Ladataan...

Mistä saisi yrtin taimia muussa kuin muoviruukussa?

Tiedän, kasvattamalla itse, mutta nyt on jo vähän myöhäistä. Itse kasvattamalla voisi vaikka vääntää ruukut kierrätyspaperista tekemästään massasta, jos käsillä tekemisen vimmaa riittää. En ole vain onnistunut siemenestä kasvattamisessa koskaan, siksi jätin suosiolla sen muille ja hankin taimeni tässä kohtaa kesää valmiina. Omani ovat aina kasvaneet muutaman sentin ja lopettaneet siihen.

Olen juuri hankkinut torilta persiljan ja korianterin muoviruukuissa. Basilika on vielä haussa ja salvia harkinnassa. Minttu oli jo ennestään kasvamassa heikosti ikkunalaudalla. 

 

Share

Ladataan...

Oletko jo katsonut WWF:n Norppaliveä? Nyt on se sunnuntai, kun kannattaa säestää omaa loikoiluaan katsomalla laineiden liplatusta Saimaan suosituimpaan kivikkoon. Lähetys loppuu torstaina, koska kuvattavat tapaavat jatkaa kesäänsä lähinnä veden pinnan alapuolella vaihdettuaan talvikarvansa pois. Nyt juuri ei näy ketään kivellä. Toivottavasti muutama haiven pitää vielä vaihtaa!

Koin ahaa-elämyksen Norppaliven äärellä, koska vasta kun näin sen liikkuvan, tajusin millaiset raajat sillä oikeasti on. Kalan evää muistuttavina noukkareina pitämäni räpylät ovatkin oikeasti tapuisan ja vahvan näköiset, vähän niin kuin ihmisen kämmenet.

Tiedätkö muuten biisin "Vanhojapoikia viiksekkäitä"? Wikipedia kertoi (ilman lähdeviitettä), että se sai osaltaan ihmiset myötämielisiksi Norpan suojelulle 80-luvun alussa.

Olisi mahtava julkaista tässä nyt joku norppakuva, mutta ei löydy yhtään omasta kamerasta. Olkaa hyvä, tässä korvikkeena Google Trends -kuva siitä, mitä Norppalive tekee kiinnostukselle aihetta kohtaan. Hakusanana tässä on "norppa".

 

Share

Ladataan...

Ikävä ajatella, että minulla olisi voinut olla paljonkin uusia lukijoita kiinnostavan Nextiili-vierailun jälkeen, mutta jätin blogini tyhjilleen kuukaudeksi.

Elämä on ollut niin sanotusti täyttä, osittain hauskoista syistä, kuten vappu, osittain rasittavista syistä, kuten liiat työt. En sano, että viimeinen kuukausi olisi ollut aikataulutettu ääriään myöten täyteen, mutta pääni on ollut.

Päädyin muutamaksi viikoksi ikävään kierteeseen. Olin väsynyt, koska olin tehnyt paljon ja saanut paljon uutta ajateltavaa. Noh, myös juonut ja juhlinut. Koska edelleen piti saada sitä ja tätä tehtyä JA lisäksi piti saada eskapistisesti istuttua töllön ääressä viimeisenä illalla, tingin yöunien pituudesta ja kroppani päätti tinkiä myös yöunien laadusta. Väsyneenä annoin sitten helposti periksi houkutuksille syödä triplaleivoksia ja järjettömiä ruoka-annoksia sekä klikata vielä sitä seuraavaa linkkiä. Huolehdin myös työajalla tehottomuudestani yrittämällä multitaskata. Ei ollut aikaa tai energiaa liikkua edes vähää (mutta oli aikaa katsoa vielä yksi sitcom-jakso). Olisi voinut helposti käydä niin, että lipeän tällaiseen kierteeseen moneksi kuukaudeksi. Mutta hei, olen täällä taas! Viime sunnuntana päätin, että ensi viikolla herään joka aamu seitsemältä (vaikka kuinka tuntuisi, että pitäisi ehkä juuri huomenna herätä vähän aikaisemmin töihin) ja menen nukkumaan viimeistään puoli yksitoista (vaikka kuinka tuntuisi, että enhän ole tänään vielä kerennyt tehdä mitään). En katso näyttöjä yhdeksän jälkeen.

"Kuka muka tarvitsee noin paljon unta? Odotahan vain, kun sulla on pieniä lapsia."

Mä tartten. Ehkä on, ehkä ei. Miksi en nauttisi unen tuomasta selväjärkisyydestä ja onnellisuudesta nyt?

Päätin, että muuhun ei tarvitse keskittyä, että nyt en murehdi muista elämäntavoistani enkä manaa itsenäi maan rakoon, kun join taas x-määrän kahvia ja jätin joogan välistä. Ja katso, olen paljon paremmin tilanteen tasalla, muistin ottaa eväät mukaan kahtena päivänä, joka esti iltamättämisen, ja kävin äsken kävelyllä luonnossa. Lisäksi olen juuri ilmaissut itseäni saavuttaen tarvehierarkian ylimmän tason. Ei täydellistä, mutta aika hyvää.

Share

Pages