Kaikki alkoi viattomasti. Tapasin muutama vuosi sitten tytön, jolla oli pahe. Pian se oli minullakin. Alkuun se oli vain kokeilua ja viihdekäyttöä. Ennen kuin huomasinkaan, harmiton kokeilu oli muuttunut päivittäiseksi pakkomielteeksi. Aamu ei voinut alkaakaan ennen kuin saisin ensimmäisen annokseni. Seuraava oli saatava viimeistään iltapäivällä.
Kävin jo perjantaina uudestaan siellä kirotussa kehonkoostumusmittauksessa, ja vaikka viidessä viikossa ei kummoisia muutoksia voi odottaa (saatika mitään absoluuttisia tuloksia ko. mittaustekniikalla), olivat kaikki lukemat menossa hyvää vauhtia oikeaan suuntaan. Jippii, mä niin tarvitsin tämän suuntaa-antavan tiedon!
Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on esillä hyvin vanhoja, vanhoja ja vähän uudempia tulppaaneja, narsisseja, muutamia helmililjoja sekä hyasinttejä. Tai siis ei kai ne itse sipulit niin vanhoja ole, vaan lajikkeet ;) Tässä maistiainen, olkaa hyvä:
On pelottavaa tajuta kuinka heikko itse on. Kuinka haavoittuvainen. Kuinka kaikki yhtäkkiä on muuttunut täysin. Ennen olin se iloinen ja täynnä elämää -tyttö. Tyttö, jolla oli aito hymy kasvoilla ja jaksoi kannustaa muita. Tyttö jolle voi kertoa huolistaan ei ole enää se sama ihminen. Aina on kuitenkin aikaa muiden huolien kuunteluu, mutta ei itsensä. Aina yrittää auttaa ja saada muut hyvälle tuulelle. Jossain vaiheessa tajuaakin, että " ei helvetti, mäki tarviin apua".
Tämä viikko taitaa mennä treenatessa, kirppistellessä ja viikonloppua odotellessa. Ja siinä sivussa Sophia tottakai pitää mut muuten kiireisenä :) Perjantaina olis tarkoitus lähteä Imatralle hyvän ystäväni Reetan luokse, koko viikonlopuksi!! Sophia jää mun äidille hoitoon, joten siinä samassa saa mun äiti viettää aikaa Sophian kanssa kerralla vähän enemmän kun ne harvemmin näkee välimatkan takia.
Vauvan myötä kotiin on kertynyt jos jonkinlaista "turhaketta". Muutamasta turhakkeesta on kuitenkin tullut välttämättömyyksiä, joista en enää luopuisi. I-ki-nä. Haluankin nyt jakaa vinkkini muille vanhemmille.
1. Langaton imuri
Aika legendaarinen kysymys, eikö? Mieleen nousee välittömästi kuva hikeä ja räkää valuvasta urheilijasta, jonka punaiseen naamaan työntyy mikrofoni...
Nyt tosin on kyse vähän toisesta asiasta, nimittäin mindfulnessista. Se tunnetaan myös suomenkielisellä nimellä "hyväksyvä tietoinen läsnäolo", mutta itse puhuisin lisäksi "välittämättömyydestä".
Jäällä kävelyä, katuruokaa Torikorttelissa. Lakritsa Snöreniä Kaivopuiston rannalla.
Minun on tapana hurahtaa helposti erilaisiin asioihin – ruokiin, harrastuksiin, elämäntapoihin, kirjalijoihin - you name it! Kuten voitte varmaan arvata, hurahdan siis niin hyviin kuin huonoihin juttuihin. Täällä Ranskassa hurahdin ensitöikseni ällömakeisiin croissantteihin ja lyhyisiin yöuniin. Onneksi ystäväni sai minut kuitenkin hurahtumaan johonkin aivan uuteen, joka vei minut täysin mukanaan. Tämä uusi rakkaus on nimeltään Bikram-jooga.
