Ladataan...

Opin soijasuikaleiden maustamisen ja paneeraamisen taian vasta puolisen vuotta sitten. Ennen tätä käsitykseni soijasuikaleista oli aavistuksen mauton ja vetinen. Sysäyksen sain Vegelicious-blogista. Olen tuunannut reseptistä version, joka ei vaadi mitään erityistä kaupan valmispussia. 

Syön näitä ateriana tuoreiden kasvisten kera, joskus myös kvinoan kanssa. Tuntuu, että maailma on täynnä kivoja ja hyvin yksinkertaisia kasvislisukkeita, jotka vain kaipaisivat viereensä sitä jotakin seuralaista. Tässä erinomainen avec-ehdokas. Paneerattuja suikaleita voisi epäilemättä syödä myös naposteltavana, koska hieman jäähdyttyään niitä saa helposti syötyä sormin ja myös snäcksien tärkein kriteeri täyttyy – niihin tulee himo. Epäilen, että öljyllä on jotakin tekemistä asian kanssa...

Mausteiset soijasuikaleet (4 annosta)

0,5 l soijasuikaleita

1,5 l vettä

0,5 tl + 0,5 tl suolaa

1 valkosipulin kynsi siivuina 

1 tl + 1 tl savupaprikajauhetta

3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä

1 tl juustokuminaa

ripaus cayennepippuria

3 rkl peruna- tai vehnäjauhoja

(kasvislientä)

Tässä respetissä voi helposti kikkailla eri mausteilla, mutta halusin kirjoittaa tähän yhden mahdollisuuden, jotta pääset helpommin alkuun.

Kiehauta vettä ja mausta se siivutulla valkosipulin kynnellä, 1 tl savupaprikajauhetta sekä 0,5 tl suolaa. Mausteiden sijaan tai lisäksi voit myös käyttää kasvislientä. Keitä soijasuikaleita maustetussa vedessä noin 10 minuuttia. Soijasuikaleiden kiehuessa laita uuni lämpenemään 225 asteeseen tasalämmölle tai kiertoilmalle. Virittele pellin päälle leivinpaperi. Soijasuikaleet ovat kiehuneet tarpeeksi kauan, kun ne ovat al dente, eli suikaletta on helppo pureskella, mutta kuitenkin jonkin verran työtä vaaditaan.

Sekoita kulhon pohjalla öljy ja loput mausteet. Valuta soijasuikaleista vesi huolellisesti pois ja kaada suikaleet kulhoon. Sekoittele siten, että mausteöljy imeytyy suikaleisiin melko tasaisesti. Kaada sitten lopuksi kulhoon peruna- tai vehnäjauhot ja kääntele, kunnes jauhot ovat jääneet kiinni suikaleiden pintaan.

Laita soijasuikaleet uuniin ja paista niitä noin 15 minuuttia tasalämmöllä, käännä uuni pois päältä ja anna olla uunissa vielä 5 minuuttia. Kiertoilmalla paista ensin noin 10 minuuttia ja anna olla uunissa vielä 5 minuuttia siten, että uuni on pois päältä. Kiertoilmalla näistä tulee vähän rapeampia.

Mitä pitää huomioida hankkiessa

  • Soijasuikaleita ja suolaa saa kilotavarana Punnitse ja säästästä.
  • Ilman pakkausta olisi saatavilla myös kauempaa kiikutettuja tattarijauhoja paneeraukseen, mutta käytän mieluummin suomalaisia paperipussijauhoja.
  • Yritä parhaasi mukaan löytää öljy metallikorkillisessa lasipullossa, mahdollisimman isossa sellaisessa. 
  • Valkosipulia ei tarvitse pakata kaupassa mihinkään, sehän on jo luonnon oman pakkauksen sisällä.
  • Mausteiden hankkiminen ilman jätettä on hankalaa. Ehkä pian se onnistuu meikäläisellekin, sillä yhdessä Punnitse ja säästässä olen jo nähnyt savupaprikaa maustelaarissa
  • Kasvislientä voi tehdä itse kaikenlaisista jämistä.

Ekstraa

Leivinpaperi on biojätettä. Näitä suikaleita paistaessa paperi ei myöskään sotkeennu, joten sama jää käytettäväksi uudelleen. Ehkä paperia ei tarvitse ollenkaan? Olen epävarma, pitäisikö sotkuisempien ruokien kanssa käyttää levinpaperia vai pestä peltiä.

Share

Ladataan...

Tiedätte mistä tässä on kyse.

