VILÉNIT VARSOVASSA

You see I'm a Vilén

Varsova, mitä sinä teitkään meille.

Jenni: 

Minä rakastuin Puolaan, Puola on uusi lempimaani! Puolassa asiat ovat halpoja, ihmiset tylyjä ja sukat hienoja. Varsovan keskusta oli hyvin käveltävän kokoinen, mutta julkisilla kulkuneuvoilla liikkuminen (tai no junalla me taisimme vaan liikkua) ei ollut sekään hankalaa. Lukuunottamatta sitä, kun menimme väärään junaan ja hörökorvainen konnari täysin kivisillä kasvoilla yritti ohjeistaa meitä puolaksi. 

Pidin myös siitä, että kaikki näytti niin "puolalta". Kaikkialla oli harmaata, en osaa kuvitella miltä Varsova näyttää auringossa. Talot olivat harmaita, ihmiset olivat harmaita, sukat olivat värikkäitä ja minä olin harmaa. Harmikseni en nähnyt kuin yhden tai kaksi puolalaista mummelia, ja heistäkään kummallakaan ei ollut oikeaoppista slaavimummon huivia pään ympärille kiedottuna. 

5/5, matkustaisin Puolaan koska tahansa uudestaan. Ja ei, ensimmäinen perhematka (+ Pekko) kymmeneen vuoteen ei ollut farssi. Eli 5/5, matkustaisin perheen kanssa uudestaankin. Maailmassa on vielä monta taidemuseota, jotka odottavat häpäisyä! 

Todistusaineistoa Puolan hämmentävästä tyylitajusta: palmu keskellä katua. Miksikäs ei!

Noora: 

Puola, oi Puola. Jos haluaisin olla ilkeämielinen, viittaisin maahan II-laatuisena Saksana. Todellisuudessa Varsova on kuitenkin aivan ykkönen. Miksi? No siksi, että se on Noora kaupunkimuodossa.

Parasta Varsovassa on se, miltä se näyttää: itsevarman huolettomalta. Varsova ei välitä siitä, mikä on viileää. Se yhdistelee rakennustyylejä toisiinsa oman mielen mukaisesti. Aivan kuten oma tyylini, Varsova on sekoitus kaikkia aikakausia, tyylejä sekä enemmän tai vähemmän nuhjuista ja sotkuista ulkokuorta. Hiippailin onnellisesti ylellisessa kashmirvillapaidassani ja avaruuskissasukissani kaupungin katuja, joiden varrella hienostotalon naapurissa oli niin nykyaikainen lasipytinki kuin puoliksi romahtanut talonrohjake.

Matka sujui mukavasti lukuunottamatta hienoista nähtävyyspettymystä. Erästäkin kirkkoa mainostettiin sillä, että siellä on Chopinin sydän. Pöh, puhuivat pelkästä laatasta pylväässä, jonka tienoolle sydän oli haudattu. Tämän pettymyksen jälkeen oli jo suorastaan julmaa, että Iina puhui minulle Stalinin hampaasta. Se olikin vain lempinimi rakennukselle. Onko muka liian paljon vaadittu, että ihminen pääsisi lomamatkallaan katselemaan tunnettujen kuolleiden ruumiinosia, kysynpähän vain.

WARSAW GHETTO JUSTICE. Iina osoitti kartanlukutaitojaan ja ohjasti meidät Varsovan vanhaankaupunkiin muun muassa yliopiston peräseinän takana kulkevaa pikkupolkua pitkin.

Iina: 

Epävirallisena matkanjohtajana ja itäisen Keski-Euroopan ystävänä en voisi olla valintaani – tai siis valintaamme – yhtään tyytyväisempi. Kaupungin ravintolatarjonta oli runsas ja hintataso edullinen, eikä nihkeä asiakaspalvelukulttuuri tai hyinen sää aiheuta suomalaiselle kulttuurishokkia. Vähän repsallaan olevassa paikassa ei omankaan ulkoasun tarvitse olla viimeisen päälle tip top, etenkään mielipuolisen kevätsään armoilla.

Varsova on totisesti täynnä yllätyksiä: Stalinin hammas ei ole oikeasti hammas, Chopinin sydän ei olekaan esillä lasipurkissa, eikä vanhakaupunki ole oikeasti kuin kuutisenkymmentä vuotta vanha. Ja ajatella, Krakovassa olisimme luultavasti joutuneet jonottamaan joka paikkaan muiden turistien seassa, nyt saimme tarpoa viimassa ja vesisateessa ihan keskenämme!

Lempparivierailukohteekseni valikoitui Veiksel-joen toisella puolella sijaitseva neonvalomuseo. Myös kansallismuseossa suoritetut taideteosten imitaatiot, erään kerrostalon sisäpihalla piileskelevä juutalaisgheton muurinpätkä ja lukuisat harmaiden kerrostalojen päätyjä somistavat muraalit ruokkivat kulttuurinnälkäistä mieltä.

Krakova on so last season. Puolanhimoiset, suunnatkaa mieluummin Varsovaan! 

Iloisin terveisin, riemukkaat matkaajat

 

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.