Muoti, kauneus ja elegantti elämä

Trendin ja Lilyn tekijöiltä

puheenaiheet

KOLUMNI: Haluan elää tylsää elämää

Ei ole kovin rentouttavaa yrittää olla väkisin spontaani, kirjoittaa toimittaja Sisko Savonlahti. Etenkään treffeillä.

 

Mies kertoo minulle, minkälaisia hänen työpäivänsä ovat, koska minä olen hetkeä aiemmin kysynyt sitä. Olemme treffeillä, matkalla terassille, ja kävelemme Helsingin Kauppatorin halki. Vilkuilen välillä maahan, jotten horjahtaisi. Mukulakivien päällä kulkeminen on yllättävän haasteellista korokepohjakengät jalassa. Kun edessämme siintää rantaan ankkuroitu risteilyalus, mies katsoo minua ja kysyy:

”Lähdetäänkö Tallinnaan?”

Ensimmäinen ajatukseni on, miten ihanan spontaani ehdotus. Sitten hiki alkaa kihelmöidä otsallani: onko käsilaukussani kaikki, mitä reissussa tarvitsen?

 

Haluan näyttää parhaimmalta mahdolliselta versiolta itsestäni – etenkin silloin, kun olen treffeillä.

 

Minulle ei ole mikään ongelma liikkua ihmisten ilmoilla ilman ehostusta, mutta pidän meikkaamisesta ja haluan näyttää parhaimmalta mahdolliselta versiolta itsestäni – etenkin silloin, kun olen treffeillä.

 

Siksi kaksi tuntia ennen näidenkin treffien alkua istuin meikkipöytäni ääressä ja lisäsin kasvoilleni kosteusvoidetta, meikkivoidetta, valokynää, puuteria, hiekkapuuteria, poskipunaa, kulmakynää, kajalkynää, ripsiväriä, luomiväriä ja Glow Maximizer -primeria (en tarkalleen ottaen tiedä, mikä on Glow Maximizer -primer, mutta kerran kun menin ostamaan meikkivoidetta, kosmetiikkamyyjä vakuutti minut siitä, että Glow Maximizer -primer on tuote, jonka tarvitsen elämääni joten olen käyttänyt sitä siitä saakka).

Nyt Tallinnaan lähtemistä miettiessäni iloitsen, että näistä puteleista tärkeimmät ovat käsilaukussani puhelimen, lompakon, kuittien, penaalin, kalenterin, kolmen kondomin, kahden kuulakärkikynän ja yhden keltaisen yliviivaustussin kanssa.

Kokemuksesta kuitenkin tiedän, etteivät käyttämäni kauneustuotteet irtoa ihohuokosistani pelkällä vedellä, eikä ajatus kasvojeni aggressiivisesta hinkkauksesta tallinnalaisen hotellin saippualla houkuttele. Siksi tarvitsisin matkaan meikinpoistoainetta – ja sitä ei meikkipussissani ole.

Ja kun nyt ajattelen asiaa, tajuan, että tarvitsen Tallinnassa myös erillistä silmämeikinpoistoainetta ja kosteusvoidetta. Mies tuskin jakaisi kanssani kosmetiikkaostosteni kuluja (ei sillä että haluaisinkaan sitä, olenhan itsenäinen nainen), mistä tuleekin mieleeni, etten minä ole vielä edes ehtinyt ajatella sitä, onko tililläni tarpeeksi rahaa laivalippuihin, drinkkeihin, illalliseen ja hotelliin. Ajatus käy liian raskaaksi. Minua alkaa väsyttää.

 

Kukapa haluaisi olla ihminen, jonka arki vaikuttaa ankealta.

 

Spontaanius on piirre, jonka ihmiset usein mainitsevat, kun he kertovat hyvistä puolistaan, eikä ihme: Spontaanit ihmiset ovat rentoja, he osaavat tarttua hetkeen eivätkä lyttää hullujakaan ideoita. Heidän seurassaan ei käy aika pitkäksi. Kun spontaaneilta ihmisiltä kysytään, huvittaisiko heitä lähteä Tallinnaan tuosta vain, he vastaavat: ”Miksipä ei?!”

