Ladataan...
wild casual

Onko tässä mun hapannaama? // My grumpy face?

 

Ihanaa maanantaita! Tänään käydään läpi mm. sitä, miten meidän suomalaisten antisosiaalinen yrmykäisyys onkin mun mielestä hyvä juttu. Hypätään suoraan asiaan! Postaussarjan osa 1 & osa 2.

T H I N G S   T O   A P P R E C I A T E   P A R T   3

Lovely Monday y'all! Today we are gonna talk about grumpy Finns among other things. In this post series I'm listing parts of everyday life we might easily forget but which deserve to be appreciated IMO. It's created around my home country Finland. Part I and part II here. Let's get into it!

 

5. REHELLISYYS Emme teeskentele kiinnostustamme ja sanomme asiat suoraan. Saatamme myös vaikuttaa sinisilmäisiltä, koska olemme. Ei siksi että olisimme tyhmiä, vaan siksi, että olemme asuneet koko elämämme maassa, jossa voimme lähtökohtaisesti luottaa toisiimme ja uskoa ihmisistä hyvää. Itselläni on kestänyt oppia olemaan toisin. Miksei kaikki vaan voisi olla aitoja? Tiedostan, että suomalaisille on luonnollista ja helppoa olla rehellisiä koska meitä on kohdeltu samoin tavoin muilta suunnilta, mutta se on aihe toiselle kertaa.

Suomessa bussiin astuessani kaikki istuvat omilla istuimillaan ja rukoilevat, ettei kukaan istuisi viereen. Onhan se masentavaa, mutta mielestäni myös koomista. Eri kulttuurista tulevan mielestä tilanne voi varmasti olla jopa pelottava vakavine naamatauluineen. Itse hymäillen toivon, ettei kenenkään päivä pilaantuisi viereen istuessani ja kelaan, kuinka kukaan ei edes teeskentele haluavansa ketään siihen viereen. Päinvastoin, viereiselle penkille lätkäistään laukut. Emme teeskentele edes ollaksemme ystävällisiä. Hapannaamamme korreloivat rehellisyyden kanssa.

Minä taidan olla jäänyt monen kulttuurin loukkuun. Hymyilen paljon ja saatan kadulla yksin kävellessäni fläsäyttää kunnon hymyn jos muistan jotain ihanaa, joskus jopa nauran. Liikennevaloissa seisoessani saatan jammata hieman musiikin tahdissa. Eihän tämmöinen käy päinsä Suomessa, evääkään ei sopisi liikauttaa ja naaman tulisi olla peruslukemilla. Joskus sisäinen suomalaiseni taas hyökkää riehumaan sieluuni. Olin Irlannissa duunissa ja aamulla toimistolle saapuessani sain totta kai monta ystävällistä "Good morning, how are you?" -toivotusta ja kävin paljon small talkia. Huonoimpina aamuinani tämä ärsytti helkatisti koska A. Ei kukaa kysy kuulumisia siksi että ne kiinnostaisi, vastauksen tulee olla positiivinen, ja B. Miksi kävimme small talkia, josta kumpikaan ei oikeasti ollut kiinnostunut? Voimme nähdä omin silmin millainen sää oli minäkin päivänä. Kaipasin oikeita keskusteluja. Silti vastasin aina hymyssä suin voivani hyvin ja esitin tietenkin vastakysymyksen. Mielessäni toivoin vastauksen olevan helkatin nopea, jotta pääsisin livistämään työpöydälleni syömään puuroani ennenkuin katabolia iskee (kävin salilla ennen duunia) :D Vannon kuitenkin yleensä olevani sosiaalinen ja iloinen varsinkin aamuisin, koska rakastan niitä :D Pointti on, että Suomessa ei edes kysytä kuulumisia elleivät ne oikeasti kiinnosta. Hiljaisuus on luonnollista, ei kiusallista. Toivotetaan vaan huomenet tai ollaan niinkuin toinen ei olisi olemassa, mikä nyt on kenenkin fiilis. Itse olen aidoimmillani jossain välimaastossa. Tykkään kyllä toivottaa reilusti hymyillen huomenta, hymy voi tehdä paljon. Rakastan keskusteluja, mutten halua pakottaa yhtään sellaista.

5. HONESTY We Finns are not exactly known as social butterflies. I think there's a correlation between our antisocial behaviour and honesty. You see, we don't fake our interest. We might also seem like gullible and that's 'cause we are. Not because we are be stupid, but because we've lived all our lives in a country where you can trust one another and primarily believe in the goodness of others. It cost me to learn a different way. I do recognize that it's natural and easy for us to be honest as we are treated likewise, but that's a subject for another time. 

