Ladataan...
wild casual

 

Moikka! Pahoittelut pienestä breikistä, kiire on vienyt mennessään eikä blogille ole valitettavasti jäänyt aikaa muiden hommien ohella. Hurja kiire ei kuitenkaan ole ahdistanut, päinvastoin. Viimeksi sitä on saanut kokea valehtelematta yli vuoden päivät sitten :D Matkaillessa ainut velvollisuus oli ehtiä lentokentälle. Tykkään kun on vastuuta ja varsinkin mieluisten hommien parissa olen oikein mielelläni kiireinen. 

MØ, tuo raikas jumalatar, sen sanoi: "All my life I've stepped to the rhythm of the drums inside my head". Kuunnellessani Walk This Way -biisiä tajusin, että niimpäs hitto olen tehnytkin, astellut tätä elämää eteenpäin pääni sisäisiä rumpuja kuunnellen. Olen tehnyt juuri sitä mitä huvittaa, en sitä mitä minulta odotetaan tai miellyttänyt ketään muita elämän suurilla valinnoillani. En edes vanhempiani, jotka ymmärrettävästi parastani ajatellen olisivat toivoneet minun opiskelevan jo aikoja sitten. Kävin jopa kauppiksen pääsykokeissa - kyllä, miellyttääkseni muita, tai oikeastaan etten murskaisi muiden toivoa :D - mutta ei minulla ollut aikomustakaan päästä sisään. Sori äiti. Homman nimi on, ettei kukaan muu voi tietää mikä on sinulle parhaaksi. Mitä sydämesi halajaa ja sielusi himoitsee... Kuinka kukaan muu voisi tietää, kun joskus itsekin on niin hankala tietää mitä haluaa?

Muistan, kun kerran vuonna 2014 aurinkoisena päivänä avasin pääsykoekirjat parvekkeellani. Luin pari lausetta, luin uudestaan. En jaksanut keskittyä, ei kiinnostanut. Painoin play MØ:n debyytti studio albumille ja sillä tiellä ollaan edelleen. En enää ymmärtänyt, miksi yrittäisin pyrkiä jotakin kohti mikä ei aidosti kiinnostanut. Kuinka jaksaisin vuosia opiskella aihetta, jonka pääsykoekirjoista en jaksanut ymmärtää edes paria lausetta? En vielä tiennyt mitä halusin. Ah, muistan niin hyvin ne kasvoja lämmittäneet päivänsäteet, hymyn, päättäväisyyden ja reippaat askeleet kun astelin joka päivä Hesburgerille duuniin ja mietin, kuinka aion työskennellä kovasti ja sijoittaa palkkani juuri niinkuin haluan, olkoon muiden mielestä kuinka päätöntä vain (miksi päätön edes olisi huono juttu!?). Olin ensimmäistä kertaa vapaa koulun velvollisuuksista, joten miksipä ei etuoikeutettuna vapaana kansalaisena tehdä juuri sitä mitä ikinä haluaa? Ja kyllä nuo Hesburgerissa ansaitut pennoset ovat hyvin matkalleni saatellutkin, lähdin (epäonnistuneesti, täysin oma stoori :D) reppureissaamaan ja itseasiassa olen samalla matkalla vieläkin, sillä Suomeen ei ole tullut pysyvästi palattua. Ikävä kyllä Suomeen on <3 Olen polkuni alkumetreillä, en edes tiedä mihin se tulee viemään, mutta menen sinne päätös kerrallaan.

Omia valintoja ei myöskään osaa katua, kun ne on tehnyt aidosti oman mielen mukaan. Jos epäonnistumisten seuraamuksia ei nyt mielellään kärsi, niin ainakin ne osaa ottaa vastaan ja niiden takana voi seistä. Päätökset ovat sillä hetkellä tuntuneet hyvältä, ja muistan mitkä asiat ovat vaikuttaneet valintoihini. Olen pyrkinyt tekemään sitä mikä tekee minut onnelliseksi, enkä voi siitä itseäni rankaista vaikkei kaikki suunnitelmani toimisi. Uskon, että voisin olla todella katkera jos olisin perustanut valintani muiden tahtoon, varsinkin epäonnistumisten hetkellä. Kärsimys ei olisi sen arvoista. Mitähän edes tekisin tällä hetkellä ja missä? Olisinko onnellinen? Onneksi ei tarvitse ottaa selvää :)

F O L L O W   Y O U R   O W N   P A T H   -   I   D O N ' T   R E G R E T   D O I N G   S O

Heya! Sorry for the silence, I've been super busy for the last week. It's fine though, rush is welcomed! At least when it's all about interesting stuff, ha.

