Ladataan...
wild casual

Visuaalisestia mua miellyttää yksinkertaisuus, missä on kuitenkin joku juju. Kuten nämä molemmat postauksen kuvat. Yksinkertaisuus on aina ollut lähellä sydäntä, ehkä siitä juontaa juurensa myös tämänhetkinen huoleton elämäntapa ja rinkkaan mahtuva omaisuus. Äitini luona Suomessa on tosin jonkin verran tavaraa, sillä olen asunut omillani Suomessakin. Myös iso kasa vaatteita olisi kirpparille vietäväksi. Omasta tukikohdasta eli kodista alkaa olla haaveilevat fiilikset, mutta ajatus romuvarastosta täynnä tavaraa ahdistaa. Jotain siltä väliltä, täytyy siis osata luopua turhasta.

Myös kotini sisustus voisi olla yksinkertainen, missä on jokin juju. Voisiko jokapäiväinen elämäkin olla tällaista? Yksinkertaisuudesta nautin liikoja suunnittelematta, päivä kerrallaan. Simppeliä ja huoletonta. Nyt vaan sitä jujua kehiin. Elämän jujua. Mikä on sun elämän juju? Elämän ydin, olennaista? Näin asetellessani tuntuu, että haluan vastata rakkaus, kaikenlainen rakkaus. Mutta ei se siihen lopu. Taidankin vaatia elämältä yksinkertaisuutta monilla mausteilla.

Vlogi on aamulta, kun luovuus iski. Lisää matskua Lucaksesta kukkakylvystä, mahtavaa! :D Täytyy sanoa, että tää vlogi taitaa olla mun ihan lemppari! Tällaista matskua tykkään tehdä. Yksinkertaista, jujulla höystettynä. Tällä hetkellä sydämellä on kuitenkin suuri ahdistus, sillä kameramme ei toimi, eikä oikein pääse vapauttamaan luovuutta sillä ominaisimmalla tavalla. Näinä hetkinä voinkin nautiskella näistä muutaman päivän takaisista hetkistä.

 

E N N I

Ladataan...
wild casual

Inspiraatiota, rakkautta vai kärsivällisyyttä, mitä saisi olla? Meidän lemppariraflan ulkopuolella on ilmotustaulu, mistä löytyy videolla nähtävä hauska paperi. Paperi toimii kuin ilmoitukset, joista voit repäistä puhelinnumeron matkaasi. Ilmoituksen sijaan paperi sanoo “Ota mitä tarvitset”, ja puhelinnumeron sijaan voit valita itsellesi rohkeutta, uskoa, voimaa, rauhaa.. You got the point. Aika ihana yksityskohta päivään. Itselleni matkaan lähti inspiraatiota ja vapautta. Ilmoitustaululla on myös kaikenlaisia kursseja joogasta kokkaukseen ja keskustelutuokioihin.

Sitten päästään itse ravintolaan. Huhhuh, raflahistoriani kultamitalin pokaaja on Bali Buda! Me syödään siellä laittoman paljon. Kattava menu on samalla sanomalehti, jossa on mielenkiintoista hyvänmielen luettavaa. Rafla sopii mahtavasti kasvissyöjille. En ole tarkemmin kiinnittänyt huomiota vegaanivaihtoehtoihin, mutta niitäkin varmasti löytyy! Ainakin kakuista, sen tsekkasin ;) Lihaakin on listalla, jos sitä halajat. Mun instastooreista, mitkä lähes poikkeuksetta on Bali Budasta, voisi ehkä päätellä, että syödään kalliisti. Totuus on, ettei mikään tämän postauksen kuvissa esiintyvistä annoksista maksa edes neljää euroa. Kaunis lautanen maailman herkullisinta tofu currya maksaa kolme euroa. Se oli niin herkullista, että Lucaksen täytyi tosissaan pyytää, voidaanko välillä puhua jostain muustakin. Raukka oli kuunnellut jo kauan putkeen hokiessani eri sanankääntein, kuinka jumalaista tuo curry on. Tulipa taas vesi kielelle…

Bali Budan avatessa ensimmäistä ravintolaa vuonna 1999, oli heillä ajalleen uusi konsepti, jonka motto kuului: “You are what you eat - eat well, eat organic.” Orgaanisia viljelijöitä etsiessään nainen konseptin takana, Brenda Ritchmond, tapasi Bali Organic Associationin tulevan vetäjän Ibu Kartinin. Menestyksen seurauksena Bali Buda on osallistunut palauttamaan 40 000 hehtaaria maata takaisin orgaaniseen viljelyyn yhdessä Bali Organic Associationin ja maanviljelijöiden kanssa. Mainitsinko jo, että ruoka on jumalaisen herkullista? Sen täytyy olla suunniteltu ja tehty rakkaudella. Onko kukaan teistä sattunut käymään kyseisessä raflassa? Bali Buda löytyy myös muualta Balilta kuin Ubudista. En nyt muista tarkalleen mistä, mutta jos satut olemaan täällä päin, niin tsekkaa ihmeessä nettisivuilta.

