Ladataan...
Yksi päivä elämästä

Olen jonkin aikaa mietittyäni ja asiaa mielessäni pyöriteltyäni tehnyt suuren päätöksen.

Päätös koskee blogiani. Siirsin blogini takaisin vanhaan osoitteeseen Bloggeriin. Ei mitään dramaattista, tulin vain pohdinnan jälkeen tähän päätökseen. Voi olla, että avaan ajatuksia jossain vaiheessa vielä hieman enemmän.

Kiitos kaikille tällä puolella mukana seuranneille ja tietysti toivon, että jatkatte vielä mukana sielläkin puolella, sillä jutut säilyvät samanlaisina :) 

Uusi/vanha osoite on http://yksipaivaelamasta.blogspot.fi 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Meitä kaikkia varmaan motivoi erilaiset asiat ja osa meistä tarvitsee jonkin motivaattorin jatkaakseen tavoitteissa eteenpäin. Itseni kohdalla tiedän ainakin sen, että juoksun suhteen tulee välillä notkahduksia, jolloin tekisi mieli heittää lenkkarit romukoppaan ja tehdä ihan jotain muuta. Vaikka vaan laiskotella. Ihan laiskotteluun saakka en itseäni päästä, koska silloinhan kovalla työllä saavutettu kuntotaso hiipuu ja saa taas tehdä paljon töitä hammastenkiristyksen kanssa jotta pääsee takaisin. 

Ja pakko on myöntää, että Tallinnan maratonin jälkeen on takki ollut aika tyhjä. Ei ole innostusta lähteä juoksemaan ja salillakaan ei jaksaisi rehkiä. Energiatasot on vielä todella alhaalla ja voisin nukkua koko ajan. Esimerkiksi viime sunnuntaina nukuin kahdet päikkärit, ensimmäiset aamupäivästä jo ja toiset iltapäivällä. Silti yöunet tuli nopeasti, kun niiden aika koitti. 

Pidin taukoa Tallinnan urakan jälkeen viikon, ennen Ruissalojuoksujen kymppiä. Tämän jälkeen oli huiliaikaa vielä muutama päivä, ennen juoksukoulun syyskauden alkua. Ehkä olisi pitänyt antaa kropalle vielä enemmän aikaa palautumiseen ja energiavarastojen täyttämiseen. Ja tätä ei yhtään auta puolentoista vuorokauden mittainen vatsantyhjennys, joka yllätti tiistaina työpäivän päätteeksi. Juuri ja juuri ehdin kotiovesta sisään, kun se alkoi. 

Onhan mulla vielä tavoite tälle syksylle. Parin viikon kuluttua on Kaarinan Syysmaratonin vuoro ja tänä vuonna olen ilmoittautunut sinne kympin lenkille. Jos vaikka tuosta kesäkuun ajasta saisi minuutin pari nipistettyä. Vaikka tuo tavoite tuolla takaraivossa onkin, en silti meinaa saada itsestäni irti sitä treeni-intoa, joka kesälläkin oli havaittavissa. Eikä edes uudet lenkkarit auttaneet tällä kertaa motivaattorina. 

Olen hieman miettinyt kokeilevani polkujuoksua enemmän kuin aiemmat pari lyhyttä lenkkiä. Tarkoituksena oli osallistua Vauhtisammakon polkujuoksulenkille viime viikonloppuna, mutta polven ja reiden kipeytyminen estivät tämän. Olen jopa alkanut selailemaan erilasiten polkujuoksutapahtumien sivuja "sillä silmällä", että josko ensi kesäksi laittaisi ihan uusia tavoitteita vielä. Olisihan sitä tarjolla Bodom Trailia, Vierumäki Trail Maratonia ja vaikka Vaarojen Maratonia. Noista kaikistahan löytyy myös lyhyemmät matkat niin miksei lähtisi alkuun kokeilemaan jotain matkaa 16-30 km väliltä. Vaikka maisemien vuoksi ehkä Nuts Pallas olisi hienoin. Ei siinä etteikö näillä muillakin matkoilla olisi hienoja maisemia, Suomen luontohan yksi maailman kaunein. Jotenkin tuosta polkujuoksutapahtumien sivujen selailusta nousi taas pientä kipinää. Pitää varmaan lähiaikoina käydä testaamassa hieman pidempää polkujuoksua niin sittenhän sen tietää onko se mun laji ollenkaan. 

