.. mutta v***tus onkin sitten asia erikseen.
En muuten ikinä enää osta rfsu:n raskaustestejä: antoi kaksi ärsyttävän hämmentävää testiviivaa (ts. viivanpaikkaa) ja tänä aamuna erimerkkisellä testillä, ihan vain pessimistisen epäilykseni varmistamiseksi, täydellisen vitivalkoinen negatulos.
Ah, tuo jatkuva ihana kuvotuksen tunne. Kahvikaan ei maistu. Turvottaa, väsyttää. Voisi luulla, että olen raskaana, mutta ei, minäpä käväisin vain viime torstaina nauttimassa kolmannen annoksen sytostaatteja suoraan suoneen.
Vaihdettiin eläinlääkäriä, nyt saatiin vielä ihanampaa palvelua. Ässä-parka, on raapinut korvaansa monta päivää ja olen sitä yrittänyt putsailla, mutta tulehdushan siellä oli. Lääkäri nyppi loput karvat sieltä aikalailla peruspihtien näköisellä työkalulla. Täytynee jatkossa kaivaa työkalupakkia ennen korvannyppimistalkoita.
Jaa se oli taas kerran REENIPÄIVÄ! Me sovittiin Natan kanssa jo viime viikolla, että käydään kiskaisemassa tuo Team-tunti tänään alta pois. Tiimijutuissa mukavaa on toki se, että joutuu katsomaan omia tuloksia seinältä seuraavaan tiimituntiin asti. Näin jälkiviisaana olisin voinut ottaa esim. maveen vähän enemmän kuormaa ;)
Treenin sisältö oli tänään seuraavanlainen:
Ei sitä muuten voi kuvailla kuin helvetilliseksi. Koko viimeisen noin kymmenen vuoden aikana en ole saanut kokea mitään vastaavaa nivelteni osalta ja uskokaa pois, ne aikaisemmatkaan kipuilut eivät ole olleet mitenkään herkkuja.
Käytiin pikkuisen kanssa kerää kukkia.
Millään ei tytär meinannut ymmärtää, ettei kukkia tarvinnutkaan mennä meidän lähikauppaan maksamaan.
Ihan ensimmäinen postaukseni ja oon kieltämättä hukassa. Juttua tulis vaikka kuinka paljon, mutta millä siitä sais jotain järkevää sanottavaa. Siinä onkin sana, joka harvemmin muhun liitetään kun mun jutuista on kyse. Yleensä mun juttuja kuvaillaan lähinnä sekaviksi ja jänniks. Ehkä joskus harvoin myös hauskoiks. No mutta ehkä tässä ekassa postauksessa mun on hyvä kertoa musta ja jutuista joita tää blogi tulee pääasiassa käsittelemään.
On se kummaa, miten väkisinvääntäminen vie henkistä ja fyysistä energiaa. Mun koko kevään kestänyt ankara ja kurinalainen luku- ja työmoodi vei voimia muusta kivasta, kuten liikunnasta ja oman kropan vahvuudesta nauttimisesta. Kun ei hitto jaksanut! Joku tolkku ja uusi armollisuus itseä kohtaan vaikutti onneksi siten, etten pakottanut itseä treenaamaan väkisin. Ainakaan kovin montaa kertaa ;) Mutta nyt...voi pojat tätä oloa! En muistanut, kuinka KIVAA liikkuminen voi olla.
