Ladataan...
Wislabon

Vihdoin se tapahtuu!
Me lähdetään häämatkalle!

Jo ennen häitä kerroin täällä, että me toivotaan, ettei meidän itse tarrtis päättää häämatkakohdetta. Ja niin me pyydettiinkin Herra E:n veljeä ja tämän vaimoa varaamaan meille matka meidän saamamme häämatkabudjetin rajoissa. Ja samalla vitsailimme siitä, että halutaan pitää kohde yllätyksenä kentälle saakka!

Jo elokuussa kuulimme, että matkamme on varattu. Jonnekin lämpimään, jossa on mahdollisuus löhötä kaksi viikkoa rannalla, mutta jossa voi tehdä myös muuta. All inclusive. Ja matkan varanneet ovat tosi innoissaan ja voisivat jopa itse lähteä sinne.(Se on paljon matkustaneilta aika paljon lupaava tieto!)

Siinä kaikki ja näillä mentiin. Töissä sai useasti selitellä, että juu, häämatkalle tosiaan ja ei, en tiedä minne, kun meillä on tässä vähän tällainen juttu että...hehhe.

Olimme pyytäneet, että saisimme tietää kohteen kolme viikkoa ennen matkalle lähtöä. Vitsistä meinasi kuitenkin tulla totisinta totta, kun Ässät eivät halunneetkaan paljastaa tietoa hääavustajillemme järjestetyssä kiitosjuhlassa! Tiedon sijaan saimme seuraavat vinkit:

- Päivälämpötila on n.30*C, eikä yölläkään tipu alle 20*C. Vedenlämpötila on +25*C
- All inclusive, K-18, jotta rouvan "ei tarvitse ottaa töitä mukaan"
- Hotellilla on sauna, ja erään matkustajan kommentin mukaan se sijaitsee viidakon vieressä.
- Rantaan on 20 metriä ja lähimpään ostoskaupunkiin parisen kymmentä kilometriä.
- Lähtö on Suomesta klo 9 aamulla, ja perillä paikallista aikaa klo 13.40.
-Lentoaikaa ei kerrottu, mutta varoitettiin, että koneessa saa sitten istua ihan hyvän tovin. BlueComfort oli varattu, jotta pitkäsäärisellä miehelläni olisi mukavammat oltavat...

Hyvältä kuulosti sillä sanoin olevani tyytyväine kaikkeen, mikä on Hankoa etelämpi. ;)

No ei auttanut muu kuin panna Google laulamaan. Työkavereilta ja ystäviltä oli jo syksyn aikana tullut "varmoja veikkauksia". Tuona kuuluisana googlausiltana kävimme Herra E:n kanssa läpi epätoivon ja "ihan varmasti se on tää" -hetkiä. Tiesimme matkaavamme Finnmatkojen kanssa, sillä olimme saaneet Tax free -esitteen noin viikkoa aiemmin.

Vaihtoehtoja tuntui löytyvän. Thaimaasta jo melkein innostuin, ja samalla pelkäsin päätyvämme "vain" Turkkiin. Aikataulutus vaan ei natsannut, joten hetken epäuskon jälkeen suuntasimme hakukoneemme rapakon toiselle puolelle.

- TÄÄ SE ON!!!!!

-Joo! Täällä vielä joku kommentoi, että ihanaa kun oli viidakko vieressä! Hihiiiii....!!!! (ja lisää riemua ja tärinää)

Viesti veljen vaimolle: Viva Meksiko!

"En tiedä mistä puhut", hän vastasi. Ja totesin, että me ollaan päätetty mennä MEKSIKOON!

"Oletteko tyytyväisiä päätökseenne?"
- Juu,todella!!!!!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Huomenna istutaan koneessa.

Share

Ladataan...
Wislabon

Heipä hei! 

Pikakatsaus kuluvaan  marraskuuhun, joka Luojalle kiitos ok pian lusittu. Ja sitten ME LÄHDETÄÄN HÄÄMATKALLE!!! (anteeksi, olen kovin innoissani, mutta siitä lisää myöhemmin...)

Marraskuu on tuntunut loputtomalta, mutta samalla tosi nopealta. Ihan niin kuin koko tämä syksy, mennyt yhdessä hujauksessa. Olen saanut kevyemmältä tuntuvan työn, oppinut olemaan murehtimatta tulevasta, elänyt viikko kerrallaan, muistanut sytyttää kynttilöitä ja vain olla möllöttää silloin kun on sellanen olo. Armollisuutta itseä kohtaan ilmassa siis!

Pikasiivousniksi: Laita valot pois päältä, sytytä pari kynttilää ja fiilistele!

Marraskuussa järjestimme (vihdoin!) kiitosjuhlat häidemme avustajille. Teemana oli kultaglitter, ja se näkyi kattauksen ja koristelun lisäksi hieman sisustuksessa ja pukeutumisessa.

Häitä varten tehdylle liitutaululle löytyi vihdoin paikka eteisestä! Eteisen remontoimista ei olla vielä aloitettu, kauniit kukkaboordit siis ihastuttavat vielä toistaiseksi sisäänkäyntiämme...

