Ladataan...

Blogisähköpostiini oli ihanana yllätyksenä saapunut viesti miespuoliselta henkilöltä joka oli hiljattain tutustunut blogiini. Kehujen saattelemana välitti hän minulle kysymyksiä "lukijoilta". (Epäilen vahvasti niiden esittäjän olevan yksi ja sama henkilö, mutta se ei laimenna lainkaan intoani vastata niihin). Alla olevat kysymykset ovat siis tämän tuntemattoman herrasmiehen minulle välittämiä ja vastaukset tietenkin omasta päästäni.
 
Hei Maikki! En oo kauheena vielä lukenu juttujas mut onko Vinkkumuijan rakkauselämä samalla tolalla ku sun? Ja koska sillä on tollane nimi niin mitä Vinkkugimma on mieltä Saksalaisista prädikatsweineista? Ja mikä teiän lempivinkku on?
T: Viiniheebo85
Vastaus: Kiitos kysymyksistä Viiniheebo! Jos viittaat vinkkumuijan rakkauselämään Onks pakko deittailla jos ei haluu-postauksen pohjalta, jolloin viinimuija unohti ensimmäisen festariheilansa viiden minuutin eron jälkeen (siis konkreettisesti ei enää muistanut kuka oli kyseessä ja missä tämä joku oli) ja sen jälkeen heittäytyi traagisen yksipuoliseen rakkaussuhteeseen baarimikon kanssa, niin ei. Rakkauselämäni ei ole samalla tolalla viinimuija-alter egoni kanssa. Suurin ero perustuu filosofisesti ilmaistuna eksistentaalisuuteen. Viinimuijalla on rakkauselämä, minulla ei.
 
Mistään saksalaisista diipadaapoista minulla ei ole mitään tietoa. Kuuden vuoden saksan opiskelustani jäi parhaiten mieleen "Monica raus!". Monica oli saksan tunti-nimeni ennen kuin vaihdoin sen 10-vuotiaana Barbaraksi. Ja raus tarkoittaa ulos. Opiskelin siis ala-asteella saksaa usein käytävässä istuen.
 
Lempiviinini oli vuosikausia edullinen merkki Chepenet. Lähetin ystävättereni veljen hakemaan sitä Seinäjoen Alkosta, jolloin paljastui ettei sellaista löydy valikoimasta. Kuvailemaani pullon etikessä luki J.P Chenet. En siis osaa myöskään ranskaa. PS. J.P Chenetiä saa myös kuuden pullon laatikoissa ;)
 
moro blogigimma. onko totta että tytöt nukkuu pää alaspäin katossa olevista koukuista roikkuen?
Nimim. utelias
Vastaus: Riippuu varmasti tytöstä. Itse en moiseen nikkeliallergian vuoksi kykene. Tästä johtuen olen joutunut liimaamaan parivuoteeni jalkopäädystä kattoon ja varastamaan laivan sängystä sellaisen turvavyön jolla sitten köytän itseni patjaan iltaisin.  Erikeeperiä kuluu saatanasti, mutta eipä tule yöllä vessassa rampattua eivätkä satunnaiset hoidot eivät jää lusikkaan yöunta häiritsemään.
 
- Heitsuuppeli toimitukseen!
Osuin blogiinne "Fine - Das Winemagazin" kautta ja kysymykseni on tähdätty täällä saksassa jo kuuluisaksi nousseelle Vinkkumuijalle:
Kuinka hyviä pienet samppanjatuottajat ovat verrattuna globaaleihin merkkeihin hintatietoiselle kuluttajalle? Lisäksi ovatko kaikki blanc de blancsit ikääntymispotentiaalisia?
T: Sämling88
Vastaus: Noh, noh Sämling88, en ota kantaa kenenkään mihinkään kokoon, koska kun näin vitsikkäästi tein postauksessa: 5 toivetta deittikumppanille, sain siitä huono palautetta. Hinta-laatusuhteeseen vaikuttaa paljon kulttuuri. Mielestäni Suomessa toimii hyvin sanonta, "jos viini on hyvää vaikka jouduit pulloa hyllystä ottaessasi paljastamaan stringisi, on se hintansa väärti". Toisaalta esimerkiksi laadukkassa viinintuottajamaa Australiassa ei ole kyykkyviiniosastoa vaan siellä luotetaan yksinkertaisesti hintaan. Viiden dollarin viini hyvää, kymmenen dollarin pahaa, viidentoista hyvää. Tutkailin tätä paikallisten vinkkaamaa sääntöä kuukauden päivät ja voin todella todeta sen toimivaksi.
 
