Ladataan...
Wings of Desire

 

Olenpas ollut kiireinen viime aikoina...! Montakin hyvää blogi-postauksen aihetta lienee mennyt ohi, mutta pääasiassa olen kuluttanut aikani päättökokeisiin valmistuen, barokkitanssijan ja tanssinopettajan töitä tehden, sekä etsien yhteistä liikekieltä korealaisen itseoppineen tanssijan kanssa tulevaa improvisaatioon perustuvaa performanssisarjaa varten.  Eilen kuitenkin tein jotain hiukan tavallisuudesta poikkeavampaa, nimittäin olin mallina vedenalaisessa life-style kuvauksessa. Tapasin valokuvaajan jo viikko sitten sunnuntaina tunnelmallisessa kahvilassa Sonntagsstrassella (=Sunnuntaikadulla), ja suunnitellessamme kuvausta hän kysyi tuntisinko muitakin tanssijoita, jotka mahdollisesti olisi kiinnostuneita osallistumaan kuvaukseen. Sain sitten kerätä ryhmän hyviä kavereitani kokoon, ja vietimme eilen loppukesäisen sunnuntain yksityisen loma-asunnon uimaaltaalla Berliinin laitamilla sijaitsevassa pikku kylässä nimeltä Französisch Buchholz. Sääkin olin kaunis, melkeinpä hellettä, mutta tuulessa on jo syksyn kirpeys.

Veden alla poseeraaminen oli yllättävän vaikeaa. Kuinka pitää silmät auki, ja olla näyttämättä pallokalalta? Ja sitten vielä jotenkin hallita asentonsa. No, hyviäkin kuvia tuli, ainakin näytti hienolta, kun kameran ruudulta niitä kuvauksen jälkeen saatiin vilaukselta nähdä. Porskuteltiin ensin bisnesasuissa, ja sitten lopuksi kaikki yhdessä valkoisissa liehukkeissa. Altaasta noustessa kaikilla oli huulet sinisinä, iho kananlihalla ja punaiset silmät. Kuvien on siis parasta olla onnistuneita, hahaa...! 

 

 

Vedenneito valmiina hyppäämään altaaseen.

 

    Businessnaiset ryvettyään altaassa. Huom vedenkestävä pakkelikerros.

Happea!

 Tältä touhu näytti reunalta käsin.

 

Share

Ladataan...
Wings of Desire

Niinhän siinä sitten kävi, että kun olin pari kertaa päässyt näyttämölle Charlottenburgin linnassa sytyttämään kynttilät ja tekemään reverancen, lavakarismani ja tanssijakoulutukseni huomioitiin ja minulta kysyttiin, voisinko mahdollisesti kuvitella tanssivani linnassa. "Vielä kysytte?", huudahdin, minähän olen tanssija ja tanssin mielelläni. Asia oli sitten sillä selvä, rahasta keskusteltuani orkesterin johtaja lähetti kuunneltavakseni Luigi Boccherinin menuetin, jonka heti myönsin olevan erittäin tanssittavissa oleva kappale. Lomilla sitten katselin hiukan videomateriaalia barokkitanssista päästäkseni paremmin tyyliin sisään ja kuluneella viikolla olen koreografioinut itselleni pienen sievän tanssinumeron. Se sujui helpommin kuin olin odottanut, kertasin menuetin perusaskeleen ja sitten vaan napit korvilla tanssahtelin ympäriinsä, harmoniassa musiikin kanssa. Tajuttuani musiikin symmetrian ja aihelmat askelten sommittelu kävi kuin itsestään.

Myös ystäväni Saran barokkitanssista kirjoittama essee toimi suurena apuna. Etenkin seuraavat mietteet pidin mielessäni oman esitykseni ilmaisullista puolta ajatellen.

"It is a dance for a young woman who is aware of her beauty and her power of seduction. However she is not proud or cold, on the contrary, she has fun while dancing..."

Kiitos siis Saralle! :)

 

Eilen koitti sitten ensi-ilta. Minua valistettiin, että ensi-illassa ei tarvise olla vielä täydellinen, orkesterilla kun ei kuulemma ole juuri tapana harjoitella, vaan kaikki tapahtuu vähän work-in-proggress tapaan. Sain kuitenkin eilen mahdollisuuden yhteen läpimenoon orkesterin säestyksellä, jossa totesin asuni olevan hankalan pitkä, lattian olevan tosi liukas balettitossuille ja orkesterin soittavan täysin eri tempolla kuin YouTube -clipissä, jonka avulla olin harjoitellut. No se kaikki oli odotettavissa. Olin kyllä kuin kissa pistoksissa odottaessani esiintymisvuoroani ja tehdessäni normaaleja työtehtäviäni. Oli hurjan vaikea keskittyä lajittelemaan pääsylippujen kantoja numerojärjestykseen ja laskemaan uusi hinta alennuksessa oleville matkamuistoille ja siinä sivussa heittää pientä small talkia 17 hengen ruotsalaisryhmän kanssa.