Ystävämme Viivi ja Markus leipoivat ihannia herkkuja teemaan sopivaksi. Nam!

Olen käynyt ensimmäistä kertaa HoppLopissa, nyt tiedän, mistä lapset höpöttävät töissä. "Päiväkodintäti" on päivittänyt tietojaan ;) 

Ihana ensilumi ja sen myötä kasvanut joulunodotus sai aikaan piparien leipomista ja esiin kaivetut jouluverhot. Ikkunaan asti en niitä vielä saanut.

Metsäretki. Voi, miten se onkin syksyn jälkeen unohtunut jokaviikonloppuisesta liikunnastamme. Voi olla, että harmautta olisi jaksanut paremmin, jos vain olisi mennyt metsään. Mutta nyt lumen tipahdettua oli pakko päästä ulkoilemaan. Miten kaunista luontoa meillä onkaan ihan kotinurkilla! 

Sumuinen ja uskomattoman tyyni ilma, mahtavaa sielunhoitoa!

Kävimme myös Turun joulukadun avajaisissa sekä joulumarkkinoilla hakemassa joulun tunnelmaa. Olihan sitä. Mulla iskee valitettavasti vain nuukuus markkinoilla, kun katselen käsitöiden hintaa ja mietin, että tuon voisin tehdä itse, tuon voisin tehdä, eikä tuostakaan kannata maksaa, kun voi tehdä itse. Ja arvatkaa vaan, tuleeko tehtyä itse... Ihania inspiksiä silti!

Joulutontun pajallakin on ollut sipinää ja säpinää, ompelukone surruttaa...

Vaarniemestä otettua kuvaa insta-tyyliin :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Wislabon

Kas niin, jatketaan siitä, mihin kolme kuukautta sitten jäätiin! :D

Vieraskirjaksi en halunnut tavallista kirjaversiota, sillä pelkäsin, että vieraat jättävät terveisensä kymmenelle ensimmäiselle sivulle, huonossa tapauksessa vain nimensä, ja muu kirja jää tyhjäksi... En muista, mistä ideaan heräsin, mutta päätin, että meille tulee vieraskirjan tilalle pieniä pitsi-teemaan sopivia lappuja, joihin vieraat saavat rustata mitä ikinä mieleen tulee ja sitten ne ripustellaan osaksi koristeita. Tausta ajatuksena lapuille oli myös se, että saan ne liitettyä kivasti valokuvien ja muiden häämuistojen sekaan hääalbumiin.

kuvaaja Valtteri Hentilä, kuvan kopiointi kielletty!

Myös istumajärjestys, ja erityisesti sen esillepano tuotti päänvaiv ja  harmaita hiuks siis lukuisia pohdintoja, ja kuten olen aiemmin kertonutkin, päätimme nimetä vieraat tiettyihin pöytiin, mutta jättää varsinaisen plaseerauksen pois. Se toimikin hyvin meillä, lukuun ottamatta yhtä "varattu" kyltin väärää paikkaa, joka sitten aiheutti pientä hämmennystä istumaan asettauduttaessa. Oma moka, kun aivot ei toimi, mutta se siitä.

Pöytätauluksi oli tarkoitus tehdä itse liitutaulu krumeluurikehyksillä. Suunnitelma muuttui, koska liitutauluun ei olisi mahtunut kaikkia nimiä tarpeeksi isolla ja selvällä käsialalla eli suomeksi sanottuna taulu oli liian pieni. Onneksi olin tehnyt taulusta myös magneettisen, ja päädyimmekin kiinnittämään magneeteilla tauluun nimet pöytäkunnittain lapulle kirjoitettuina. Kompromisseja täytyi tehdä, etten olisi tullut hulluksi askarteluinnossani: meinasin alkaa leimata kaikkien ihmisten nimiä papereihin, yksi kirjain kerrallaan (hullua, tiedän). Onneksi avustajani ja mieheni saivat minut järkiini, onneksi, työ olisi ollut täysin ajanhukkaa, niin turhaan juttuun!

Ja koska liitutaulua ja krumeluurikehyksiä piti saada lisää, pöytänumeroiksi monien vaihtoehtojen jälkeen hetken mielijohteesta syntyi nämä:

Ripaus glamouria rustiikkisen sekaan!

 

kuvaaja Valtteri Hentilä, ethän kopioi kuvia!

Mielestäni pöytien koristelu oli myös kaikin puolin onnistunut! Luonnonkukat kruunasivat maalaishäiden tyylin. Niiden saaminen viikko jälkeen juhannuksen, olikin hieman haastavaa, sillä kukat (jopa omenapuut) olivat kukkineet tänä vuonna hyvin aikaisin. Morsiusangervo, jota olisin toivonut häihini, oli jo pudottanut kaikki kukkansa! Viikko juhannuksen jälkeen!!! Ja olin päätynyt "juhannushäihin" juuri sen vuoksi, että löytäisin luonnonkukkia helposti. No, olihan niitä toki onneksi jäljellä, ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tyytyväinen morsian on helppo morsian. ;)

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages