Ladataan...
Wings of Desire

 

 

Alkuvuoden projektini julkaistiin vihdoin. Pahinta videoiden ja kuvausten tekemisessä on odotus - pitää useimmiten odottaa viikkoja, kuukausia (joissain tapauksissa jopa muutama vuosi) ennen kuin näkee työn tuloksen. Tätä videota etenkin olen odottanut kuin kissa pistoksissa, sillä sain kunnian toimia sekä koreografina, että tanssijana. Siispä pidemmittä puheitta, Per Anders ja I'LL Catch you a lullaby, official music video.

Share

Ladataan...
Wings of Desire

Näin ja koin New Yorkissa kahden viikon aikana niin paljon, että siitä riittäisi enemmänkin juttua, mutta tässä pieni koonti - jälkijunassa tosin, tällä hetkellä olen menossa jo Pariisissa... :)

Matka oli erittäin tanssipainotteinen, henkilökohtainen opintomatkani New Yorkiin! Treenasin Peridance studioilla 3 tuntia lähes päivittäin ja illalla menin katsomaan tanssiesityksiä. Näin upean Martha Graham Dance Companyn New York City Centerissä, Alonso King Lines Balletin Joyce Theaterissa, Peridance Companyn esityksen, sekä maanantai-illan Judson Churchissa ja postmodernia tanssia Trisha Brown tyyliin toisessa kirkossa. Viimeisinä päivinä osallistuin Andonis Foniadakiksen masterclassiin "Playground". New Yorkissa on ihan toinen energia treenitunneilla kuin Berliinissä, studiot ovat täpötäynnä ja materiaali etenkin nykytanssitunneilla fyysisempää ja teknisempää. Ensivaikutelman perusteella New York = commercial, Berlin  = experimental.

Kävin myös suurimmissa nyky- ja modernin taiteen museoissa; MoMa, Guggenheim ja Whitney Biennale. MoMa:ssa tuntui kuin olisi tervehtinyt vanhoja tuttuja - siellä oli monet kuuluisimmista modernintaiteen mestareiden luomuksista, jotka olin niin monta kertaa nähnyt painokuvina taidekirjoissa.

New York oli innostava, mutta myös hiukan väsyttävä. Tuntuu, että siellä pärjätäkseen pitää uhrata liikaa elämänlaadustaan - kuulin eräältäkin tanssijalta, että hänellä oli kahdeksan pätkätyötä pystyäkseen kustantamaan elämisen ja treenaamisen Nycissä.  Ei ainakaan heti tullut sellainen olo, että New York on Se Kaupunki, jossa haluaisin joskus asua ja työskennellä. Kolmen eri työnantajan leivissä Berliinissä minulla on jo kalenterin täydeltä tekemistä.

 

Share

Ladataan...
Wings of Desire

Residenssijakson jälkeen vietimme kaksi viikkoa New York Cityssä. Oikeastaan asuimme New Jerseyn puolella, rikkaalla alueella korealaisen perheen luona. Alpinessa ei ollut ruokakauppoja eikä supermarketteja, koska rikkaat eivät kuulemma halua muukalaisia kotinurkilleen. Bussimatka Hudson joen toiselle puolelle New York Cityyn kesti tunnin, ja bussi ajoi vain kerran tunnissa, mutta ei koskaan aikataulun mukaan. Meillä oli käytössämme 3 kerroksisen omakotitalon alakerta ja joka aamu meille oli laitettu valmiiksi runsas korealainen aamiainen. Riisi ja kimchi (erittäin tulisesti maustettu kaali) sekä kim (merileväpaperi johon kääräistään riisiä) olivat jokapäiväinen aamupuuromme ja lisäksi maistelin mm. seuraavia erikoisuuksia: merikotiloista tehty kastike (olivat vähän liian limaisia makuuni - en suosittele kahvin kanssa), merilevä, minikalat, katkarapumunakkaat, itsetehty misokeitto (nam!)...  Perheessä oli puudeli nimeltänsä Toltori, joka oli ärsyttävän innokas kerjäämään ruokaa. Mutta olen ikuisesti kiitollinen vieraanvaraisuudesta ja majoituksesta - säästimme pitkän pennin, sillä Manhattanilla yöpyminen ei ole halvimmista päästä ainakin jos ei halua jakaa sänkyään torakoiden kanssa.

 

 

 

Share

Pages