Ladataan...
ZenDayz

"Kirkon takaa häikäisee aurinko. Vanha nainen puhkeaa rakkauslauluun keskellä toria.  Laulu kaikuu piazzalla kuin konsertissa konsanaan.Olen kuin 50-luvun ranskalaisessa elokuvassa...."  

Lupasin matkakertomusta Nizzasta, ja pahoittelen, että se tulee vasta nyt.

Ensimmäinen päivä Ranskan Rivieralla menee zombietyylisessä unimaailmassa, koska aamuyönlennon vuoksi unta on kertynyt ehkä 3 tuntia. Kiertelemme kaupunkia ja kävelemme pitkin rantabulevardia muiden turistien tavoin. Istumme suihkulähteen ääreessä ja yritämme herätä. Jotenki tulee sellainen olo, että" noh tämä kaupunki ja sen rantabulevardi turistimassoineen on jo niin nähty."

Seuraavana päivänä päätämme tutustua kaupunkiin hieman paremmin  ja eteemme avautuu tyystin erilainen mielikuva. Ensivaikutelma todella voi olla väärä!  Aito Nizza avautuu meille vasta seuraavina päivinä. Mielettömän kaunis vanhakaupunki, ihmisten ystävällisyys ja väilttömyys, erinomaiset viinit,  sadat pienet ja tunnelmalliset kuppilat ja  elämänmenoahuokuvat piazzat saavat rakastumaan paikkaan. Päivän ihanin hetki on myös joka-aamuinen aamupala omalla, aurinkoisella terassilla. 

 

Lähellä sijaitseva Villefranche-sur-Mer on ihanan idyllinen...

Nizzan vanhakaupungin kujilla on edelleen vuosisatoja vanhoja pikkuputiikkeja, jotka ovat erikoistuneet mikä mihinkin pikkutavaraan. On saippuakauppiasta, vaatemyyjää, leipomoa ja makeiskauppaa.  Ravintolat ovat toistaan ihanimpia niin, että on vaikea valita minkä terassille istahtaa. Ihmisistä huokuu välitön, stressitön fiilis, ja piazzoilla voi viettää vaikka koko päivän vain ihmisiä katsellen.

Nizzan lisäksi päätämme tutustua lähiseutuun. Kolmantena päivän lähdemme kohti Monacoa. Tarkoituksemma on alunperin hypätä bussiin Ezen vuoristokaupunkiin, mutta bussi jättää tulematta. Opimme pian, että Ranskan Rivieralla bussit tulevat vähän niin tai näin. Todisteena siitä vaikka se, että joudumme odottamaan Monacosta poispääsyä "vuoden bussiksi" valitulla bussillakin reilusti yli tunnin. Busseja kyllä tulee, mutta jokainen niistä on täynnä, eikä ota meitä kyytiin.

Haluamme neljäntenä päivänä ottaa käyttöömme myös bikinit, jotka ovat odottaneet matkalaukuissa. Varsinainen ranta Nizzassa ei auringonpalvojien harmiksi ole hiekkaa, vaan kiveä. Tosin se ei sitkeimpiä rusketusrajojen metsästäjiä lannista, vaan silti biitsillä köllöttelee jos minkäikäistä auringonpalvojaa. Mekin otamme osan epämukavasta alustasta, mutta toteamme oman parvekkeemme auringonottoon paremmaksi.

Voi valinnan vaikeus. Mille terassille istahtaa?

Yhtenä päivänä suuntaamme vilkkaille ostoskaduille. Valittavana on tuttuja ja eksoottisempia nuorisokauppoja ja  runsaasti merkkiliikkeeitä. Galeriette Lafayettesissä käymme vain muodon vuoksi.  Ilalla päätämme ottaa kaiken irti yöelämästä. Discoon emme halua, mutta onneksi muutama pubi on auki aina aamuyöhön asti. Ihmiset tulevat juttelemaan, pubissa soitetaan covereita ja viini virtaa.

Juhlinta on jättänyt jälkensä, ja seuraavana päivänä haluamme vain rannalle makoilemaan. Tuttu nro 100 bussi vie meidät vartissa pieneen vuoristokylään, Villefrance-sur-Meeriin. Lojumme hiekkarannalla muutamia tunteja ja kiipeämme aavemaisen vanhanaikaisia ja tyhjiä kujia pitkin takaisin päätielle. Päätämme istahtaa terassille, jonka näimme Monacon bussin ikkunasta. Michelin tähden ravintolan kattoterassilla on vain me. Ja tietenkin mieletöttömän kaunis näkymä merelle ja vuoristoon.  Ja lasit viiniä.

Viimeisenä päivänä kävelemme hiljaa ja haikeina kaupungilla. Emme haluaisi lähteä takaisin.  Kuusi päivää on mennyt kuin siivillä. Lounasta syömme täpötäynnä olevalla ulkoterassilla.  On pitkäperjantai, eikä kellään tunnu olevan kiire. Ranskalaiset leidit ja perheet lounastavat, nauravat ja keskustelevat vilkkkasti. Business-asuun pukeutunut mies syö ämpärillisen simpukoita. Perinteikkään valkoiseen essuun pukeutunut tarjoilija vitsailee meille.

