon alkupaloiksi ja tunnelma oli osaltamme jokseenkin hilpeä. Miehet pälyilivät ympärilleen peläten, että joka tuttu näkisi heidät.

Illallinen oli täysi fiasko. Yritin pitää keskustelua yllä. Söimme alkupalaksi etanoita ja kerroin että minulla on ollut niitä muistuttavia akaattikotiloita lemmikkeinä. Niin mielenkiintoinen kuin aihe olikin, toppuutteli treffikumppanini kuulleensa jutun sinä iltana jo kuusi kertaa. Ja  myös sen kuinka jouduin lopulta heittämään ne kompostiin. Ja lyömään lapiolla. Pääruokaan siirtyessämme jouduin keskustelun sijasta keskittämään ruokailuun. Olin piilottanut murtuman takia käyttämäni käsituen laukkuuni ja oikea käteni oli jokseenkin jäykkä useiden viikkojen koukussa pitämisen jälkeen. Pian servettini oli täynnä piilotettua ruokaa, joka oli lentänyt lautaseltani pöydälle. Ystävättäreni meinasi jossain vaiheessa muistaakseni tukehtua veteen, mutta sai sen onneksi huuhdottua punkulla alas.

Herrat pulittivat tästä lystistä vajaan satasen per naama ja lähtivät puolijuoksua autoilleen. Me tytöt siirryimme jälkiruokaviinien jälkeen seuraavaan baariin. Toisia treffejä ei tullut.

KOIRATREFFIT

Epäilen näiden treffien sijoittuvan vajaan viiden vuoden päähän, tarkkaa ajankohtaa en muista. Olin taas tullut antaneeksi numeroni Tampereen yöelämässä tyypille, jota en muistanut lainkaan tavanneeni. Hän pyysi minua luokseen syömään. Saapuessani paikalle olin vaikuttunut. Kiva kämppä ja aika hyvää ruokaakin. Upeaa.

Tulen koirarakkaasta perheestä. Ja kun sanon koirarakas tarkoitan perhettä jonka koirat ovat aina nukkuneet omistajiensa sängyissä ja  jonka isoäiti säilytti koiriensa uurnia olohuoneessa takan reunalla. Lapsuuden videoista käy ilmi, että mummolassa kaikki kuusi koiraa makasivat sohvilla ja ihmiset istuivat epämukavasti keittiön tuoleilla tai seisoivat. Treffaamallani miehelläkin oli koira. Hienoa! Tai miehellä oli koira puoliksi entisen tyttöystävänsä kanssa. Heillä oli siis koiraan yhteishuoltajuus.

Kävi ilmi ettei perheeni tiedä mitään aidosta koiran palvonnasta. Koira nimittäin otti jokseenkin isoa roolia deittiemme aikana. Ruokailun jälkeen katsoimme videoita, joissa koira osallistui agilitykilpailuihin miehen eksän kanssa. Sen jälkeen mies soitti kitaraa, koska halusi näyttää kuinka koira ulvoo. Olin ostanut uudet mustat housut treffejä varten, joka oli virhe koska vaikka koiraa rakastettiin, ei sitä harjattu. Koirasta, joka luonnollisesti pyöri koko ajan välissämme sohvalla, irtosi uskomaton määrä vaaleaa karvaa. Treffit eivät venähtäneet yli yön mittaisiksi. En tuntenut vetoa mieheen, mutta tuijotin koiraa ja mietin, miten omistaja malttaisi ikinä viedä ketään makuuhuoneeseensa ja jättää koiraa toissijaiseksi tässä kolmen kimpassa. Epäilen ettei voisikaan.

Herrasmiehenä hän vei minut kotiin. Koira luonnollisesti istui sylissäni pelkääjän paikalla koko matkan.

LUITKO JO : http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/viikon-elaimellinen-tinder-tapaus