Nykyään harva uskaltaa sanoa ääneen nauttivansa siitä, että päivät toistuvat samanlaisina eikä tarvitse säntäillä joka paikkaan vaikuttaakseen mielettömältä tyypiltä. Tai ainakin heitä tuntuu olevan aika vähän. Kukapa haluaisi olla ihminen, jonka arki vaikuttaa ankealta – etenkin, kun elämämme on yhä enemmän toisten tarkasteltavana. Meidän on oltava sosiaalisessa mediassa kiinnostavia yksilöitä 24 tuntia vuorokaudessa. Siksi esitämme jatkuvasti parasta versiota itsestämme, ja siksi kaiken, mitä koemme on oltava koko ajan aivan mahtavaa ja uskomattoman elämyksellistä. Jos jossain tapahtuu jotain, sinne on mentävä ja se on koettava, maksoi mitä maksoi ja olipa se miten epäkäytännöllistä tahansa. Tinder-kuvissakin moni halailee tiikeriä, patsastelee vuoren huipulla tai heittää kärrynpyörää muskeliveneen nokasta. Kieltämättä sellainen näyttää eksoottiselta, mutta ehtiikö kaikessa siinä tiimellyksessä kertaakaan pysähtyä miettimään, minkälaista sisältöä oikeasti kaipaa elämäänsä?

Pidän seikkailuista ja Tallinnan-matka miehen kanssa olisi epäilemättä hauska kokemus. Voisimme käydä drinkeillä ja illallisella paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. Emme törmäisi yhteenkään tuttuuni enkä näin ollen saisi puhelimeeni yhtäkään viestiä, jossa lukee ”Anteeksi, mutta kuka se mies oli? OLETKO TREFFEILLÄ?!” Käyskentelisimme Vanhassa kaupungissa ja jollain sen kapeista kujista pysähtyisimme suutelemaan. Ottaisimme huoneen hotellista, ja jos hyvin kävisi, yhteinen yömme olisi kuuma ja kiihkeä. Viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista – meikit naamassa – olisi: ”Olen spontaani.”

Mutta ei, sen sijaan olen 33-vuotias nainen, joka haluaa kohdella ihoaan kuten itseään muutenkin: hellästi. Pyrin välttämään satunnaisilta sohvilta heräämistä ja sitä, että ihoni joutuisi hautumaan pakkelin alla 24 tuntia putkeen.

Ja siksi minä en tahdo lähteä spontaanisti Tallinnaan – en vaikka sielläkin myydään kosmetiikkaa.

 

Nyt minusta alkaa tuntua, että voin lopettaa selittelemisen ja opetella elämään asian kanssa. Se lienee helpointa myös ihmisille ympärilläni.

 

Ennen tunsin itseni huonoksi ihmiseksi, kun ahdistuin nähdessäni flash mobin tai jouduin selittelemään ystävilleni, miksen halunnut rynnätä ulos Ravintolapäivänä ja ostaa kokeellista ruoka-annosta pienestä sympaattisesta kojusta. Sitten tajusin, että minä en vain jaksa. Satun viihtymään kotona ja tykkään siitä, että voin tilata lempiravintolastani yhtä ja samaa ruoka-annosta vaikka vuosikausia. Ja nyt minusta alkaa tuntua, että voin lopettaa selittelemisen ja opetella elämään asian kanssa. Se lienee helpointa myös ihmisille ympärilläni.

”Ehkä voisimme vaan mennä sinne terassille”, minä sanon miehelle, kun risteilyalus on ihan vieressämme.

”Okei”, mies sanoo.

Sitten me kävelemme yhdessä terassille. Se on tarpeeksi spontaania minulle.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Siitä on vuosia, kun olen viimeksi näin vahvasti samastunut kolumniin. Itse harvemmin stressaan meikeistä, mutta kaikista muista muuttujista sitäkin enemmän; missä vessa ja missä kunnossa se on? Onko vessassa käsisuihku? Muistanko syödä, kun päivärytmi rikkoontuu? Missä vessa? Mitä jos juon itselleni krapulan ja aamulla oksettaa? Missä vessa?!
Kun asiat on suunniteltu etukäteen, pystyn hengittämään vapaammin ja nauttimaan olostani. Asioita spontaanisti tehdessäni korvissani kohisee, enkä jälkikäteen muista tapahtumista juuri mitään.

Monet ihmiset näkevät tämä piirteenä, joka on korjattava, suorastaan jonkinlaisena vammana.
Itselleni voisin kelvata näinkin.

Kiitos kirjoituksestasi.

Nina Enroth

Osaat pukea ajatuksesi ihanasti ja eläväisesti tekstiksi. Sun juttuja on kiva lukea. Ja ne snäpit! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Rehellisyyteen on helppo samaistua. Lisää näitä!

Kommentoi

Ladataan...
You must have Javascript enabled to use this form.