Mitä sitten tulee tuohon blanc blöö bläähän niin pidän kysmystä niin moukkamaisena että jätän suosiolla vastaamatta. (Kyse ei siis suinkaan ole siitä, että koko lause olisi minulle täyttä hepreaa. Siinä saksan ja ranskan ohessa yksi kieli jota en osaa).
 
- (ei otsikkoa)
Ihastuitko festarikyyppariin koska siltä sai alkoholia ja hauskoja sananparsia vai koska julkkikset on niin saavuttamattomia?
- kaljanlaskija41
Vastaus: Uskon että juurikin tämä alkoholi yhdistettynä vitseihin herätti kiinnostukseni. Minulla tai etenkään viinimuijalla ei ole koskaan ollut vaikeuksia lähestyä julkkiksia (mm. Nikke Ankara, Tomi Metsäketo, lukuisat jääkiekkoilijat ja jopa Kimi Räikkönen). Ongelmaksi on kuitenkin usein muodostunut lähestymistä seurannut nopea loittoneminen heidän taholtaan. Sitä vastoin festarikyyppari tuntui usein liian saavuttamattomalta, esimerkiksi silloin kun baaritiskijonossa edessäni oli yli kaksi ihmistä.
 
- Moro tambereelta!
Kuinka monta rakastajaa menestyvä rakkauselämäbloggari hiukan New Yorkia pienemmässä kaupungissa voi pitää samaan aikaan, ja miten saat riittävästi rahaa keskustakolmioon kirjoittamalla kolme päivää viikossa?

Vastaus: Alan valitsemaan rakastajia vasta sitten kun jonon pää on kotioveltani Vammalassa. Vilkaisin juuri ovisilmään ja voin huolestuneille todeta, että ehtii vielä. Tilaa jonossa näyttäisi juuri tänään olevan.

Julkaisutiheyteni huomioon ottaen ymmärtänet etten todellakaan kirjoita kolmena päiväni viikossa vaan maksimissaan kolmesti kuussa. Päivätyökseni kerään pulloja (itse tyhjentämiäni), älkää sitten kertoko tätä verottajalle! Rahani toki riittäisivät myös New Yorkin esikaupunkialueen vuokriin, mutta koska en ole selvillä Ameriikan pullopanttisysteemistä, olen pysytellyt toistaiseksi pispalalaisessa kaksiossa.

 

Kiitos ihanasta sähköpostista salaperäiselle herrasmiehelle <3

 

Ladataan...

Pari viikkoa sitten tilanne eskaloitui. Ensin hyvään ja sitten hetkellisesti huonompaan suuntaan. 

Vaihdoimme viestejä jotka tahattomassa syvällisyydessään sopisivat lyriikoiksi Paperi T:n biiseihin. ”Juo pääsi selväksi niin nähään sitten. Jos nähään”, kirjoitan hänelle ja päätän antaa olla. Odottaa rauhassa ja katsoa mitä tuleman pitää.

En ole vihainen enkä pettynyt. Oikeastaan olen käsittämättömän hyvällä tuulella. Kerrankin tiedän mitä haluan ja se tuntuu hyvältä. Kauppakeskukessa syön donitsin vaikka olen dieetillä ja ostan uuden pyjaman vaikka vanhatkaan eivät mahdu kaappiin.

Me ihmiset nyt vain olemme sellaisia, haluamme joskus vääriä asioita  ja joskus oikeita väärään aikaan. Ei kai ole minun syyni jos en saa tahtomaani.

Mutta minä tiedän mitä haluan eikä minuun siitä huolimatta satu. Se saa riittää, toistaiseksi.

Ladataan...

Blogini sisällön ja laadun huomioon ottaen voi olla vaikeaa uskoa minun seulovan julkaisujani millään tavalla. Puhelimeni muistiinpanoista kuitenkin löytyy syväluotaavien havaintojen (kts. Moro Sky Bar- juttu) lisäksi myös lukuisia luonnoksia ja työotsikoita postauksille, jotka päätin lopulta olla kirjoittamatta.

