Ladataan...

Täällä valmistelen ja suunnittelen joululahjoja. Tähän mennessä kaikki ovat elämyksiä, kierrätettyä tai ruokaa. Se on soljahtanut ihanan itsestään niin. Odotan ilolla näiden antamista. Nyt pohdinnassa on kuitenkin muutama lapsen lahja. Tuntuu, että minulta odotetaan leluja. Joulu ei ole sitä aikaa, kun haluaa tuottaa rakkailleen pettymyksiä. Toisaalta elämyslahja voi erottua edukseen lelujen runsaudesta. Ehkä tällainen lupaus tulevasta jää vielä aattoiltana liian abstraktiksi ja käsittämättömäksi, mutta toteutuessaan ilostuttaa, parhaimmillaan luo vuosia kestäviä muistoja. Eräs vanhempi kertoi, että isoilla tavaralahjoilla tulee paikattua huonoa omaa tuntoa siitä, ettei ole viettänyt lastensa kanssa niin paljoa aikaa kuin olisi halunnut. Tunnistan tässä häivähdyksen itseäni. Mikä siis parempi paikkaamaan tilannetta kuin lahja, joka sisältää yhdessäoloaikaa. Eikä sen tarvitse olla mitään pankkitilin nollaavaa. Mieleen tulee useampikin tarina siitä, kun on menty huvipuistoon tai vesiliukumäkiin ja parasta hommassa on ollut bussimatka tai iso vesilätäkkö.

Onko elämyslahja omien arvojeni tyrkyttämistä? Ja jos on, niin onko se sitten väärin vai oikein, miksi tyrkyttäisin jonkun muun arvoja kuin omiani?

Ystävällinen (lahja)ehdotus liikennevalopylväässä.

Share

Ladataan...

Aloita läheltä. 

Busseissa on viime aikoina näkynyt Tampereen Sähkölaitoksen mainos, jossa koski kuohuu ja #lähisähkö. Ehkä on aika tutustua oman kotikaupungin sähköntuotantoon. Oma sähkösopimukseni ei ole Tampereen Sähkölaitoksen kanssa tehty. Sähkölaitoksen kuitenkin omistaa kokonaan Tampereen kaupunki, joten meillä asukkailla on, tai pitäisi olla, sanamme sanottavana. Siinä mielessä asiat ovat tosi hyvin. Kultuskeskeisenä aikakautena unohtuu ihan liian helposti, että on muitakin keinoja vaikuttaa kuin ostopäätökset.

Aihe on suuri opiskeltavaksi, mutta jostakin on lähdettävä liikkeelle. Avataan Tampereen Sähkölaitoksen vuosikertomus 2016. Tampereen Sähkölaitoksen energiasta 61 % tulee fossiilisista ja 39 % uusiutuvista.

Tuolla uusiutuvissa on 29 % puuta. Puu kasvaa ja siten uusiutuu, mutta hitaasti. Kun puuta käytetään sen verran kuin sitä kasvaa, ollaan jokseenkin tasapainoisessa tilanteessa. Koska metsät sitovat hiilidioksidia, olisi tietysti toivottavaa, että niiden määrä jopa lisääntyisi, eikä vain säilyisi ennallaan. Hyvä uutinen on se, että suurin osa Suomessa energiantuotantoon käytettävästä puusta syntyy metsäteollisuuden jätteenä tai sivutuotteena*. Toki se tekee puun hakkaamisesta ylipäätänsä kannattavampaa. Jos vertaa Tampereen Sähkölaitoksen puunkäytön suhteellista osuutta Greenpeacen Energiavallankumous-hahmotelmaan realistisesta ideaalitilanteesta, voisi puun osuutta vähän lisätä. Ongelma on, ettei puuta saa poltettua vanhoissa polttolaitoksissa ilman, että sekaan laittaa fossiilista ainetta. Uusilla tekniikoilla tämä tarve vähenee merkittävästi (tai jopa katoaa?). Naistenlahden voimalaitoksen polttokattilan uusintaa on suunniteltu, mutta ilmeisesti päätöstä ei vielä ole.

