Ladataan...

Hei.

Ajattelin rekisteröidä blogialustalle blogin ja kirjoitella asioita milloin mistäkin. Ihan ensimmäiseksi haluaisin kirjoittaa hyvin lyhyesti ensisijaisesta tarkoituksestani kirjoittamiselleni. Olen yksinäinen mies ja kohta 28 vuotias, minulla ei ole ystäviä ja vain hyvin vähäisiä kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta. Haluaisin löytää naisystävän itselleni, jonkun johon tutustua. Oen fiksuhko ja keskustelutaitoinen, luulen ymmärtäväni ihmisiä helposti.

Haluan että joku ottaa yhteyttä ja on mahdollisuus tutustua. Toivon kuitenkin että mahdolliset yhteydenottajat ovat vastaavanlaisessa tilanteessa, eli myöskin melko kokemattomia ja suurin piirtein samanikäisiä.

Varsinaiseen kirjoituksen aiheeseen. Laadin tämän kirjoituksen itseasiassa aikaisemmin päivällä, mutta laitan sen nyt tähän, kun viistää aihettakin sopivasti.

 

Pohdiskelua masennuksen tehtävistä evoluution näkökulmasta

Muutamia ajatuksia masennuksesta. Ennakkosuhtautumiseni masennuksen merkitykseen evoluution näkökulmasta on ollut että masennuksesta on sosiaalista hyötyä, mutta ympäristön vaihduttua huomattavasti masentuneisuus on menettänyt hyödylliset vaikutuksensa. Suurin piirtein näin olen suhtautunut masentuneisuuteen ennestään. Luin wikipedian sivun samasta aiheesta: Masennuksen selittäminen evoluution näkökulmasta. Useat sivun hypoteeseista ovat järkeen käypiä.Olennaisesti ennakkonäkökulmani vastaa sivulta löytyvää kohtaa "Possibilities of depression as dysregulated adaptation"

Wikipedian pohdiskeluun haluaisin lisätä, että voisi olla hyödyllistä pohdiskella evoluution tuottamien muutoksien tapahtumajärjestystä. Esimerkiksi wikipedian sivulla on teoria, että masennus saattaisi ehkäistä sairastumisia ja tartuntoja, eli "Prevention of infection", on ihan järkevä sellaisesta näkökulmasta jossa yksittäisen henkilön lähimmäinen menee tästä maailmasta parempaan paikkaan sairauden vuoksi, saattaisi olla selviytymisen kannata edullista valmistautua sairauteen vähentämällä aktiivisuutta ja lepäämällä. Mutta toisaalta tämä kävisi järkeen lähinnä sosiaalisessa ympäristössä, sillä hyvin suppeassa sosiaalisessa ympäristössä masennusreaktion ajoitus olisi varmaan melko huono kyetäkseen torjumaan sairauden tarttumista, mikä viitaisi pikemminkin sosiaalisiin signaaleihin.

Lisäksi tulkitsen että wikipedian sivulla pohdiskellaan sairaustartuntojen välttämistä yleisellä tasolla, mikä on minusta hyvin kyseenalainen hypoteesi. Minutsa vaikuttaisi siltä että masentuneisuus ei ole hyvä tila ylläpidettäväksi, eikä myöskään sattumanvaraisesti aktivoitavaksi ainakaan pitkiksi ajan jaksoiksi - Tämä vaatii mielestäni laukaisevan tekijän ja/tai hyvän ajoituksen ollakseen looginen sopeutumisen näkökulmasta.

Analyyttisen mietiskelyn hypoteesi, eli "Analytical rumination hypothesis" vaikuttaa myös hyvin kiintoisalta. Mielestäni se toimii monella tasolla; Omien toimien uudelleen arvioimiseen sekä aktiivisuuden vähentämiseen ennen kuin tarttuu härkää sarvista tai yrittää ratkaista suuria ongelmia. Jos masentuu hieman silloin tällöin se saattaisi johtaa käyttäytymisen optimoitumiseen tarkentamalla ja kultivoimalla henkilökohtaisia tavoitteita kasvattamalla väliaikaisesti itsetutkiskelevaa käyttäytymistä ja vaimentamalla aktiivisuutta sekä tavoiteorientoitunutta käytöstä. Toisin sanoen, jos sattuu suuria 'masentavia' vastoinkäymisiä tai muutoksia olisi järkevää käydä elämän asioita lävitse uudestaan.

