Aion tehdä kattavamman postauksen kaikista hyvistä ravintoloista (ja omansa ehkä myös baareista), missä olen tämän reissun aikana käynyt, mutta toissapäivänä löysimme niin älyttömän herkullisen ravintolan, että se vaatii (raadin äänestyksellä) ihan oman postauksen: The Company (9th Ave & 24th St).
Moni asia suomessa on mielestäni eksoottinen kaukomaan juttu, jota ei tule kovinkaan usein ostettua kalliin hinnan, tai jo nuhistuneen ulkomuodon vuoksi. Italiassa jaksan yllättyä joka kerta, kun näen jonkin minulle eksoottisen asian kasvamassa edessäni, tai jostain ihan lähikaupungista tuotuna kauppaan. Viimeki sisiliassa koin näitä elämyksiä, kun samalla pihalla kasvoi sulassa sovussa graniittiomenia, sitruunoita, oliiveja, rypäleitä, artisokkaa ja kalloja.
Yks. Mä lähden tasan viikon päästä viikoksi Barcelonaan! Ihanaa nähdä mun tytöt ja pojat ja päästä lenkille kuiville kaduille <3
Kaks. Oon oppinnut seisomaan päälläni ilman tukea. Oon erittäin onnessani ja pystyn olee tossa jo yli minuutin!
Ilma oli harmaa, mutta mieli iloinen. Tarinaa seuraa myöhemmin.
Lontoossa sää oli harmaa ja kylmä. Mulla oli kevättakki ja palelin ehkä enemmän kuin koko talven aikana Suomessa. Vaan ei se mitään, reissu oli silti hauska.
Musta on vaan jotenkin niin siistiä, että tunnin ajomatkan päästä alkaa toinen maa. En tiedä kuinka paljon pääni räjähtäisi jos asuisin jossain Itävallassa tai Belgiassa. Junttia tai ei, välillä on hauska piipahtaa siellä viikonloppureissulla. Tämä toki tarkoittaa rajan ylittämistä. Viikon sisään sattui silmiin kaksi tapaa hankkia porttikielto tähän unelmavaltioon.
Takatalvi ei haittaa laisinkaan, kun hartioita (ja niskaa ja kaulaa ja melkein korviakin!) lämmittää herkullisen keväinen virkattu huivi (joka tänään odotti lomalta palaajaa työpöydän kulmalla..).