SINKKU, PELKKÄ STATISTI TAI IKUINEN KAKKONEN? (Väliotsikko aiheesta 5 kipeän rehellistä ajatusta sinkkudesta)

Viime viikolla sain muistutuksen siitä, että hetken mielijohteesta ei kannata julkaista mitään sellaista jolla saattaa tahtomattaankin loukata läheisiään. Kuukauden loma Australiassa antoi minulle etäisyyttä kotiasioihin ja myös aikaa ajatella. Tämä etäisyys yhdistettynä kotiin paluu-ahdistukseen sai minut kelailemaan asioita väärältä kantilta. Tässä lainaus tunteellisesta kirjoituksestani, jota luonnostelin viime viikolla: "Kesällä typerän riidan jälkimainingeissa osasin vihdoin sanoittaa tunteeni hyvälle ystävälleni: Siitä ystäväperheestä, johon olen ajatellut kuuluvani minut on nyt potkittu ulos, sitä ei enää ole olemassa."  Kirjoituksessa käsittelin niitä tunteita, joita olen välillä tahtomattani kokenut kun välimatka ystäviin on kasvanut maantieteellisellä tai henkisellä tasolla elämän tilanteiden muuttuessa. Juttua kirjoittaessani en ollut vielä tavannut ystäviäni Suomeen paluuni jälkeen ja koin vahvasti, että aikuisena ihmisenä minun tulee hyväksyä se fakta, ettemme enää voi kokea samankaltaista yhteenkuuluvuutta kuin nuorempana.

Tallennettuani blogiluonnoksen lähden kyläilemään lainauksessa mainitsemani ystävän luokse. Istumme pitkään iltaa ystäväni ja hänen avomiehensä kanssa jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Nukun heidän sohvallaan ja seuraavana päivänä köllötelen yöpaidassa yli puolen päivään. Hengailen lastenhuoneessa heidän uusioperhekatraansa kanssa ja tunnen itseni pölvästiksi. Vanhimman noista lapsista tapasin ensimmäisen kerran hänen ollessaan 12 tunnin ikäinen. Olimme hänen äitinsä kanssa silloin nippa nappa täysi-ikäisiä ja jakaneet jo tuolloin paljon, kaiken. Miten ikinä saatoin kuvitella etteivät nämä ihmiset kuuluisi perheeseeni? Jokainen heistä on minun omani. Olen vihdoin palannut kotiin <3

ONE FUCKBOY, PLEASE!

En edes muista, koska olen tätä aihetta kaavaillut, mutta vuodenajasta riippumatta on minulla selvästi ollut kevättä rinnassa. Avaamatta aihetta yhtään sen enempää, totean olevani onnellinen etten tätä koskaan ole julkaissut koska minulla sattuu olemaan lukutaitoinen äiti. 

ELÄMÄN V*TTUPÄÄNÄ

Koen olevani erityisherkkä, mutta melko lievässä skaalassa verrattuna moneen "kohtalotoveriin". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kykenen suhteellisen normaaliin elämään huolimatta siitä, että olen aikamoinen mielenipahoittaja. (Piirre, josta voisin väittää jopa osittain pois oppineeni viime vuosina, onneksi.)

Luovutin aiheesta kirjoittamisen, koska huomasin sen olevan minun osaltani aikamoista juupas-eipäs-leikkiä, jossa tasapainottelin marttyyrin, uhrin, syyllisen ja syyttäjän rooleissa.  

BUT I SAW HIM FIRST

Tämän otsikon taakse piiloutuu salainen ihastukseni erääseen ystäväpiirissäni vaikuttaneeseen mieheen, joka alkoi seurustella tahollaan. Tajusin, että asiaa voi olla hieman vaikeaa salata jos siitä kirjoittaa julkiseen blogiinsa. Hyvä minä!

MIHIN OIKEASTI KÄYTÄN AIKANI? 

Suunnittelin kauan pitäväni jonkilaista kirjaa ajankäytöstäni koska epäilin, etten oikeasti ole niin kiireinen kuin kuvittelen. Aihe jäi, en kai vain koskaan ehtinyt tarttua siihen. Kenties erityisjärjestelyillä tämä tulevaisuudessa voisi onnistua, esimerkiksi viime perjantaina olisin voinut nipistää kiireistäni yhden puolitoista tuntisen ja katsoa vain kolme jaksoa Suomen Gladiaattoreita neljän sijaan.

 

Hyvää loppuviikkoa, lauantain Gladiaattoreita odotellessa!

 

Pages