Mielestäni rehellisten signaalien teoria, eli "Honest signaling theory" on samoin mielenkiintoinen. Mielestäni kyse on kuitenkin pikemminkin yleisestä komponentista kaikessa ihmisten käyttämissä luonnollisissa sosiaalisissa signaaleissa: Kaikkia vahvojen signaalien voidaan väittää hyötyvän rehellisyydestä, sillä vasta kun ympäristössä on jo rehellisiä signaaleja, voi epärehellisestä signaalista hyötyä. Hieman toisella tavalla muotoiltuna: Ensin täytyy kehittiä jonkinlainen järjestelmä, jotta voisi kehittyä seuraava järjestelmä, joka on loissuhteessa ensinkehittyneeseen järjestelmään. Vielä hieman tarkemmin sanottuna epärehellisiä signaaleja ei ole ennenkuin signaalien järjestelmä on kehittynyt; kaikkien signaalien täytyy olla rehellisiä, ennen kuin epärehellinen signaali on muodostuu evoluution näkökulmasta. Mutta näillä signaaleilla on hyivn pitkä historia, joillakin varmasti pidempi kuin koko ihmislajin historia, joten on vähän vaikeahkoa arpoa mitä milloinkin on tarkkaan ottaen tapahtunut.

Käyttäytymisen lopettamisen malli, eli "Behavioral shutdown model" on minusta hyvin samanlainen kuin analyyttisen pohdiskelun hypoteesi. Kiinnostuksen menettäminen tämän hetkisiin tavoitteisiin epäonnistumisen johdosta ja odottelutilaan siirtyminen uusien tavoitteiden muodostamiseksi.

Jos masentuneisuuteen suhtauduttaisiin kvantitatiivisena tai määrällisenä vaikutuksena käyttäytymiseen, silloin masennuksen voisi nähdä myös mekanismina, joka parantaa yksilön kykyä optimoida käyttäytymisen palkitsevuus:stressaavuus suhdetta. Jos vaikka sinulla olisi taipumus tehdä hyvin stressaavia asioita kasvatuksen tai jonkin yksilöllisen piirteen vuoksi, ja näiden asioiden tekemisen vastikkeeksi saisit vain hyvin pieniä hyötyjä, kävisi järkeen jos olemassa olisi automaattinen järjestelmä, joka oikaisee käyttäytymistä ja optimoi toiminnan/käyttäytymisen palkitsevuuden ja stressaavuuden suhteen

Tällä kyseisellä muotoilulla käyttäytymisen lopettamisen malli olennaisilta osiltaan yhdentyy psyykkisen kivun hypoteesiksi, eli "Psychic pain hypothesis", molemmilla on sama tarkoitus. Kuitenkin psyykkisen kivun hypoteesi lisää jotain muutakin kokonaisuuteen: Idean masentuneen tilan näkemisestä ei-toivottuna ja harmillisena asiana, jonakin, jota täytyy vältellä.

Sosiaalisen statuksen tai arvon teoria, eli "Rank theory" on myös hyvin mielenkiintoinen. Mutta onko kyse pikemminkin erikoisesta poikkeustapauksesta yleisemmän tason käyttäytymisen lopettamisen mallista, joka tulikin jo esille, vai onko kyse ihan omasta ilmiöstään? Asian voisi muotoilla esimerkin vuoksi toisin... Sanotaan että jokin yksilö pyrkii kohti heimon johtajuutta, ja epäonnistuu toistuvasti. Saattaisi olla että nämä yritykset olisivat hyvin kalliita ja hyödyt olemattomia, jolloin rauhoittuminen ja luovuttaminen noiden suunnitelmien suhteen saattaisi johtaa tehokkaampaan käyttäytymiseen. Siinä tapauksessa olisi tavallaan kyse sekä käyttäytymisen lopettamisen ja psyykkisen kivun malleista. Mutta arvoteoria lisää näihin oman komponenttinsa, eli nämä arvot itsessään, masennus ohjaa kohti roolia joka on sopivampi suhteutettuna asemaan heimossa. En näe mitään kovin erikoista syytä ajatella miksi nämä käyttäytymismallit eivät voisi toimia dynaamisesti useissa vastaavissa hieman toisistaan poikkeavissa tilanteissa.

Mielestäni sosiaalisen riskin hypoteesi eli "Social risk hypothesis" on käytännön toiminnoiltaan hyvin lähellä arvoteoriaa, mutta tämä lisää ympäristössä vallitsevan yleisen aggressiivisuuden aiheuttajien listalle.

