Täydellisyys ei löydy etsimällä

wild casual

Sanoiko joku, ettei mikään ole täydellistä? Olen eri mieltä. Täydellisyys ilmentyy elämässämme hetkinä, ei ihmisinä. Se ei antaudu jahdille, vaan ilmestyy yllättäen silloin, kun sitä vähiten odotat. Kun et odota, et vaadi. Koittaessasi tavoitella täydellisyyttä, lipuu se vaivihkaa kauemmaksi. Eilen illalla koin täydellisyyttä, se iski odottamatta tähdenlennon lailla.

Paljaat jalat asfaltilla, tähtimeri kimmeltää. Värikäs vegaaniburrito, tulikärpäset ja sammakoiden kurnutus. Henkinen yhteys ympäröivien ihmisten kanssa. Ihmisten, ketkä juuri tapasit. Syvää keskustelua maan ja taivaan väliltä. Ei, vaan maan ja avaruuden väliltä, sen ylitse, lävitse sekä takaa.

Ravintoa keholle, sekä sielulle. Siitä koostui täydellisyyteni. En tiedä täytyykö itkeä vai nauraa, että tähän liittyi taas ruoka :D En vaan voinut olla äärimmäisesti nauttimasta olostani maailman ihanimmassa (ja halvimmassa) vegaaniravintolassa. Terveisin Vannoutunut Lihansyöjä Enni Vielä Viikko Sitten. Noh, katsellaan. En aseta itselleni mitään rajoja, tai lokeroi itseäni mihinkään tiettyyn ruokavalioon, vaan syön mikä milloinkin tuntuu hyvältä.

Täydellisyydelle täytyy antautua, sitä ei voi vaatia. Teemme jatkuvasti päätöksiä elämässämme. Leimaammeko tuntemattoman ennakkoluulojen kannustamana, vai uskallammeko haastaa omat ennakkoluulomme? Voit lukea lisää mietteitäni ennakkoluuloista tästä.

Eilen saavuimme uuteen majoitukseemme, joka on kolmen euron dormi Ubudissa. Täytyy sanoa, että nyt on kyllä rahoille vastinetta, huhhuh! Lämmin vesi, hintaan sisältyvä aamupala (ei pelkkä toast, vaan voit esimerkiksi valita pannukakkuja!), parvekkeen näkymät riisipelloille, uskomattomia ihmisiä... Huoneessamme on vain yksi henkilö lisäksemme. Saapuessamme tämä henkilö analysoi meitä henkisellä tasolla. Ensimmäisissä lauseissaan. Ääneen. Aika tunkeutuvaa, eikö? En ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan. Jokainen lause on niin diippiä tajunnanvirtaa, hyvä että perässä pysyy. Välillä ei pysy. Analysoimisen jälkeen hän kysyi meitä lounaalle. Katsahdimme pikaisesti toisiamme, mitä täällä tapahtuu!? Lähdetään! Hetkeäkään ei kaduttu. 

Palasimme majapaikkaamme puolilta öin vaellettuamme paljain jaloin pitkin Ubudia. Yllätyin todella positiivisesti huomattuani, että suihkustamme saa kuumaa vettä. Ubudissa satelee iloisia yllätyksiä yksi toisensa jälkeen, myös hintaan kuuluva aamupala oli suuri yllätys. Kuuma vesi lämmitti ihanasti viileässä illassa suihkutellessa, ja sammakoiden kovaääninen kurnutus tunkeutui korviini avoimista ikkunoista. Sateenropinaa kuunnellessa nukahtaa ihanan makeasti, mutta voin kertoa, että sammakoiden kurnutus ei jää toiseksi! En tiedä kuinka suuri sammakko-orkesteri täytyy olla niin kovaäänisen sinfonian luomiseksi, mutta kyllä kelpasi.

Nyt lähden syömään kolmen euron majoitushintaan sisältyviä banaanipannukakkuja ja siemailemaan päivän ensimmäistä kahvia. Ihanaa maanantaita sulle! <3

Tää vlogi on vielä ennen tänne dormiin tuloa :)

 

E N N I

Kommentit

Essi's

Wau, mahtava ja inspiroiva teksti! Sulla on myös todella taidokkaita ja elämyksellisiä kuvia :) Mielenkiinnolla seurailen matkaanne maailmalla.

Enni M
wild casual

Voi kiitos! <3 Ihana kuulla, kuvista kiitos useimmiten kuuluu Lucakselle jos itse niissä esiinnyn ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.