Pulut töpöttävät ihmisten jaloissa.  Kirkon takaa häikäisee aurinko. Vanha nainen puhkeaa rakkauslauluun keskellä toria. Laulu kaikuu piazzalla kuin konsertissa konsanaan.

Olen kuin 50-luvun ransalaisessa elokuvassa.  

Tänne haluan palata uudelleen.  

Photos: all right reserved by ZenDayz

 

  

Share

Ladataan...
ZenDayz

Kyllä vain! Les Millsin Bodystepissä puhaltavat uudet tuulet. Uusi, pian julkaistava ohjelma on kuulemani mukaan nimittäin saanut vaikutteita crosstrainingista.

Kuva: lesmills.com

Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun olen kuullut stepissä käytettävän painoa. Aivan uudenlainen ohjelma ei ole; periaatteessa vain murto-osaa tunnista on saanut uusia vaikutteita.

Sykkeennostobiiseissä tehdään välillä mm. punnerruksia ja burpeeta. Viimeisessä sykebiisissä käytetään levypainoa. Painoa tarvitaan myös lihaskunto-biisissä. Omasta mielestäni crosstrainingin vivahdukset tuovat tuntiin lisäarvoa ja hauskaa vaihtelua. 

Muutoin tunti on pitkälti samaa tuttua ja turvallista peruskauraa, musiikkia myöten. Yksi biiseistä on nimetty nimellä "Hanky Panky". Jepa, arvailen, että se on se biisi, joka kahden kuukauden päästä kyllästyttää eniten ;). Niin ja piti vielä tulla lisäämään, että yksi biisi on kuulemma saanut vaikutteita Jersey Shoresta. Oh dear.

Uudet ohjelmat lanseerataan noin kuukauden päästä, juuri sopivasti, jotta kesälläkin jaksaa treenata uusin innoin!

Share

Ladataan...
ZenDayz

Holaa kaikki sisustusfriikit! Tämä pieni sisustajan opas neuvoo omat suosikkini Helsingin sisustuskaupoista. Ja tietenkin kätevästi osoitteiden kera. Varsågod!

Tunnelmia Mokosta.

Kierrokseni alkaa Punavuoren sydämestä, Mokosta, ja kulkee tältä Bulevardin, Eerikinkadun ja Kampin kautta Espalle.

1. Moko (Perämiehenkatu 10)

Minulle tulee samantien hyvä fiilis kun astun sisään Mokoon. Moko on jännä kombinatio eksotiikkaa, maailman värejä ja suomalaista  yksinkertaisuutta. Täällä voisin viihtyä vaikka koko aamupäivän brunssia syöden, tummia puukalusteita ihaillen ja maailman ruokakirjoja selaten. Ps. mokolaiset, voisitteko ripustaa liikkeeseenne riippumaton kattoon, haluaisin jäädä sinne asumaan...

 

2. Day (Bulevardi 11)

Vähän vähemmän romantiikka ja enemmän kitschiä. Daystä saa kaikkea suihkuverhoista silkkisiin päivänpeitteisiin ja huumoritavarasta seinäkelloihin.  Täältä löytyy myös loistavia tuparilahjoja kieroutuneella huumorilla höystettynä. Harvemmin tulee mitään ostettua, mutta tykkään käydä tiirailemassa värejä ja pikkutavaroita.

3. Sisutusnalle  ja Nice Room  (Eerikinkatu)

Hieman klassisempaan makuun sopivia tuotteita ja paljon tekstiilejä. Ihania pikkuesineitä. Vaaleaa, valkoista, harmaata... ranskalaista tyylikkyyttä! Tykkään kovasti!

4. Benico (Yrjönkatu 31)

Benicossa vallitsee sellainen tyyli, jota ehkä eniten himoitsen sisustamisessa: vaaleita puulattioita, beigeä, pehmeää vaaleanharmaata ja pastellinsävyjä. Kun tunnelmaan vielä yhdistää loungetyylistä musiikkia ja yksilöllistä palvelua, tulee tänne palattua ainaa uudelleen ja uudelleen.  Haaveilen hankkivani täältä valkoisia raameja, joissa on mustavalkoisia, ranta-aiheisia valokuvia.

5. Indiska (Kampin kauppakeskus tai Forum)

Indiskasta on tullut hamstrattua yksi jos toinenkin silkkinen sisustustyyny ja värikäs kynttilä. Himoitsen täältä myös intialaisia pukalusteita ja ihanalta tuoksuvaa joogiteetä. Joskus mukaan saatta tarttua myös kepeitä, kukkaisia kesämekkoja tai suitsukkeita.

Papgena houkuttelee kävijöitä sisään liitutaulu-kyltillä

6. Papagena (Eteläesplanadi 14)

Papagena kuuluu eittämättä suosikkeihini. Kaupasta löytyy Lexington Homen mallistoa, valkoisia kalusteita, ihania purkkeja ja purnukoita, säilytysastioita. 

Photos: ZenDayz (ethän käytä valokuviani ilman lupaa)

 

Share

Pages