Olen nyt virallisesti kokki Henri Alénin fani (terveisiä vaan Henri, olet ihana). Henri tekee hyvää ruokaa ja Henrillä on hyviä ideoita. En ehkä voi monistaa (enkä syödä) Henriä mutta voin syödä Henrin ideoiman jälkiruoan ja kehua Henriä. Tai siis syödä ravintola Murun Tahdon2013-kampanjalle suunnitteleman jälkiruoan. Ja sitten vielä juon Tahdon-drinkit päälle Demossa, Chef & Sommelierissa, Juuressa ja Latvassa.
Miten mainiota! Kerrassaan loistavaa! Kuulin alkuviikosta että lauantaina 15.6. on Puumalassa isompi kirppistapahtuma! Mahtavan kuuloista! Kuulostaa siltä nimittäin siltä että nyt on mahdollisuus tehdä oikeita löytöjä. Vanhoja vaatteita, vanhoja suomalaisten muotoilemia esineitä, kalusteita ja kaikenlaista muuta jännää. Itse olen aikaisemmin samalla paikkakunnalla järjestetyssä kirppistapahtumasta löytänyt viidellä eurolla Artekin Aalto keittiötuolin. Ei mikään tyhmä hankinta.
Tänään ajattelin pitkästä aikaa lukea kirjan. Kirjakaupasta löytyi monia uutuuksia kesäillan ratoksi, mutta tämä vei täysin huomioni. Staalo kertoo taruolentoja tutkivasta Susso Myrénistä joka lähtee pohjois-Ruotsiin tutkimaan pihamaalla nähtyä outoa olentoa. Pian hänelle selviää, että samaan aikaan lapsi on kadonnut pohjoisen salomailla, eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
Peukalonpään kokoinen lihapala ja kaksi miniporkkanaa ristissä. Edesmenneen Loft-ravintolan piskuinen ja huutavan nälän jättänyt pääruoka-annos tuli mieleen viime viikonloppuna, kun istuin kauniin piperrysannoksen edessä A21:ssä. Todella kauniisti asetellun ja todella maukkaan, mutta siitä huolimatta pienen annoksen edessä.
Mitä kovaa matkakuumetta potevalle ei saisi antaa nenän eteen? No ei ainakaan Lonely Planetin Traveller lehteä!
Eilen Travellerin tuorein numero saapui postin mukana ja tänään töiden jälkeen istahdin sen ääreen. Kävi kuten joka kuukausi, kahvinikin jäähtyi kun jäin katselemaan lehden ihania maisemakuvia. Kuvittelin jo itseni kävelemässä Luxemburgin keskustan pikkukatuja pitkin, nuuhkimassa Provencessa laventelipeltoja, ja niin edelleen...
Jos olisin nyt Suomessa niin odottaisin sunnuntaita kuin kuuta nousevaa ja syynä olisi tämä nainen:
