Reilun kahden viikon päästä lähdemme kotimatkalle. Siis kahden viikon!? Tämän irtiotonhan piti kestää piiiiitkään!!! Mihin aika on oikein mennyt?!?
Todellakin, tuntuu uskomattomalta, että jo reilun kahden viikon päästä suuntaamme kotimatkalle. Olenko tehnyt kaikkea sitä, mitä olin suunnitellut tekeväni? Kyllä ja ei. Joitain yksittäisiä asioita on jäänyt...
En ole meidän lähisuvussa ainut, jolla on hankaluuksia mielensä kanssa. Ne ongelmat, jotka minulla ovat jo kauan olleet tiedossa, ovat olleet ongelmia, joista on puhuttu melko ikävään sävyyn. Henkilöstä, jolla haasteita on ollut, on puhuttu ikävään sävyyn ja syyttävästi. Ne ongelmat, josta kuulin vasta vastikään, ovat puolestaan lakaistu maton alle, sillä niin on voitu tehdä. Ja uskon, että vielä löytyy mielenterveyden haasteita, joista en tiedä pätkän vertaa – enkä varmaan tule...
Ei jäänyt vauva Pasilaan, ei.
Lähinnä, koska ei koskaan itsekään päästy sinne asti.
Voin kertoa, että kun lauantai aamuna on onnistunut pääsemään ajoissa rautatieasemalle vauvan, miehen ja kolmen hengen matkatavaroiden kanssa (miinus turvaistuin, mikä oli pakattu vanhempieni autoon aikaisin aamulla, jotta he voivat perillä kohteessa kuljettaa meidät ja vauvan turvallisesti junalta mökille), vauvan päiväunet tarkkaan ajoitettuna, syömiset mietittynä, omatkin juna-eväät...
Hotellissamme on yksi paikka yli muiden. Se on aivan allasalueen vieressä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:
...
Asun Helsingissä ja rakastan tätä kaupunkia. Ylipäänsä kaupunkeja; palvelut on lähellä ja tekemistä löytyy joka lähtöön. Olen kuitenkin huomannut, että ei tarvitse poistua edes kauas kaupungista, kun mieli alkaa jo rauhoittua ja se tunne on ihana. Kaupungin hälinästä on päästävä edes silloin tällöin.
Pienemmissä kaupungeissa kulkiessani mietin usein miksi olo on yhden päivänkin aikana todella rentoutunut. Olen päätynyt siihen, että mahdollisuus...
No eilen sitten päästiin matkaan. Ihan oli juna lädössä aikataulun mukaisesti ja oltiin tosiaan ajateltu, että kentälle keretään hienosoti aikataulun mukaisesti ja vähän jää luppoaikaakin...No ei mennyt sitten ihan putkeen....
Juna välillä Jyväskylä - Tampere olikin yli minuuttia myöhässä ratavien vuoksi ja me myöhästyttiin aijotusta jatkoyhteydestä Helsinkiin. No VR ei hommannut meille tälle välille korvaavaa taksiyhteyttä vaan meidän oli jatkettava samalla junalla Tikkurilaan....
Yleensä oman muutoksen huomaa vasta jälkikäteen. Miksi kuitenkaan turhaan odottaa. Nyt on hyvä hetki siinä missä myöhemminkin. Mitä kaikkea vuoden 2018 jalkapallon MM-kisat opettivat minulle?
Heips lukija!
Ajattelin vähän päivittää tänne kun ei oo musta kuulunut vähään aikaan.
Kuten kaikki varmaan ympäri suomen on huomannut tän helle aallon. En valita mutta valitan. Kuumuus ei haittaa kunhan kotona olis edes viileä. Ärsyttää kun hiki valuu pelkästään hengittämisestä.
Mutta täällä ollaan hengissä, oon kirjoitellut tekstejä mutta tällä puhelimella ei saa siirrettyä kuvia niin tekstit on jääneet luonnoksiksi. Olis mahtavaa ku olis joku blogi paikka missä...
Viime lauantaina oli vuorossa taas tätijuoksijan maratonmatkailua. Suuntana Satakunta ja Säkylän mansikkamaraton. Jo viime vuonna ajattelin, että vähemmän perinteistä maratoonarin kroppaa muistuttavalle, runsaasti erityisti päähikoilevalle naisihmiselle on vain itsensä kidutusta lähteä lappujuoksuille helteisiin keleihin. Viime kesänä ei juuri lämpimiä...
Oikeastaan melkein ainoa urheilumuoto
joka on itselleni kovinkin mieluisaa
on juoksu.
Tässä on nyt ollut taas pidempi kausi kun minkäänlainen liikunta
ei ole millään tavoin houkutellut eikä maistunut...