When you get in a bus in Finland you notice everybody are sitting separately and they all hope you won't sit next to them. Yes it sounds depressing but it also sounds comical IMO :D Like I'm just gonna sit here next to you and hope I'm not ruining your day by doing it. You might wish to see some smiles instead all this depression on a Monday morning but you know what, we don't fake even in order to be polite or kind. Wait, does this mean we all are just depressed? Nope. We just don't know you.

I guess I'm a mixed up kid. In Finland I'm a weirdo smiling a lot, like I might just flash a wide AF smile while walking alone in the city if I remember something nice. Sometimes even laugh. I might also make little dance moves on the beat while waiting at traffic lights. Such a crazy person, I'm not supposed to move my body or any muscle on my face! On the other hand, sometimes the inner Finn appears. When I was working in Ireland and arrived at the office in the morning, of course I heard many polite "Good Morning, how are you?" wishes. And had lot of small talk of what ever. On my worst mornings I just got annoyed 'cause A. I'm not supposed to really tell how I am, they don't ask it 'cause they'd be interested (WHY they ask!? Yeah, yeah, I know it's just a polite way to greet...) and B. Why were we having small talk neither of us was really interested in? We could both see how the weather was outside. I missed real conversations. Regardless I always answered being fine and returned the question. On my worst mornings I secretly wished a fast AF answer so I could escape to my work desk to enjoy privacy and eat my porridge before getting catabolic (I went to the gym before work) :D Usually I'm social and happy especially in the mornings cause I love them, I swear! :D The point is, in Finland we simply don't ask you questions if we're not interested. Silence is natural for us, not a bad thing. We just say good morning or might even ignore other people in the same room :D So if somebody's ignoring you, it isn't because they don't like you. It's because they don't know you. Also, we are scared of failure and it might include speaking English. So we can be shy because of that too.

Postaus jatkuu kuvan jälkeen // Continues after photo

6. LUONTO Tuhansien järvien maa. Rakastan sitä, kuinka arvostamme ja kunnioitamme luontoamme sekä osaamme nauttia siitä. Ei roskata, kierrätetään, retkeillään syyskirjossa, uiskennellaan kylmissä järvissä valoisina kesäiltoina... Luonto on lähellä sydäntämme ja sinne pääsee arkea pakoon, rauhoittumaan ja nuuskimaan raikasta ilmaa. Jo edellisessä osassa mainitut jokamiehen oikeudet auttavat meitä nauttimaan metsistä ja järvistä niiden arvoisella tavalla. Tämä tarkoittaa yli 70 % pinta-alastamme olevaa metsää ja 187 888 järveämme, jos pienimmät järven klopit jätetään laskuista pois.

Joskus matkaillessa itseäni ahdistaa, kun hulinaa ei yksinkertaisesti pääse mihinkään pakoon. Viimepäivinä sairaana ollessa saasteet ja kuumuuden lietsomat hajut oikein etovat rosken lojuessa maassa. Suomessa jopa pääkaupungista pääsee luonnonhelmaan helposti. Voi kun saisi kerran nuuhkaista kotimetsää syyssateen jäljiltä <3

6. NATURE Finland is the land of a thousand lakes. Besides the nature itself I love how the Finns appreciate, respect and enjoy nature. We don't litter, we recycle, we hike in colourful autumn forests and swim in the cold lakes at bright summer nights. Nature is close to our hearts and we can escape our everyday lives there easily, even in the capital. Everyman's rights already mentioned in part II help us to enjoy forests and lakes in the way they deserve. I mean the forests that cover 70% of our area and the 187 888 lakes (if we leave the smallest ones out).

As I'm coming from the woods, literally, sometimes it makes me anxious not being able to escape all the fuss anywhere while travelling. Last days I've been sick and all the pollution and trash on the street together with heat are not helping. Just wish I could have one deep breath of my home forest after rain <3

 

INSTAGRAM

Share

Ladataan...
wild casual

Photos taken @Peloton Supershop, Canggu

Musiikki, kiireettömyys, jooga, herkullinen aamiainen sekä ripaus jännitystä tulevasta. Ja tietysti rennot vaatteet ja verkkatakki, näistä on Ennin ihana aamu tehty! Viimeinen päivämme Canggussa starttasi juurikin tällä reseptillä. Edessä oli kaksi yötä Ubudissa aikaa harkita tehtäisiinkö visa run vai lähdettäisiinkö muille maille, sillä jo pidennetty Indonesian viisumi oli lopuillaan.

