Viime sunnuntaina juhlimme 1-vuotiasta pikkumiestä. Meillä oli 16 aikuista ja neljä lasta, vaikka paikalla olivat vain minun ja mieheni vanhemmat ja sisarukset perheineen sekä kummit perheineen. Vieraat mahtuivat hyvin siitä huolimatta, ettemme sateisesta ilmasta johtuen päässeet hyödyntämään terassia.
Poika sai paljon lahjoja: soittimia, hiekkaleluja, Plaston mopon ja keinun, polkupyöräistuimen, pyöräilykypärän, vaatteita jne.
Mahakateutta, pienenpienten nyyttien ihastelua ja haikeaa huokailua.
Neiti S on jo isopieni tyttö ja ilmeisesti tämä haikeus kuuluu äidin kehitykseen. Kauhulla ajattelen (ja toisaalta helpottuneena), että kohta minulla ei enää ole vauvaa, vaan pieni taapero. Siihen ei ole enää kuin toinen puoli vuotta aikaa. Ja se aika, se juoksee.
Väistämättä herää kysymys: haluaisinko neidille sisaruksen?
Mikä on hirveämpää kauhuelokuvassa kuin lapsi? Lallatteleva, leikkivä lapsi, jonka sisällä asuu itse pelsebuubi? Ei mikään.
Bloggaaminen ei ole ainoa ei-hikinen harrasteeni. Olen käyttänyt vapaita hetkiäni myös suunnittelemalla, kirjoittamalla, säätämällä ja yrittämällä. Tekele on nyt livenä, ja olen siitä ylpeä. Käykääpä tutustumassa: stylebook.fi – kauneutesi tekijät yhdestä osoitteesta.
Molempien kropat, itseasiassa. Ei voi olla niin paljon pelkkää hyvää, ettei joukkoon mahtuisi vähän huonojakin uutisia.
Huomenia kaikille!
Mä sain supermahtavan tilaisuuden tehdä yhteistyötä Taika-korun kanssa. Tää on mun eka oikea yhteistyö blogin kautta ja mulle tosi merkittävä asia, jonka tuun muistamaan ikuisesti. Voitte varmaan kuvitella kuinka intona olen :D Mä oon tosi ylpeä siitä että voin esitellä täällä teille näitä kauniita koruja, ja todeta vielä sen lisäksi että Taika-korun ideologia on tutustumisen arvoinen.
OH NOM!! Koska olen aika pahasti laktoosivammainen, ei mulle käy mitkään tutuimmista markettijauheista, ei edes ne "vähälaktoosiset". Olenkin metsästänyt kissojen ja koirien kanssa täysin laktoositonta proteiinijauhetta treenin jälkeen välittömästi juotavaksi, ja löysin potentiaalisen ehdokkaan sportsnutrition.fi:stä.
Tällainen video tuli vastaan internetin ihmemaassa. Kyseessä on siis tutkimuksen pohjalta tuotettu video, jonka tarkoitus on osoittaa, millaisia ääniä tietyt skitsofreenikot kuulevat päänsä sisällä.
http://www.youtube.com/watch?v=0vvU-Ajwbok
Höh ja pöh tylsät unikoulut, ihan jo masentaa aatellakin koko aihetta. Pyörrän siis tän päiväsen aiemman kirjotukseni, tehdään koulutuksista virallista vasta kun on ajateltu niitä hetki kunnolla.
Onneks päivissä on muutakin mukavaa, tässä hetkiä viime päiviltä. Kuvapostaus!
Kun muuttaa joulukuussa, muistaa keväällä lämmöllä edellisiä asukkaita
