En yleensä seuraa uutuuskirjallisuutta juurikaan. Mutta usein innostun, jos jostakin kirjasta on tehty elokuva. Luultavasti kirja on silloin hyvin visuaalinen, ja visuaalisuudesta minä pidän. Nähtyäni trailerin The Great Gatsbysta totesin, että nyt lienee viimein aika lukea Kultahattu. Olin kuvitellut sen jotenkin pölyiseksi ja konservatiiviseksi kirjaksi. Miten väärässä olinkaan!
Minä harvoin rakastun blogiin.
Sushin ystävät hoi! Pursimiehenkadulle on hiljattain avattu uusi sushiravintola, Fubuki Sushi. En ole aiemmin ollut mikään suurempi sushimimmi, mutta kun Paddy kävi moikkaamassa ravintolassa työskenteleviä ystäviään ja toi kotiin maistiaislounaat, olin myyty.
Uusi tapahtuma Hangon muutenkin runsaissa kesätapahtumissa alkoi viime viikonloppuna - Hangon Puutarhaviikko.
Itse olen ollut mukana järjestämässä kolmea tapahtumaa, Lähituotemarkkinat, joihin oli tarkoitus houkutella paikallisia tuottajia ja käsityöläisiä.
Tuottajilla vain tuntui olevan kädet täynnä työtä kevätkylvöjen ja muiden järjestelyjen takia, ja nekin Sjöbergin perunat ja munat joita saimme myyntiin menivät heti kättelyssä.
'ello, 'ello — eli terveisiä Lontoosta!
Jostain syystä näin kauan ehti kulumaan ennen ensimmäistä vierailuani kaupunkiin. Ensimmäiset kaksi päivää ovat menneet hujauksessa omaa aluetta ja kaupunkia tuijotellessa — loppuviikko on vielä aikaa löytää niitä varsinaisia helmiä.
Olen ajatellut aiemmin, että miehiltä puuttuu se osa aivoista, joka saa tuntemaan itsensä huonoksi vanhemmaksi. Ei ole lainkaan tavatonta, että naiset kutsuvat itseän huonoiksi äideiksi, mutta vastaavaa syyllisyyttä en ole itse tuntenut. Paitsi nyt.
