Taas vierähtänyt ihan liian pitkä aika siitä, kun viimeksi sain mitään kirjoitettua. Ei ole oikeastaan aiheita mistä kirjoittaa, enkä osaa kirjoittaa omia kuulumisianikaan näin julkisesti (ainakaan säännöllisesti), mutta kokeilen nyt saada näitä ajatuksia vähän auki.
Bussin ollessa täynnä tarjoan paikkani vanhemmalle ihmiselle, poistuessa huikkaan kuskille kiitokset. Pidän ovia auki ihmisille, moikkaan naapureita rappukäytävässä. Vanhempien ihmisten kohdalla huomaan niiaavani pienesti. Kadulla tupakoidessani siirryn kauemmaksi lapsista tai tumppaan tupakan. Kiitos, anteeksi, saisinko... pieni hymy kiitokseksi. Näin minä toimin.
Äitiysvapaa. Vuosi pois työelämästä. Arkipäivät kahdestaan vauvan kanssa kotona. Tylsistymistä ja valokuvien järjestämistä.
Mitä vielä. Tekemistä on riittänyt ja valokuvaprojektia olen tuskin aloittanut. (Ainoa saavutus tähän mennessä on kuvakirja yli vuosi sitten juhlituista häistämme. Koko projekti taitaa olla epärealistinen. Äsken tarkistaessani kuvia on tietokoneella yli 11 000.)
GAAH. Huomenna ne tulee! Nimittäin pääsykoekirjat. Ja oon sopivasti ensi viikon tiistaihin asti saikulla. Boo-hoo, ihan harmittaa.
Vähän jänskättää, toivottavasti on edes mielenkiintoiset materiaalin aiheet. Oiski jees ku ois sellaset jotka ei kiinnostas yhtään. NO mut hei sormet ristissä et on kivat matskut JA että pääsen sisään kouluun ja etiäppäi elämässä! :)
Siinä he seisoivat ovella - Herraseurani - niin komeana!
Kasvot maalattuina, essut ja huivit silitettyinä, vitsat valmiina heilumaan.
Yhtä aurinkoista hymyä, kikatusta ja höpötystä oviaukon täydeltä, kunnes äitinsä muistutti: "Mitäs teidän pitikään tehdä?"
There comes a time in life when you have to let go of all the pointless drama and the people who create it, and surround yourself with people who make you laugh so hard that you forget the bad and focus solely on the good. After all, life is too short to be anything but happy.
KARL MARX
Jos jotain olen miettinyt niin sitä, miksi toiset kaipaavat kauneutta.
Maisemia, auringonlaskuja, kastetta vain hetki sitten mullasta esiin puskeneiden krookuksien kärjissä
Vuosi sitten (23.3.2012) kuvasin ison mahani kanssa lenkkeillessäni tämän:
Nyt samasta paikasta otettu kuva näyttää tältä:
I rest my case.
I think it's very healthy to spend time alone. You need to know how to be alone and not be defined by another person.
OSCAR WILDE
Takana ihana viikonloppu. Ulkoilua, puuhastelua perheen kans, ruokaa, juomaa, seurustelua ja AURINKOA! Kyllä taas piristi. Oltiin yötä mummilassa, saunottiin rantasaunassa illalla ja vielä aamullakin. Ihanat parhaat löylyt.
