Maaliskuun Trendissä poliitikko, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson, 25, sanoo inhoavansa pelon politiikkaa, jossa ratkaisuksi annetaan vain yksi vaihtoehto.
"Se on pahin kusetus, sillä vaihtoehtoja on aina."
Sama ajatus tuli vastaan Kolmannen maailman puheenvuorojen ensimmäisessä puheenvuorossa, jossa Johan von Bonsdorff esittelee intialaisen sosiologin Ashis Nandyn ja samalla Gandhin ajatuksia.
Ystävältä lainaamani Gretchen Rubinin The Happiness Project on nököttänyt kirjahyllyssäni ties kuinka kauan. Jotenkin en kamuni kehuista huolimatta osannut tarttua siihen, koska (kuten ehkä muistatte), olen viime aikoina alkanut kyseenalaistaa ajatusta jatkuvasta itsensä kehittämisestä.
Rakastuin toissa viikolla Arne Nevanlinnaan, 87 vuotta. Tutisevakätinen vanhus lumosi minut pienellä puheellaan Kirja, joka muutti elämäni (WSOY 2013) -kokoelman julkaisutilaisuudessa. Tällaisina lyhyinä hetkinä ymmärrän paremmin Jenni Haukiota, vaikka itselläni kyse oli enemmän platonisesta ihailusta.
Tähän ikään päästyäni huomaan päivittäin, että asiat ovat kehittyneet huonompaan suuntaan. Miksi trendikkäimmät hipsterit ja mitkä lie hypettävät entisaikojen jutuista vain suuria silmälaseja, Cousteau-pipoja (kuva: Kalev.com), putkikasseja ja tuuheita kulmakarvoja - eli muotia? Mutta kukaan ei tuo takaisin oikeasti hyviä juttuja? Takaisin palauttaisin ainakin nämä:
Toisinaan kirpputoreilla tulee vastaan esine, jossa ylevyyttä etsitään niin riemastuttavan mauttomasti, että se kääntyy mauttomuudesta takaisin ylevyydeksi. Kuten nyt.
Tämä minitaulu löytyi viikonloppuna Laiskan kirppikseltä. Taustapuolen tarra kruunaa täysmuovisuuden. Hinta "24 karaatin kultaukselle" sopivasti 1€.
Kuva siistiltä kirjahyllyhetkeltä, mukana myös apulaissotkijat.
Olen tunnustanut jo niin monta lukemisesta johtuvaa kummallisuutta elämässäni, ettei tämä uusin tunnu missään: olen tosi vihainen, kun en tiedä, missä on kotonamme on kirja, jota en tosin ehkä edes omista.
Makkara. Vatsamakkara. Se on roikkunut mukana jo jonkin aikaa ja vaikka muuten aika armollisesti kehoani kohtelenkin haluaisin palauttaa makkaran raskautta edeltäneeseen tilaan ja kohottaa kuntoani vähintäänkin siihen samaan pisteeseen.
Perjantaissa on aina ihan oma fiiliksensä. Ihan niinkuin ilmassa olisi jotain taijanomaista. Tai sitten tämä tuntemus voi johtua myös siitä, että nukuin yön aivan tavattoman huonosti flunssan takia ja pääkoppani on hieman höntin oloinen. Oli miten oli nyt on perjantai! Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että gradukansio sulkeutuu hetkeksi ja keskityn aivan muihin juttuihin, johonkin paljon tärkeämpään. Voi olla, että tämä flunssan aikaansaama olo sai minut taas pohdiskelemaan.
Kuvakaappaus sivulta My modern metropolis.
Hyvää kirjapäivää! Havahduin tänään, että nyt vietetään World Book Daytä. Hauskaa - vaikka itse vietänkin sitä joka päivä.