Bambusia hammasharjoja saa ainakin Ruohonjuuresta ja Yliopiston Apteekista. Tämä on merkkiä Humble Brush enkä ymmärrä, miksi muovisia hammasharjoja on enää edes olemassa. Tämä paitsi tekee työnsä, on kaunis.

Miljardeja muovihammasharjoja tuotetaan ja heitetään pois joka vuosi. Tarkempaa lukua en löytänyt varman oloisesta lähteestä. Se on pientä verrattuna esimerkiksi kertakäyttövaippoihin, mutta niin uskomattoman helposti vältettävissä. Tässä merkissä harjakset ovat nylonia, sen laatuista, että sen sanotaan hajoavan vajaassa kolmessa vuodessa. En vielä silti tiedä, voiko sitä laittaa kunnan biojätteeseen, joten harjasten poistamiseksi pihdeillä tai harjan katkomiseksi menee. Harjaksiin sopivaa täysin kasviperäistä materiaalia ei ilmeisesti ole vielä onnistuttu kehittämään. Ennen muovia harjakset olivat kuulemma sian karvaa. Tällaista old school -harjaa myy ainakin Life without Plastic. Näitä ei ole saatavilla Suomesta (mutta nettikaupasta kyllä).

Minua vähän häiritsee se, että bambu tulee kaukaa, mutta niin tulisi muovihammasharjanikin (ja muovin raaka-aineet). Bambun eduiksi tavataan mainita myös, että se kasvaa nopeasti eikä kaipaa erityisiä lannoitteita, torjunta-aineita eikä lisäkastelua.

Pohdin samalla voisiko hammasharjaa muuten desinfioida välillä pidentääkseen sen käyttöikää. Internet näyttää tietävän, että hammasharjan voi desinfioida kiehuvalla vedellä tai alkoholilla. Toisaalta myös kerrotaan, ettei siinä oikein bakteerit elä, jos se saa kuivua rauhassa pesujen välillä. Hammasharja siis suositellaan vaihdettavan uuteen lähinnä harjasten kulumisen ja vääntymisen takia. Kun useimmat harjaavat hampaansa liian kovaa, olisi tässä varmaan ratkaisu. Nyt harjakättä höllentämään!

Share

Ladataan...

Reilu vuosi sitten, kun aloin ensimmäisen kerran uppoutua zero waste -maailmaan, kirjoitin myös tänne vinkin muutamasta blogista. Olen saanut niistä paljon apua alkumatkalle. Trash is for Tossers oli se, josta ylipäätänsä opin, että tällaistakin joku tekee. Zero Waste Home puolestaan vei minut Bea Johnsonin samannimisen kirjan äärelle. Se on hyvin vaikuttava, niin vaikuttava, että ajattelin lukea sen kohta uudestaan. (Onnistuin ostamaan sen käytettynä viime syksynä.)

Vähättelemättä edellä mainittuja uusi blogisuosikki on silti löytynyt: Litterless. Sitä pitää chicagolainen Celia, ja hän vain ihan yksinkertaisesti kirjoittaa todella hyvin. En ehkä saa blogia lukemalla hirveästi uutta tietoa tai vinkkejä, mutta sitä on älyttömän mukava lukea. Niin kuin kirjettä ystävältä, joka ajattelee samanlaisia asioita kuin itse. Pidän myös siitä, että Celian ajatusmallit aiheesta eivät ole liian yksioikoisia. Hän ei esimerkiksi esittele tuottamansa roskan määrää ylpeänä minimaalisessa lasipurkissa, koska se symbolisesti jättää huomioimatta kaiken näkymättömän ja ennen kaupan hyllyyn saapumista tapahtuneen luonnonvarjojen käytön.

Vaikkakin minun on myönnettävä, että juuri ne lasipurkit tekivät aluksi vaikutuksen.

Aina välillä myös tulee Litterlessinkin kanssa ahaa-elämys. Esimerkiksi jonkin aikaa sitten vasta sen avulla tajusin, että ne ravintolassa lähes poikkeuksetta eteen saadut paperilautasliinat voi sujauttaa taskuun ja viedä kotiin biojätteeseen. Seuraavaksi olisi kiva paneutua johonkin zero waste -blogiin jenkkilän ulkopuolelta. Kielitaito tietyisti rajoittaa. Osaako joku suositella?

Kuvassa on kuivattuja mustaherukanlehtiä. Litterless on houkutellut minut juomaan enemmän teetä ja haudukkeita.

Share

Pages