En mä silti kokonaan maantiejuoksuja jätä. Nyt jo on suunnitelmissa ensi kesänä juosta Forssan Suvi-illassa puolikas tai kymppi, Paavo Nurmi maratonilla kymppi tai puolikas ja ehkä keväällä tai alkukesästä joku mulle uusi tapahtuma, kuten Masku maraton tai HCR. Eikä sitä vielä tiedä, vaikka joutuisi lähtemään vieraille maillekin juoksemaan. Mehän miehen kanssa osallistuttiin keväällä Lontoon maratonin arvontaan ja sen tulokset selviävät nyt lähiviikkoina. Aika epätodennäköistä on, että päästäisi sinne juoksemaan tai ainakaan että molemmat pääsee, mutta sen näkee sitten.

Olen myös vakavasti miettinyt maantiepyörän hankintaa. Pyörällä saisi tehtyä hyviä pitkiä pk-lenkkejä, jotka olisi lempeämpiä nivelille ja muutenkin jaloille, kuin pitkät juoksulenkit. Mun piti jo viime viikonloppuna lähteä noin 53 km lenkille tuolla mun Tunturilla, mutta ihan kauhea vastatuuli sai jättämään lenkin kolmasosaan. Tuollainen vajaan 3 tunnin nopeatempoinen pyörälenkki olisi hyvin mahdollinen tehdä viikonloppuisin. Maantiepyörässä olisi kuitenkin ajo-ominaisuudet hieman paremmat kuin mun tämänhetkisessä RX800:ssa. Olen vain huomannut, että on aika hankala löytää mulle sopivan kokoista maantiepyörää. Muutamilla valmistajilla löytyy mittataulukoiden mukaan sopivia, mutta kun hinta saisi mielellään olla myös huokea, on löytyminen ollut haastavaa. Nämä on näitä lyhyen ihmisen ongelmia. 

Nyt ei siis muuta, kuin motivaatiota etsimään ja kauniista syksystä nauttimaan. :)

Share

Ladataan...

Olen aiemminkin tainnut mainita, että juoksuharrastusta aloittaessani ihmettelin kaiken oheiskrääsän määrää ja todellakin kyseenalaistin sen, että tarvitaanko sitä kaikkea johonkin. Reilun parin vuoden matkan aikana on mukaan tarttunut erilaisia juoksukenkiä erilaisiin treeneihin sopivaksi (kts edellinen postaus), kompressiotekstiilejä, Camelbakin juoksureppua, ohuita ja paksuja takkeja ja housuja, juoksuvyötä ja vaikka mitä. Ja kaikki niistä on olleet kovassa käytössä.

Viimeisimpänä hankintana, jos ei uusia juoksukenkiä lasketa, on Flipbelt. Vyö, jossa voi juoksutreenin tai kisan aikana kuljettaa mukana vaikka mitä. Tai ei ehkä ihan mitä tahansa, mutta ne tärkeimmät. Mulla oli aiemmin käytössä vastaava pienempi varuste Spibelt. Siihen mahtui kännykkä ja yksi avain, auton avaimen kanssa tuli jo pulmia. Jos kännykkää ei ottanut mukaan, mahtui siihen mukaan muutama energiageeli ja avaimet. Avaimet on aina hankala saada johonkin, koska trikoissa ei ole taskuja ja takkikaan ei kesällä kovin usein ole mukana ollut. 