10 minuttia ennen esitystäni puvustaja päätti vielä alkaa kursimaan korsettiani pienemmäksi, mikä ei kyllä yhtään lisännyt tyyneyttäni. Yläosa saatiiin kuitenkin nipin napin ajoissa valmiiksi ja minut häkeltyneenä, mutta paremmin istuvassa asussa lavalle. Sitten tapahtui se, mikä on parasta esiintymisessä. Musiikin alkaessa jännitykseni salaperäisesti vain katosi, loihdin hymyn kasvoilleni ja tanssin menuetin tahdissa pysyen ja hameeseen kompastumatta läpi. (Ruotsalais)yleisö oli ihastuksissaan, seremoniamestari helpottunut ja muusikotkin kiittelivät. Onnellisin olin kuitenkin minä itse, siitä että olin uskaltanut ottaa haasteen vastaan ja saanut valmista aikaan! Minua hymyilyttää kun mietin, että valmistun nykytanssijaksi ja mitä nyt teen - työskentelen barokkitanssijana. Nykytaidetta joskus 300 vuotta sitten?? 

Konsertin jälkeen jäimme vielä juhlimaan keittiömestarin syntymäpäivää ja minun ensi-iltaani kera kakkujen ja Orangerien nimikkojuoman, Angel D'Or appelsiiniliköörillä terästetyn kuohuviinin. Eilinen oli ikään kuin koe-esiintyminen - kaikki olivat tyytyväisiä, ja totesivat tanssini sopivan erinomaisesti ohjelmistoon. Jatkossa esiinnyn ainakin alkuun 4-6 kertaa kuussa, saa sitten nähdä mihin tämä johtaa...

 https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=5fLPBIBOE5U

Share

Ladataan...
Wings of Desire

 

 

 

Wien - rakkautta ensi silmäyksellä. Ensimmäistä kertaa siellä, mutta takuulla matkustan uudestaan ennemmin tai myöhemmin. Wien on samaan aikaan elegantti, mutta rento. Voisin hyvin kuvitella joskus asuvani siellä, jotenkin helppo kaupunki, kun saksaakin osaa sujuvasti. Niin paljon kauniita vanhoja rakennuksia, Tonava, paljon teattereita ja kulttuuria. 

 

 

Vietin siis viikon Wienissä ystäväni Majan kanssa osallistumalla ImPulsTanz -festivaalin workshopeihin. Ohjelmassani oli Flying low ja Counter -tekniikoita ja  viikonloppuna vielä intensiivinen "balettia nykytanssijoille" -kurssi. Koska Flying low ei varmaankaan nykytanssiin perehtymättömille sano juuri mitään, linkkaan tähän vähän videomateriaalia. 

 

Flying low on todella fyysistä, jatkuvaa koko kehon läpi kulkevaa energiaa, lattialle sukeltamista ja ylösnousemista todella nopeassa tempossa. Harvoin olen ollun niin palohaavoilla ja mustelmilla kuin 5 päivän Flying low:n jäljiltä. Oli mahtavaa oppia suoraan itse tekniikan isältä David Zambranolta. "Gaaaaaaatheriing -seeending.. Move with your whole body. How can you see with the whole body not just with the eyes? Collect - eat - digest -shit out. We are all from the earth. Make love with the earth. " Hän sai kuulostamaan kaiken niin helpolta ja itsestään selvältä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, miltä liike haisee maistuu tai kuulostaa? Todella kokonaisvaltainen lähetymistapa liikkeeseen, yhteys maahan.

Counter tekniikka oli puolestaan enemmän anatomisiin tosiasioihin, ja kehon eri osien painoon keskittyvää tekniikkaa. Sain kurssista irti tosi paljon, tässäkin opettajana oli tekniikan kehittäjä Anouk van Dijk. Siinä naisessa on asennetta. Käsiteltiin myös osa-aluetta henkiset tekijät. Tässä joitakin periaatteita, joista apua muussakin elämässä:

-Fuck it.

-Thought can create action.

-Don't take yourself too serious.

-See where are helpful assumptions.

 

 

Viimeisenä iltana kävin katsomassa Volksteaterilla Willian Kentridgen teoksen Refuse the hour. Se oli hyvä valinta. Todellinen kokonaistaideteos. Orkesteri, laulajia, tanssija, kertoja, elokuvaa, rekvisiittaa, mekaniikkaa. Teos oli väliin hyvinkin filosofinen ja historiallisiin faktoihin pohjaava, mutta säilytti silti erittäin ihmisläheisen sävyn. Vaatimattomasti yritti vastata kysymykseen, mitä aika on ja voiko aikaa esittää näyttämöllä? 

Nyt oon täynnä uusia ajatusmalleja ja inspiraatiota, näin ja koin viikon aikana niin paljon!  Tästä on hyvä alkaa loppukokeisiin valmistautuminen...

 

Share

Pages