MØ, the creative goddess, sings: "All my life I've stepped to the rhythm of the drums inside my head". When I was listening to her song Walk This Way I realised that damn, that's exactly what I've been doing all along. Regarding the big choices of my life I've done what I want, not what's expected or what others want for me. I haven't even pleased my parents, of course they were thinking my best and wanted me to study like... years ago already :D The thing is, nobody else can know what's truly best for me, what my heart wants and my soul craves for. Damn, it's sometimes hard to know myself!

I remember how in 2014 I was on my balcony opening the matriculation books for the first time. I read few sentences, and read them again and again. I couldn't concentrate, I didn't bother to understand. I pressed play for MØ's debut studio album and still today I'm on that way. I realised it doesn't make sense to use years of my life studying something I wasn't genuinely interested in. I didn't know what I wanted yet. Oh, I remember how warm the sunrays felt on my face, the smile and determined steps when I was walking to work to Hesburger, a fast food chain restaurant in Finland. I just wanted to work hard, save some money and invest it just how I wanted, doesn't matter if "crazy" (What the heck is crazy anyways and why would it be a bad thing!?). For the first time I was free from school, so why the hell not to do what ever I wanted?! Those pennies have served me well, thanks to them I left backpacking and to be honest I'm still on that trip, I never really returned to Finland. Thanks to those pennies I could start my own path and I'm still in the beginning of it. I have no idea where it will take me but I'm going there one decision at a time.

Also, I don't regret my choices when I've based them on what I want. Even it's not nice to suffer consequences of failed decisions at least I can stand behind them and accept the situation. At the moment it felt good and I was aiming to my happiness, so fuck it, why would I punish myself?  I believe I could be very bitter, especially in failure, if I based my choices on what others want. Suffering wouldn't be worth it. What would I be doing and where? Would I be happy? Fortunately I don't need to find that out :)

Ladataan...
wild casual

Vlogihaaste maalissa, 30/30!

Parissa viimeisessä vlogissa on nähty luovempaa videonpätkää, joten tää viimeinen vlogi on juttutuokio. Vai yksinpuhelu :D Toivon kyllä kovasti, että saisin tästä vuoropuhelua kommentteihin teidän lukijoiden kanssa. Vlogi pitää sisällään rehellisiä fiiliksiä menneestä kuukaudesta. Milloin vlogien teko on ahdistanut? Sananen jos toinenkin myös sosiaalisen median lukutaidosta ja kriittisyydestä, koska kyllähän kaikkien elämä on skumppaa ja mansikoita, eiks vaan? Ainakin jos Instagramia selataan. Yksityiskohtaisemmin selitän alla olevassa vlogissa, mutta jos videot ei oo sun juttu, niin kirjoitan tähän pääajatukset.

Voisin kuvitella sisällön luojien kamppailevan sen kanssa, kuinka kehittyä ja luoda aina vaan parempaa sisältöä. Tai uutta tulisi ainakin keksiä. Tällainen ahdistus ei aina ole huono juttu. Joskus kun oikein naulan kantaan kolahtaa, niin sitä miettii, että kuinka hemmetissä saisi tehtyä paremman videon tai tekstin seuraavana päivänä :D Ideathan eivät maailmasta kesken lopu, ja kukaan ei ole koskaan valmis, joten umpikujan koittaessa voin katsoa peiliin. Päivittäin videoita tuottaessani joskus kyllä ahdisti, myös negatiivisesti. Välillä en olisi halunnut julkaista tiettyä vlogia, koska en kokenut sen olevan tarpeeksi hyvä, enkä todellakaan kokenut antavani parastani. Jopa marttyyrimaisesti toivoin, ettei kukaan sitä katsoisi, jotta huono työnjälkeni ei tulisi nähdyksi (en oikeasti toivonut :D). Laitoin periaatteeni kuitenkin omien fiilisten edelle, olin luvannut vlogin päivässä, joten nekin videot näkivät päivän valon. Näinä hetkinä koitin pitää mielessä, ettei päivittäisten vlogien tarkoitus ole näyttää videontekotaitojani, vaan oikeasti antaa enemmän minusta itsestäni. Myös hyvä palaute siitä, että on mukava nähdä oikeaa elämää eikä vain kiiltokuvaa, lämmitti hurjasti sydäntä ja sai nousemaan takaisin jaloilleen. Itse rakastan behind the scenes-matskua, joten kun ajoittain tein vlogeihin luovempaa pätkää kauniista asioista, sirottelin joukkoon myös sitä todellisuutta. Myös se ahdisti, etten saanut julkaistua tismalleen päivittäin muutamien vastoinkäymisten vuoksi. Joskus ei ollut nettiä, välillä kone ei toiminut.. Eihän sille mahda mitään.

