On kaunis, lämmin päivä. Suomessa lomaileva, pahaa-aavistamaton Jemina näkee isänsä loikoilemassa aurinkotuolissa kirjaan uppoutuneena.
Jemina: Mikä kirja?
Isä: Ai tämä? 50 Shades - Sidottu. Tosi hyvä!
Jemina: 
Ja tämä tarina on muuten karmivuudestaan huolimatta tosi.
Oscar Wilden patsaan vierellä Dublinissa on pilareita, joissa on lainauksia häneltä, yllä yksi suosikeistani.
Ever tried. Ever failed. No matter. Try Again. Fail again. Fail better.
- Samuel Beckett
Mikael Niemen Veden viemää, Like 2013, suom. Jaana Nikula.
Lukukokemus voi olla hyvin avartava. Se voi olla myös hyvin ahdistava. Kohdalleni sattui näiden molempien yhdistelmä, kun luin Åsne Seierstadin kirjoittaman Kabulin kirjakauppiaan. Oikeastaan voisi sanoa, että hän on kirjannut, eikä kirjoittanut, sillä kaikki kirjassa on totta ja oikeasti tapahtunutta.
Mitä tehdä, kun mies ilmoittaakin että haluaakin lapsia? Klaudia ja Ben viettävät täydellistä nuorenparin elämää Manhattanilla matkustellen ja uusia ravintoloita kokeillen, panostaen täysillä uraan ja spontaaneihin viikonloppumatkoihin. Kunnes Ben innostuu tuttavaperheen lapsesta niin paljon, että haluaa oman, vaikka kummallekin oli koko parisuhteen ajan selvää, että he ovat child free eivätkä childless.
Jaksan joka vuosi ihmetellä siten, miten omenapuut kukkivat. Minusta huolimatta. Aina ne tulevat ja tuovat kesän. Ihmettelen, jos taivaassa ei ole kukkivia omenapuita. Minusta ne ovat taivaallisia; kauniita ja kaihoisia. Älkää kertoko kellekään, mutta kukkivat omenapuut saavat minut itkemään.