Kuvat Bali Budan antimista on puhelimen syövereistä, ja aamiaiskuva meistä antaa hieman esimakua vlogista. Vlogi on jo 28/30!

 

E N N I

 

Ladataan...
wild casual

Sanoiko joku, ettei mikään ole täydellistä? Olen eri mieltä. Täydellisyys ilmentyy elämässämme hetkinä, ei ihmisinä. Se ei antaudu jahdille, vaan ilmestyy yllättäen silloin, kun sitä vähiten odotat. Kun et odota, et vaadi. Koittaessasi tavoitella täydellisyyttä, lipuu se vaivihkaa kauemmaksi. Eilen illalla koin täydellisyyttä, se iski odottamatta tähdenlennon lailla.

Paljaat jalat asfaltilla, tähtimeri kimmeltää. Värikäs vegaaniburrito, tulikärpäset ja sammakoiden kurnutus. Henkinen yhteys ympäröivien ihmisten kanssa. Ihmisten, ketkä juuri tapasit. Syvää keskustelua maan ja taivaan väliltä. Ei, vaan maan ja avaruuden väliltä, sen ylitse, lävitse sekä takaa.

Ravintoa keholle, sekä sielulle. Siitä koostui täydellisyyteni. En tiedä täytyykö itkeä vai nauraa, että tähän liittyi taas ruoka :D En vaan voinut olla äärimmäisesti nauttimasta olostani maailman ihanimmassa (ja halvimmassa) vegaaniravintolassa. Terveisin Vannoutunut Lihansyöjä Enni Vielä Viikko Sitten. Noh, katsellaan. En aseta itselleni mitään rajoja, tai lokeroi itseäni mihinkään tiettyyn ruokavalioon, vaan syön mikä milloinkin tuntuu hyvältä.

Täydellisyydelle täytyy antautua, sitä ei voi vaatia. Teemme jatkuvasti päätöksiä elämässämme. Leimaammeko tuntemattoman ennakkoluulojen kannustamana, vai uskallammeko haastaa omat ennakkoluulomme? Voit lukea lisää mietteitäni ennakkoluuloista tästä.

Eilen saavuimme uuteen majoitukseemme, joka on kolmen euron dormi Ubudissa. Täytyy sanoa, että nyt on kyllä rahoille vastinetta, huhhuh! Lämmin vesi, hintaan sisältyvä aamupala (ei pelkkä toast, vaan voit esimerkiksi valita pannukakkuja!), parvekkeen näkymät riisipelloille, uskomattomia ihmisiä... Huoneessamme on vain yksi henkilö lisäksemme. Saapuessamme tämä henkilö analysoi meitä henkisellä tasolla. Ensimmäisissä lauseissaan. Ääneen. Aika tunkeutuvaa, eikö? En ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan. Jokainen lause on niin diippiä tajunnanvirtaa, hyvä että perässä pysyy. Välillä ei pysy. Analysoimisen jälkeen hän kysyi meitä lounaalle. Katsahdimme pikaisesti toisiamme, mitä täällä tapahtuu!? Lähdetään! Hetkeäkään ei kaduttu. 

Palasimme majapaikkaamme puolilta öin vaellettuamme paljain jaloin pitkin Ubudia. Yllätyin todella positiivisesti huomattuani, että suihkustamme saa kuumaa vettä. Ubudissa satelee iloisia yllätyksiä yksi toisensa jälkeen, myös hintaan kuuluva aamupala oli suuri yllätys. Kuuma vesi lämmitti ihanasti viileässä illassa suihkutellessa, ja sammakoiden kovaääninen kurnutus tunkeutui korviini avoimista ikkunoista. Sateenropinaa kuunnellessa nukahtaa ihanan makeasti, mutta voin kertoa, että sammakoiden kurnutus ei jää toiseksi! En tiedä kuinka suuri sammakko-orkesteri täytyy olla niin kovaäänisen sinfonian luomiseksi, mutta kyllä kelpasi.

Nyt lähden syömään kolmen euron majoitushintaan sisältyviä banaanipannukakkuja ja siemailemaan päivän ensimmäistä kahvia. Ihanaa maanantaita sulle! <3

Tää vlogi on vielä ennen tänne dormiin tuloa :)

 

E N N I

Pages