Kirjat

Perjantaissa on aina ihan oma fiiliksensä. Ihan niinkuin ilmassa olisi jotain taijanomaista. Tai sitten tämä tuntemus voi johtua myös siitä, että nukuin yön aivan tavattoman huonosti flunssan takia ja pääkoppani on hieman höntin oloinen. Oli miten oli nyt on perjantai! Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että gradukansio sulkeutuu hetkeksi ja keskityn aivan muihin juttuihin, johonkin paljon tärkeämpään. Voi olla, että tämä flunssan aikaansaama olo sai minut taas pohdiskelemaan. 

Se oli sellainen vähän erikoinen ihminen.

BioSignature ja perään intensiiviset selkä-hauistreenit legendaarisella Mayor's Gymillä olivat resepti, jolla tämä päivä laitettiin käyntiin!

Hamsterihupsis. Tänään oli Metsossa poistokirjojen myynti ja ehkä tuli hieman hamstrattua noita lastenkirjoja. Mitään muuta en ees katsonut tai ostanut.

(Jep karsee sohva, uus on hankintalistalla. Niin ja huomatkaa toki ihana kirjojen-kuvaus-kaveri)

Olen haaveillut lukupiiristä jo kauan. Että luetaan jotain kiinnostavaa yhdessä, sitten juodaan teetä (tai viiniä), syödään keksejä ja keskustellaan kirjasta. Luonnollisesti olin siis aivan täpinöissäni, kun pääsin Koko lailla kirjallisesti - palstan lukupiirin ensimmäiselle kierrokselle mukaan.

Koko kevääni painottuu kotimaisen kirjallisuuden opiskeluun, joten on ajankohtaista pohtia, millaista kirjallisuuden opiskelu minun näkökulmastani on.

1) Kirjallisuutta voi opiskella luentokurssilla, jolloin pääsee sosiaalistumaan jopa kerran viikossa luennolla, tai no luennollakin on helppoa vaan vetäytyä takariviin haaveilemaan.

Kun ei ollut Roope Lipastin Rajanaapuri-kirja lainattavissa paikallisesta kirjastosta (täytyy odotellla kirjan palautumista hyllyyn :) ) niin meninpä sitten pitkästä aikaa katselemaan löytyisikö mitään mielenkiintoista lainattavaa dvd-hyllystä.  Ja löytyihän sieltä melkoinen läjä. Oli pakko lopettaa hyllyjen läpikäyminen kun en kehdannut enempää lainata kerralla - vaikkei niissä taida olla mitään enimmäisrajaa.

Elokuvakatselmukseni aloitin Jane Austenin jalanjäljillä. 

1. Uskovaiset ja muuten vain tavalla tai toisella "onnelliset" ihmiset, joiden mieltä eivät paina arkirealismi tai ympäristökatasrofi. Nämä ihmiset ärsyttävät, sillä olen kateellinen heidän keveydelleen. Heillä on pakopaikka, voimanlähde, etulyöntiasema. He eivät koskaan murskaannu pahan alle. Itse kärsin suunnattomasta realismista ja tosiasioiden tajusta. Se on epäterveellistä. Luin juuri lehtijutun, jossa kerrottiin että negatiivisuus sairastuttaa. Köh.