wrap me up.

Olen aina ollut onneton laittamaan hiuksiani. Siinä ne tälläkin hetkellä roikkuvat, lytyssä ja naurettavan ohuina.
Ihana kamala juhannus
Juhannus, uusi vuosi ja vappu aiheuttavat useimmiten ahdistusta. Näinä pyhinä oletettavasti on kivaa ja jotain erityistä tekemistä. Usein juhannuksena kaveriporukat pakkaavat tavaransa ja lähtevät esimerkiksi mökille järven rantaan grillailemaan, nauttimaan "virvokkeita" ja nauttimaan toistensa seurasta. Kaupungit hiljenevät ja kaikillahan on hurjan hauskaa!
Hieman enemmän kuin banaani
Välipalat ovat kyllä sellainen jännä juttu, että kaikessa pienuudessaan niissä piilee suuria voimia, mitä tulee jaksamiseen ja verensokerin pysymiseen stabiilina. Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ne koetaan silti usein jotenkin hankaliksi toteuttaa. Ei oikein keksitä, että mitä sitä ottaisi töihin, kouluun, matkalle tai lapselle mukaan välipalaksi. Sitten syödään banaani. Se iänikuinen banaani.
Cityhipin parveke vol. 2

Mun parveke näyttää paikoittain aivan ihanalta! Voitte varmasti arvata, onko vanha sohva raahattu pois, ja onko tarpeelliset nikkaroinnit tehty, kuten kesän aluksi suunnittelin... Hmmm.. No ei sen niin väliä.
Pölypallot pihalla
Montako pölypalloa mahtuu yhteen koirapuistoon? Vinkki: ei näin monta...

Niin usein kuin siitä juotte

Kun käy viinitarhalla sitä ymmärtää viimeistään, miksi Jeesus puhuu itsestään viinipuuna ja isästään tarhurina. Ei tarvitse kauaakaan kuunnella, kun lumoutuu siitä, kuinka jokainen lajike tarvitsee menestyäkseen omanlaisensa maaperän, valon ja lämpötilan. Viinintekijöiden rakkauden tekemäänsä aistii. Mikään ei ole sattumanvaraista ja jokaista köynnöstä on tarkkailtava.
Haaveissa: Pyörä

Kävin tänään moikkaamassa Nataa (me näköjään nähdään päivittäin), mutta treenaamisen sijaan päädyin ihastelemaan pyöriä... Nata osti pari viikkoa sitten tuollaisen aika päheän singlespeedin käytännössä naapurissa sijaitsevasta pyöräkaupasta, ja mä olin tänään kateudesta sininen.
Tsekatkaa nyt:
Minusta on tullut aikuinen
Siirsin blogini Lilyyn Bloggerista, enkä ole vielä oikein oppinut, että täällä luonnos kannattaa tallentaa, tallentaa ja tallentaa. Jo kaksi kertaa olen alkanut tallentaa uutta kuvaa ja kirjoitukseni on pyyhkiytynyt taivaan tuuliin. Melkoista amatöörimäisyyttä, sanon minä. Josko tänään osaisin.
Kun Flora tekee hyvää myös ulkoisesti käytettynä...*hyhhyh*
Armeija-aikainen tupakaverini on ammatiltaan hieroja eräässä rannikkokaupungissa ja eipä käy häntä kateeksi, ainakaan asiakkaiden kirjon osalta. Juu löytyy kaikenikäistä ja kokoista ja vaatimuksia laidasta laitaan, mutta yksi nousee kirkkaasti ylitse muiden. Levitevaatimus!





