Maailmassa on liian vähän ihmisiä, joiden kanssa voi puhua runoudesta

Ladataan...

Otsikon lausetta olen ajatellut pitkään. Lyhyen ikäni aikana en ole ollut monissakaan tilanteissa, joissa runoudesta puhuminen olisi ollut luontevaa. Muutamat kavereistani sanovat ylpeästi jopa vihaavansa runoja. Minäkin olen myöhännäisherännäinen. Tarvittiin velvollisuus kirjoittaa pari runoa, ja ammattilainen antamaan palautetta niistä. Ammattilainen sanoi, että runoni ovat kuin ongelmanuori potkimassa mummoja R-kioskilla. Jostain syystä innostuin ja jatkoin kirjoittamista.  

Tänään...

Share

Virkistävä yksinäisyys

Ladataan...
MinnaT Oisko tulta?

 

Viikko yksin. Outoa. Ensin en oikein osaa olla. Sitten yritän saada ajasta kaiken mahdollisen irti.

 Tulee kiire suorittaa kaikki, mikä on hankalaa silloin kun on kiire töihin, kiire töissä ja kiire kotiin. Tapaan ihmisiä, käyn kauppakeskuksessa hankkimassa puuttuvan tuotteen, ehdin terassille, elokuviin, pyöräilemään, uimaan. Ja teen tietysti ilman...

Share

Miten kaikki on mahdollista

Ladataan...

Tällä hetkellä voin sanoa, että olen saanut kaiken, mitä olen ikinä toivonut. Vuoden takainen työttömyys, murhe ja epätoivo ovat muistona vain, ja voin vain ihmetellä, miten nopeasti ja arvaamatta kaikki muuttui taas hyväksi. Elämme uskomattomia aikoja, ystävät.

Työstän hurjaa vauhtia kuvitusta uuteen...

Share

Rakkaudesta Saisioon

Ladataan...
HeidiNK Elämänmeno

Ajattelin valaista teitä hieman siitä, mistä tämä blogi on saanut nimensä. 

Tein yliopistossa laajan sivuaineen kotimaisesta kirjallisuudesta. Joka kurssiin kuului aika pitkät kirjalistat, jotka oli luettava - huvitti tai ei. Nyt en enää muista minkä kurssin lukulistaan kuului Pirkko Saision Elämänmeno (1975). En ollut aikaisemmin lukenut Saisiota, enkä oikeastaan tiennyt koko ihmisestä yhtään mitään. Tartuin kirjaan kuten mihin tahansa muuhun, ajatuksella no kai tää on...

Share

Tietämisen ja tekemisen ero

Ladataan...
Satu Lepistö Vaeltaja

Käsikirjoitus on nyt edennyt siihen vaiheeseen. 40 000 sanaa, vähän vaille.
Tiedän, mitä nyt pitäisi tehdä. Tuntuu samalta, kuin silmien edessä pyörisi lihamylly ja siihen pitäisi nyt sitten tunkea sormet. Ilolla, vieläpä. Seuraavat kuukaudet merkitsevät kaiken kirjoitetun purkamista sana sanalta. Ajankuvan viilaamista. Aikamuotojen, sanamuotojen tarkistamista. Sen kysymistä itseltään, mikä tässä tarinassa muka jaksaisi kiehtoa muitakin.
Tarina on hyvä, mutta olenko sen osannut...

Share

Heippa taas!

Ladataan...
kissanpentu BÖÖ!

Olen menossa Linnanmäelle. Miulla on kädessä hupiranneke jonka isä osti eilen Prismasta. Ajetaan Helsinkiin menevää moottoritietä ja kuunnellaan radiota. Taivaallakin on vain vähän pilviä. Minulla on päässä keltaiset aurinkolasit. Olen lukemassa kirjaa jonka nimi on Haku päällä.

Linnanmäellä. Kirnu ei ole käytössä. Voi ****.

Tulossa Linnanmäeltä. Kävin uudessa Kingissä. Ei ottanut mahanpohjasta enkä kiljunut. Se oli kiva.

Keskiyöllä kotona. Käyn nukkumaan. Öitä!<3

Share

Draaman kaari

Ladataan...
Satu Lepistö Vaeltaja

Romaanihenkilö on loogisempi kuin oikea ihminen.
Kirjoitapa romaanihenkilö yhtä älyttömäksi, yhtä lailla ilman motivaatiota toimivaksi, hetken mielijohteesta liikkuvaksi kuin itse olet.

"Epäuskottavaa", sanoo hovikriitikko. Ja oikeassa on.

Tosielämän jännitystä; missä ovat avaimeni? Minkä tapaamisen olen tänään unohtanut? MIKÄ TUON IHMISEN NIMI ON? MISSÄ LAPSET OVAT, KENEN KANSSA JA MITÄ TEKEMÄSSÄ?

Onko minulla ripsiväriä molemmissa silmissä? Tietysti on, ja myös...

Share

Muumeista

Ladataan...
pinja_p Kun elämä hymyilee

Tein hetki sitten sellaisen päätöksen, että opettelen lukemaan muumeja. Viime kirjastokäynnillä hipsin lastenosastolle ja nappasin mukaan Janssonin omasta hyllystä pari muumia. Niitä, jotka on tarkoitettu aikuisille ja joiden ymmärtämiseen tarvitsee näköjään olla lähes kaksikymmentä vuotias. Sitten otin pullollisen vettä ja lasin mukaani ja luin. Ahmittuani ensimmäisen kirjan parissa tunnissa, siirryin seuraavaan. Ja olin koukussa. Lempparimuumia en ole vielä valinnut, mutta ehkä kohta....

Share

Tarina Tarinasta osa 7

Ladataan...
Silkkitassu Satuilua

TARINA TARINASTA - OSA 7

Lähestyin tummaa väkijoukkoa hitain ja hieman pelokkain askelin. Ryhtini oli kuitenkin suoristunut Lontooseen paluun jälkeen. Kaupunki herätti muistoni syvältä muistini sokkeloista eloon ja sai minut nuortumaan. Mitäpä tumma olut ei parantaisi.

Naurahdin. Väkijoukosta kuului kuiskauksia sieltä täältä ja sain osakseni oudoksuvia vilkaisuja. Nyökkäsin päätäni muutamille vanhoille tutuilleni, mutta muut jätin omaan arvoonsa. Väki teki tietä, kun...

Share

That summertime sadness

Ladataan...

 

“Even so, there were times I saw freshness and beauty. I could smell the air, and I really loved rock 'n' roll. Tears were warm, and girls were beautiful, like dreams. I liked movie theaters, the darkness and intimacy, and I liked the deep, sad summer nights.”

(Haruki Murakami, Dance Dance Dance)

Share

Pages