Kirjoitan tätä Thaimaasta, eli lähtö tuli. Rakastuin Balin viboihin syvästi ja tultiinkin tänne itseasiassa vain poistamaan Lucaksen viisaudenhammas, sitten suuntaammekin jo muualle. Tällä hetkellä maataan kuitenkin molemmat sairaana sängyssä :D Tulen postaamaan vielä paljon kuvia Balilta, sillä en ole kerennyt läheskään kaikkea julkaista. Aamujoogaa, ajatuksia, asu- ja ruokapostauksia sekä tietysti lisää maanantaisin ilmestyvää Suomen arvostusta luvassa, stay tuned! :)

T H E   G O O D   M O R N I N G   R E C I P E

Music, yoga, no rush, delish brekkie and a pinch of excitement for the future. And of course chill clothes & track jacket. That's my kinda morning right there and that's how our last morning in Canggu was. We had two nights in Ubud ahead of us to decide whether we should do a visa run or go somewhere else, 'cause our already extended visa was running out.

I'm writing this from Thailand so we did the latter option. I absolutely adored Bali and we actually just came here to extract Lucas's wisdom tooth and then we're off to somewhere else. I'm still gonna post loads of pics from Bali, there's morning yoga, unlimited thoughts, OOTDs and food posts coming so stay tuned ;) Plus on Mondays I'm gonna keep going with the appreciation post series.

 

INSTAGRAM // 

Share

Ladataan...
wild casual

Koska kukkamekko ja pinkit sandaalit yhdessä olis vaan liian hempeetä. Omistan kyllä myös ne pinkit popot, mutta en vaan saa niitä laitettua päälle yhtä aikaa kukkakuosin kanssa. En halua, pidän kontrastista. Nautiskelen kyllä katsella muiden erilaisia tyylejä, olkoon kuinka hattaraa ja yksisarvisia vaan. Yksisarviset on cool, mutta tarvitsen siihen päälle vaarallisen yön ritarin valmiina heiluttamaan kädessä olevaa miekkaa. Se missä kukanenkin viihtyy, näyttää hyvältä, tää on NIIN totta!

Never say never. Ennen ehkä hihittelin tälle lausahdukselle pukeutumisen osalta, mutta sittemmin olen joutunut tukahduttamaan naureskeluni. Muutama vuosi tästä tulen todennäköisesti pukeutumaan päästä varpaisiin just siihen, mitä nyt kierrän kaukaa. Muistan ajatelleeni, kuinka en halua pukea päälleni kukkakuosia. Korkeintaan sellaista tosi epämääräistä, mistä kukat eivät edes erotu. Samaan aikaan en tykännyt vaaleanpunaisesta, ja pinkki oli täysi turn off. Noh, näettekös nyt päälläni molemmat? Ja kyllä maistuu! Kukkaa ja vaaleanpunaisia unelmia päälaelta nilkkaan. Nilkan ja varpaiden väli on kuitenkin massiivinen, musta ja kaukana tyttömäisestä, ja se pelastaa uskottavuuteni täydeltä tuholta. Koitan myös epätoivoisesti puolustaa entistä minääni sillä, ettei lippis mielestäni ole girly, vaikka vaaleanpunainen olisikin. Just just. Meikkikin piti jättää pois ettei tule liian naisellinen olo, tosin se taisi olla täyttä laiskuutta sillä olisihan sitä voinut maalata naaman korostamaan särmikkyyttä. Mut miks mun Insta feed on tällä hetkellä perkeleen pinkki?

 

Because flower dress and pink sandals would be too much for my dark soul. I love my pink sandals but I wouldn't wear them together with such a girly dress. That's just me though, I enjoy seeing all kinds of styles on other people. If you enjoy wearing cotton candy and unicorns then it looks good on you! Unicorns are cool but I need a dark knight riding that unicorn, ready to swing his sword. Let's trust our gut, it's wiser than us.

Never say never. I remember thinking to myself how that expression is slightly bullshit what it comes to dressing up, but I couldn't have been more wrong. Few years from now I'll probably be wearing the exact things I couldn't imagine atm. This post is evidence, save it detective! Before I couldn't stand flower print. At most I might've worn such an abstract print that you can't actually connect it to flowers. I also had a personal problem with pink. Well, well, look what I'm wearing now. I can see flowers AND pink at the same time from head to ankle. All the way from ankles to toes is massive, black and anti girly and that, my friend, is the saviour of my credibility. I'm also desperately trying to convince myself that caps aren't that girly, doesn't matter if pink. Yeah, right... Luckily I'm good at convincing myself. But why is my Insta feed so damn pink atm?

 

E N N I

Share

Pages