Sitten uusiutuvissa on vajaa 8 % jätteenpoltosta. Jätteenpolttolaitoksella tuotetteva energia laitetaan Tampereen Sähkölaitoksen raporteissa puoliksi fossiilisiin, puoliksi uusiutuviin. Tämä on tavallista, ja tehdään sillä ajatuksella, että osa poltettavasta roskasta on tehty fossiilista aineista, osa uusiutuvista. Näin se varmaan tällä hetkellä sitten on. Kuitenkin aikalailla kaikki uusiutuva voidaan jo nyt kierrättää helposti, joten ei ole aivan tuulestatemmattua odottaa tilannetta, jossa laitokselle ei menisi juuri mitään uusiutuvaa. Esimerkkeinä uusiutuvasta ja kierrätyskelvottomasta keksin loppuunkulutetut luonnonkuituiset vaatteet, korjauskelvottomat puuasiat sekä sellaiset sekamateriaalit, joissa uusiutuva on mahdoton irrottaa fossiilisesta. Soisi myös, että sekajätteen määrä vähenisi vuosi vuodelta.

Kun Tampereen Sähkölaitoksen uusiutuvista ottaa pois puun ja jätteen, ollaan 3 %:ssa. Siitä 2 % tulee vesivoimaloista, jotka on rakennettu vuosina 1891, 1932 ja 1936.

Sitten on se piskuinen alle 1 % tuulta. Näillä tiedoilla ainakin minulle on selkeää, mitä seuraavaksi pitää tehdä: maakaasun (29 %), turpeen (21 %) ja öljyn (6 %) osuutta pitää kaventaa tuulimylly, aurikopaneeli ja maalämpöpumppu kerrallaan. Koska niinkuin näkyy, emme ole tehneet käytännössä vielä mitään sellaista. En tiedä, voiko vesivoimaa lisätä. Pelkään, että päädytään helpoimpaan ratkaisuun eli jatketaan kuten nyt. Pelkään myös, että päädytään toisiksi helpoimpaan ratkaisuun eli rakennetaan lisää polttolaitoksia, jotka toimivat puulla. Se on tuttua ja turvallista suurimmalle osalle energia-alalla työskentelevistä ihmisistä, he ovat sen tekniikan ammattilaisia, ja lisäksi meillä on Suomessa paljon tahoja, joiden etuna on lisätä puun kysyntää.

Tampereen sähkölaitos on kyllä tehnyt isoja ja kiitettäviä muutoksia tämän vuosikymmenen aikana. Mutta nyt ei auta jämähtää. Muuten siitä mainoksesta, jossa koski kuohuu ja mainitaan heti perään lähisähkö – ei tule lähisähkön tuulivoima Pirkanmaalta verkkoon, vaan rannikolta, ei ole tuulivoimaloita täällä vielä.

Tässä tarpeeksi opiskelua tälle päivälle, mutta tämä ei jää tähän.

* Ilmatieteenlaitoksen ilmasto-oppaassa kerrotaan, että puusta suurin osa on saatu sivutuotteena. Ilmasto.org-sivustolla sanotaan, että se on neljä viidesosaa, mutta tähän ei ole lähdeviitettä eikä sivustoa enää ylläpidetä.

Share

Ladataan...

Tampereen seudulla asuvat huomio! Perjantaina 24.11. on Sampolassa tilaisuus nimeltä "Vaatteet, tavarat ja onni". Niinkuin olisin itse keksinyt. Päätapahtuma on kuudelta alkava keskustelutilaisuus Sampolan juhlasalissa. Paikalla ovat vaatesuunnittelijat Outi Pyy ja Paula Malleus, sekä kestävän kuluttamisen asiantuntija Arto Salonen. Pyy ja Malleus luotsaavat vaatemerkki- ja räätälinliike-Remakea. Toivottavasti kuvasin tätä omintakeista konseptia edes osapuilleen oikein. Outi on tunnettu blogistaan ja Trashion!-kirjasta.

Ennen keskustelutilaisuutta, viidestä alkaen, on Sampolan aulassa näyttely kierrätysmateriaaleista tehdyistä juhlapuvuista. Puvut suunnitelleet Pyy ja Malleus ovat silloin myös paikalla. Ainakin osa näytillä olevista puvuista on kuuluisia Linnan juhlista, esimerkiksi vuonna 2014 kohua herättänyt Nespresso-puku. En voi uskoa, että siitä on jo viisi vuotta, kun tutustuin Outin blogiin Ylen Blogistania-sarjan kautta ja villeimmissä kuvitelmissani ajattelin elättäväni itseni joskus kierrätysmateriaaleista valmistetuilla vaatteilla, vaikka en edes jaksanut ommella. Lisäksi Sampolassa on esittäytymässä tästäkin blogista tuttu tamperelainen Nextiili-paja.

Tämä kuva on viimeisimmän innostuspuuskan ajalta.

Share

Pages