Ruoka & juoma

Niin päätin aloittaa bloggaamisen, monien vuosien harkintojen jälkeen..jos tämä nyt tästä lähtisi käyntiin, vihdoinkin! Olen useasti aloittanut luonnosteluja blogini ulkoasusta ja miettinyt mitä se pitäisi sisällään..tämäpä vasta kysymys..johon taisin juuri löytää vastauksen. Muita blogeja ahkerasti seuranneena olen uskaltautunut itsekin bloggaamisen maailmaan, mutta vasta nyt, miksi?

Rakastan muotia, sisustusta, kokkailua, kaikkea itse tehtyä ja esteettisesti kaunista.

- Äitenpäivä aamuna kelpasi herätä, kun sain lohileipiä shamppanjan kera.

- Väinö on yhtä aurinkoa :)

- Mansikoita ja vaniljakastikkeella

- Thainyrkkeilyssä tuli haroiteltua hieman polvipotkuja..

- Hypin onnesta kun näin kävelyllä ensimmäisen kerran kukkia

- Meidän ihanat pojat ♥ Albus ja Poirot 

Joskus kun pyörii herkkujen parissa mopo lähtee aivan käsistä. Tämä viikonloppu on ollut juuri sellainen. Eilen oli ravintolapäivä ja pistettiin pystyyn kahvila. Pidimme ystäväni kanssa leipomistalkoot ja olen todella ylpeä suorituksestamme, koska kumpikaan meistä ei ole mikään muffinssi-/kuppikakkuprinsessa. Löysimme takuuvarman reseptin!

Tässä mustikka-vadelmamuffinssit…

Puolivuotiskirjoitus on pian jo viikon myöhässä, enkä tietenkään ole edes aloittanut, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä. Kauniit kesäilmat kutsuvat lenkkeilemään ja eilen kävimme isimiehen kotipaikkakunnalla mökillä hakemassa Papulle syöttötuolin ja potan (isin vanhat, eli retrokamaa), sekä mattoja lattioille.

Potasta ei ole kuvaa, kun ei se nyt niin ihmeellinen ole. Kuvia siis mattojen valtaamasta lattiasta, sekä Papusta syömässä: 

Olen nauttinut tästä viikonlopusta erityisen paljon. Yleensä tykkään olla yksin ja touhuta omien harrastusten parissa, mutta joskus tulee kuitenkin se olo että on pakko päästä ihmisten ilmoille.

Kaikkea mukavaa pientä touhua on ollut. On käytetty kissaa ulkona valjaissa (tulossa postaus myöhemmin), touhuttu kukkapenkkien parissa, leivottu pizzaa ja seurattu euroviisuja. Miksi Suomea aina edustaa joku nobody neverheard yhdenhitin-ihme artisti? Kysympä vaan.

En ole koskaan liioin pitänyt ruoanlaitosta. Se on vaivalloista, aiheuttaa sotkua, eikä ruoasta tule edes hyvää. Yritän siis usein luistaa kokkaamisesta tekosyiden varjolla. Kun mies taas rakastaa kokkailua ja tekee todella hyvää ruokaa, niin minä voisin mielestäni keskittyä vaikka siivoamiseen.

Aina välillä näissäkin jutuissa vilisee se minun kuuluisin sitkuni - sitku meillä on se vanha puutalo, vähän kotieläimiä ja paljon lapsia - ja tähän saakka tämä sitku on tuntunut epätodelliselta ja utopistiselta haihattelulta: hei come on, missä Tampereen läheisyydessä olisi muka maailman kaunein hirsitalo navettoineen ja pittoreskeine aittoineen? No, tänään se sitten löytyi. Nimittäin sieltä Pihlajamäen Kotitilalta.