Sosiaalisessa mediassa näyttää, että kaikkien elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Tajusin, että meidän kohdalla se saattaa näyttää jatkuvalta ruusujen kanssa pulikoinnilta :D Kukkakylpyjä, privaatti uima-altaita... Haluan kuitenkin selventää, ettei näin missään nimessä ole. Luulen, että usein sosiaaliseen mediaan, puhun nyt lähinnä Instagramista, ei ladata sisältöä reaaliajassa, näin meilläkin. Oltiin muutama yö ihanissa villoissa, otettiin siellä paljon kuvia, ainakin siihen asti että kamera irtisanoi sopimuksen :D Tällä hetkellä ei voida luoda uutta, joten julkaistaan niitä kuvia. Let's cut the bullshit, kyllähän me myös niitä julkaistaisiin, vaikka voitaiskin napsia uusia. Tällä hetkellä istun sotkunuttura päässä meidän 11 euron majatalossa, suihkusta tulee vain kylmää vettä ja pikakahvit haen muutaman sadan metrin päästä lähikaupasta. Kohta kuitenkin lataan kuvan Instagramiin kuvan jostain ihanasta hetkestä, koska selfie tylsistyneestä naamastani ei taida olla ihan yhtä inspiroiva, mutta haluan kertoa uuden vlogini julkaisusta.

Enää en halua pakottaa itseäni julkaisemaan sisältöä, mistä en ole ylpeä. Mikään näistä ei tarkoita, että katuisin tätä päivittäistä vlogia, päin vastoin. Se otti, mutta antoi enemmän. Te annoitte inspiraatiota. Kiitos jokaiselle, joka on ollut matkassa mukana edes hetken <3

Vaikka päivittäinen vlogi päättyi, ei videoiden teko tähän lopu. Haluan kuitenkin antaa enemmän panosta nyt tänne blogin puolelle. Tähän asti blogi on pyörinyt todella pitkälle vlogin ympärillä, onhan vuorokaudessa kuitenkin vain 24 tuntia, joten tästähän tämä vasta alkaa! Vähän on haikea olo tän projektin lopusta, mutta innolla odotan tulevaa. Näin rehellisyyden nimissä juuri nyt on kuitenkin vähän mitäänsanomaton olo, mutta suunnitellaan juuri Lucaksen kanssa lähitulevaisuuden peliliikkeitä. Katsotaan mitä tuleman pitää ;)

KATSO MYÖS

Kauneus ympärillä -vlogi

Vuohia ja palmusuksia -vlogi

 

E N N I

Ladataan...
wild casual

Kuunteletko järkeä, sydäntä, vai luotatko intuitioosi? Minä valitsen usein intuition mukaan. Tuntuu, että näin tehdyt päätökset tekevät minut onnellisemmaksi.

Tekisivätkö järkevät ratkaisut elämän tylsäksi? Siihen voi vaikuttaa se, mitä järkevä sinulle tarkoittaa, sillä mielestäni meillä kaikilla on oma todellisuutemme. Kääntyisivätkö pelkän sydämen mukaan tehdyt valinnat sinua vastaan? Kannatan tekemään elämässä sitä mitä rakastaa, mutta luotan intuitioon kaikkein eniten.

 

Lisää mun ajatuksia aiheesta oheisella videolla alkaen kohdassa 2.37.

 

E N N I