Keväällä sen jälkeen, kun mulla diagnosoitiin rasitusastma, olisi pitänyt mukaan saada myös Ventoline-kiekko. Sellaisen joskus nähneet tietävät, että kyseessä ei ole mikään pieni kiekko ja se ei kovin helpolla mahdu mukaan ja kädessäkin sitä on inhottava kantaa. Kesän aiemmilla juoksuilla se ei ole ollut mukana, vaikka tarvetta olisi voinut ollakin. Silloin, kun olen lähdössä pidemälle lenkille, otan mukaan Camelbakin ja sen taskuun tuo kiekko mahtuu, muttei sitten paljon muuta. Kympin ja puolimaratonin kisoissa taas juoksureppua ei halua kantaa mukana, koska yleensä juomapisteitä on matkan varrella ihan riittävästi. Kympillä juomaa ei edes tarvitse, jos on huolehtinut edeltävällä viikolla riittävästä nesteiden juonnista. 

Ennen Tallinnan maratonia juostiin pari pidempää lenkkiä joilla tuo astmalääkitys tuli tarpeeseen ja aloinkin miettiä, että miten pärjään Tallinnassa jos en saa kiekkoa mukaan. Lisäksi mukaan piti saada muutama energiageeli ja suolatabletti. Olin jo aiemmin nähnyt jollain juoksijalla "tilavamman" juoksuvyön ja myös kuullut, että se on todella hyvä juoksulenkeille. 

Laitoin sitten tilaukseen Flipbeltin itselleni ja miehelleni, joka taas kantaa mukanaan verensokerimittaria ja sen oheistarvikkeita sekä energiageelejä ja joskus myös rusinoita. Olisin mielelläni kokeillut tuota vyötä jossain ennen ostopäätöstä, mutta en löytänyt kyseistä tuotetta yhdestäkään urheilutarvikkeita myyvistä liikkeistä. Jossain juoksutapahtumassa muistin nähneeni sellaisia kyllä. Ilman testausta laitettiin tilaukseen ihan ottamalla mitat ja vertaamalla niitä verkkokaupan kokotietoihin. Tilauksen perille tulossa meni vain pari päivää ja ehdimme testatakin vöitä ennen maratonia. 

Ensituntuma oli todella hyvä. Mukaan sain mahtumaan kännykän, avaimet, joita varten vyössä on kiinnitysklipsi, Ventolinen ja pari geeliä. Ja tilaakin jäi vielä. Kilpaileva vastaava tuote on ollut välillä hankala saada asettumaan juoksussa ja välillä se onkin ärsyttänyt, kun se pomppii liikaa ja häiritsee juoksua. Tämän vyön kanssa ei siitä ongelmasta ollut tietoakaan. Vyö pysyi napakasti paikallaan ja lisäksi siitä sai helposti otettua geelit juostessa eikä tarvinnut pelätä, että loput tippuu kyydistä samalla. Myös Ventolinen sain poimittua seän puolelta juoksun aikana eikä vauhtia paljonkaan tarvinnut hidastaa. Siksi aikaa kuitenkin pysähdyin, kun otin lääkkeen. 

Mukaan Tallinnaan otin Flipbeltin ja tuon toisen vanhan juoksuvyöni, koska halusin varmistua siitä, että saan mukaan tarpeeksi monta energiageeliä ja kaiken muun tarpeellisen, kuten puhelimen :D  Aamulla kohti maratonin starttia lähtiessämme pakkasin kaiken tarvittavan kahteen vyöhön ja asettelin ne lantiolle ja vyötärölle. Vanha vyö siten, että sen taskuosa oli selän puolella ja Flipbelt sen yläpuolelle. Ja tämä osoittautuikin hyväksi taktiikaksi, sillä tuo Flipbelt myös esti toisen vyön pomppimisen. Ja tuo vanha vyö takasi sen, että Flipbeltiä ei tarvinnut ahtaa täyteen ja näin vältyttiin mahdollisilta hankauksilta. 

Uuden juoksuvyön hankinta oli siis hyvä päätös. Helpotti huomattavasti menoa ja myös mies on ollut tyytyväinen omaansa. Saa mukana pakolla kannettavan kuorman tasattua eri tavalla kuin aiemmin. Suosittelen, jos juokset paljon.

 

Share

Pages