Mielestäni masennus aidosti viestittää suhteista ihmisten välillä, rehellisten signaalien näkökulmasta siis. Miten muut heimon jäsenet suhtautuisivat johonkuhun, jonka lähi tuttavan tai läheisessä ihmissuhteessa olevan henkilön poismuutto tai edesmeno ei vaikuttaisi henkilöön mitenkään - henkilö ei surisi? Miten muut heimon jäsenet tällaiseen suhtautuisivat? Olisiko tuo henkilö lainkaan luotettava? Ihmiset joilla on vahvoja ja läheisiä suhteita voivat mennä äärimmäisyyksiin pelastaakseen ystävänsä. Selvästikään kyseessä ei voi olla sellainen henkilö, jos muutos tällaisessa läheisessä suhteessa ei vaikuta mitenkään. Joten mielestäni tällainenkin näkökulma liittyy masennukseen.

 

Henkilökohtaisesti ajattelen masennuksen liittyvän yhteiskunnan kasvamiseen liian suureksi.

Jos ihmiset masentuvat jäädessään yhteisön tai yhteiskunnan ulkopuolelle, ja he eivät osallistu yhteiskuntaan tunnellisella tasolla, mikä tarkoittaa yhteisöjä, suhteita, vaan ovat sen sijaan ainoastaan pinnallisessa vuorovaikutuksessa, eivätkä todellisesti vuorovaikuta keneenkään kanssa

Pienemmässä heimoyhteisössä apaattinen ja vetäytyvä käyttäytyminen tuskin toimisi kuten se toimii modernissa yksilökeskeisesti sekulaarisessa yhteiskunnassa.

Nyky-yhteiskunnassa heimolle merkityksellinen jäsen saatetaan unohtaa yksiöönsä. En usko että sellaista voisi tapahtua 80 keräilijä-metsästäjän heimossa. Ihmiset kykenevät sympatiaan, ehkä heitä kiinnostaisi miksi masentunut on apaattisessa tilassaan, ja ehkäpä se saattaisi johtaa uusiin ihmissuhteisiin ja masennuksesta toipumiseen. Velvollisuuksiakin olisi.

Joten mielestäni masennuksen voi nähdä  myös sosiaalisena deprivaationa: Toisenlaisessa ympäristössä sama käyttäytymismalli saattaisi johtaa uusien ihmissuhteiden muodostumiseen.

Todellisessa maailmassa: Kadulla vastaan tulevat ihmiset, psykiatrit, kaupan kassat, työkaverit, ehkä jopa ystävät - eivät välttämättä ole lainkaan todellisessa ihmissuhteessa kanssasi. Sinä saatat olla pelkästään pinnalla, toimia sanallisten ohjeiden ja ideoiden mukaan, ne voivat määrät miten yksilön täytyy olla olemassa. Mielestäni tällä on hyvin traagisia piirteitä ja seuraamuksia; Jos nämä masentuneet ihmiset ohjataan nimenomaan vuorovaikuttamaan sellaisten yksilöiden kanssa, jotka eivät missään tapauksessa voi muodostaa todellisia ihmissuhteita heidän kanssaan - ammattietiikka estää sen. Käsittääkseni on hyvin yleistä että potilaat tuntevat voimakasta vetoa tai läheisyyttä mielenterveyshoitajiinsa tai psykiatreihinsa. Kaikki ihmiset voivat olla teeskentelijöitä, ihmiset kantavat kasvojaan kuin naamioita töissänsä, he rajoittavat kykyänsä ilmaista tunteitansa, koteloituvat kuoreensa ja ovat ulko kuin illuusio. Ihmissuhteet ja ystävyyssuhteet, jotka ovat todellisia, ovat todella tärkeitä ihmisille tunnetasolla. On tärkeää muodostaa siteitä ja tuntea kuuluvansa yhteisöön. Tavallaan yritysmaailma on pilannut tämän kaiken. Olemme yhteistyötä tekeviä ihmisiä, mutta keino jolla tämä yhteistyö täytyy nykyään toteuttaa on alisteinen ja valjastettu tälle itsekkyyden ja julman petoksen järjestelmälle. Jopa rakkaimmat läheiset saattavat olla petollisia ja välinpitämättömiä kumppaneidensa suhteen - rakentelevat pinnallisten ideoiden mukaan yksilöön omisteisesti kytkettyä ihmissuhdetta, muovista ihmisihannetta.

 

Ihmiset, jotka löytävät elämässään hyviä ystäviä ja todellisen läheisen kumppanin,

ovat todella onnekkaita.

 

 

 

Share
Ladataan...