MinnaM kirjoitti palstalleen sarjasuosituksen Netflixin käyttäjille ja se innosti minua kirjoittamaan jutun omista Netflix-suosituksistani. Netflix on täynnä loistavia elokuvia ja tv-sarjoja, mutta ihan rehellisiä jos ollaan niin siellä on myös ihan hirveä määrä p*skaa. Siksi on hyvä joskus saada vähän vinkkejä mitä palvelusta kannattaa etsiä sen sijaan että lähtisi itse sokkona kahlaamaan valtavaa tarjontaa läpi.
Tänään oli taas suuri päivä neidin elämännuoralla: Linnanmäki first time ever! Säähän suosi ihan yhtä paljon kuin kaikilla muillakin ennakkoonsovituilla Lintsi -reissuilla: kylmä ja vesisade. Innostui se Hurjimus-äitikin pitkästä aikaa ja kävi nuttura heiluen keikkumassa (lue: kiljumassa) Kiepissä.
Aurinko! Se ehkä pilkahti!
Kävin katsomassa kuumeisesti odottamani To the Wonderin. Terrence Malickin uusin elokuva on tarina ukrainalaissyntyisestä naisesta ja amerikkalaisesta miehestä, jotka rakastuvat Pariisissa ja muuttavat yhdessä Oklahomaan. Rakastuminen on kevyt, varjeleva ja vääjäämätön. Niin kuvallisesti kuin sisällöllisestikin elokuvan kauneinta antia. Jo siinä ollaan kuitenkin jo yksin. Naiselle rakastuminen on kuin tanssia, mies vaikenee, mutta tuntee. My sweet love. At last. My hope.
"If the 1960s were a wild weekend and the 1980s a hectic day at the office, the 1970s were a long Sunday evening in winter, with cold leftovers for supper and a power cut expected at any moment" on kirjailija Francis Wheen summannut 70-luvun ajan hengen.
Ei, kyseessä ei ole viime yönä näkemäni uni. Kyseessä on tulevan Muumit Rivieralla -elokuvan synopsis, joka tipahti juuri sähköpostiini.
Olen suuri Ihmemaa Oz -kirjojen fani. Ne olivat suosikkejani lapsena ja vielä varhaisteininäkin. Näin ollen Mahtava Oz oli jonkin tason must-see-elokuva.
Pahoittelen blogihiljaisuutta, se on johtunut kiireisestä opiskelukeväästä. Elokuvia olen toki katsellut, varsin paljonkin. Aika ei vain ole tuntunut riittävän niistä kirjoittamiseen. Ennen kuin nyt.
Kun oikein pahasti stressaa, on hyvä ripustaa aivot hetkeksi narikkaan ja katsoa kunnon hömppää. Olen katsellut paljonkin eri komedialeffoja viimeisen kuukauden aikana. Aloitetaan Pitch Perfect -elokuvasta.
Kuva: Warner Bros
Toukokuussa leffateattereihin tulevan The Great Gatsbyn (suom. Kultahattu) musiikkia on hypetetty ennakkoon niin, että odotukset alkavat olla katossa.
Hollantilaisen Jan Kounenin hapokas Blueberry-filmatisointi yllätti minut muutama vuosi takaperin olemalla erittäin väkevä elokuvatrippi.
Hemmottelin itseäni eilen ja lähdin viettämään kaupungille vähän omaa aikaa. Kävin katsomassa Mahtava Oz 3D leffan, joka osoittautui aika humoristiseksi. Yllätyin ihan positiivisesti.
