'ello, 'ello — eli terveisiä Lontoosta!
Jostain syystä näin kauan ehti kulumaan ennen ensimmäistä vierailuani kaupunkiin. Ensimmäiset kaksi päivää ovat menneet hujauksessa omaa aluetta ja kaupunkia tuijotellessa — loppuviikko on vielä aikaa löytää niitä varsinaisia helmiä.
Totuttelen vasta siihen, että Uljas pärjää jo miltei kokonaisen päivän ilman minua -- ja rintani juuri ja juuri miltei kokonaisen päivän ilman Uljasta. Toistaiseksi ajatus on vielä uskomaton -- ja sen toteutus vielä uskomattomampaa. Mutta niin vain hyppäsin lauantaiaamuna alennuslipun kera linja-autoon, annoin auringon sokaista silmäni ja päiväkirjan kurkistella kutkuttavasti uudesta, hurmaavasta kevätlaukustani (kiitetään taas tässä välissä Riikkaa ja hänen hutiostoksiaan).
Väinön ensimmäinen yökyläily sujui loistavasti, eli ihan turhaan stressasin. Hän oli ollut yhtä hymyä, puuro oli syöty kokonaan ja iltanukuttaminen käynyt leikiten. Äitini haki Väinön kuuden jälkeen ja me suunnattii Tomin kanssa tuttavapariskunnan tupaantuliais/nimeämis juhlaan. Heidän sukulaiset olivat olleet juhlimassa aiemmin päivällä ja me ystävät tulimme illemmalla.
Aamupala: Jogurtti ja kolme riisikakkua. Juomaksi vettä.
Lounas: Karjalanpiirakka, jonka päällä savulohta. Juomaksi kaksi lasia maitoa.
Välipala: 6 riisikakkua ( 23kcal/per kakku), juomaksi vettä + banaani ja muutama kaupan lihapulla
Päivällinen: 4 lihapullaa (omia) ja 1 dl perunamuusia. Juomaksi kaksi lasia maitoa.
Pääsin aloittaan pyöräilykauden tänä keväänä tosi myöhään. Flunssa iski just kun tiet saatiin putsattua mun pyörän sormenlevyisille renkaille sopiviksi. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta jäin pahasti työkavereista jälkeen kilometrikisassa. Nyt ei auta kuin yrittää kiriä. Työmatkaa kertyy suuntaansa 14 kilsaa, joka olis ihan sopiva matka vaikka päivittäin polkea, jos korkeuskäyrä ei näyttäis pahasti rytmihäiriöisen sydänkäyrältä.
Kaipaisin ulkomaille. Mökkiä ihan omaan käyttöön. Viikonlopuksi hotelliin. Mitä vain selkeästi arjesta poikkeavaa, irrottautumista, aikaa selkeästi vain minun ja mieheni kesken. Jos edes vain yhdessä syömään, muttei onnistu sekään.
Aloitan nyt tämän blogin tukemaan alkavaa(ja toivottavasti myös pitkään jatkuvaa) urheiluharrastustani/kunnonkohotusta. Omistan valitettavasti ylipainoa, josta haluan eroon. Toki tuota voi selitellä sillä, että olen "isoluinen tyttö" ja "lihas painaa enemmän kuin läski". Toki nuo molemmat ovat totta, mutta karu totuus on, että tuossa mahan kohdalla sitä läskiä oikeasti on.
Vihdoin ja viimein polkupyörät on kaivettu talvivarastoista, pölyt pyyhitty satulasta ja renkaat täytetty ilmalla. olen jo muutaman päivän pyörällä polkenut, mutta lyhyitä kaupunkireissuja. Eilen kuitenkin hyppäsin satulaan ja poljin tallille. Matkaa kertyy suuntaansa suurinpiirtein 7 km ja paljon mäkiä oli matkan varrella. Vähän jänniti, kestääkö se jalka, mutta ihan ilman kipuja ja reipasta vauhtia pääsin perille.
Vaihteleva työ. Välillä saa pilkkoa puita, välillä haravoida lehtiä. Toisinaan viikata pyykkejä, kantaa ruokakasseja.
Tai keittää kahvia, tiskata viikkokausien tiskejä, etsiä hävinneitä reseptejä.
Istua vierellä. Kysellä ja kuunnella. Sairaalasängyn laidalla, sohvalla, keittiön pöydän ääressä.
Taluttaa hautuumaalla. Avustaa taksiin. Toimia tulkkina. Tuudittaa päiväunille. Pissittää koiraa.
