Onnen hyrskäyksiä Maximin avajaisissa

Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: Finnkino & Maxim

 

Kun elokuvan nimi Phanton Thread, ilmestyi valkokankaalle, tunsin syvän onnen hyrskäyksen: Seuraavat kaksi tuntia viettäisin käpertyneenä tähän isoon nojatuoliin, pöydällä tapaksia ja punaviiniä, eikä maailmassa olisi mitään muuta kuin minä ja hieman häiriintynyt pukusuunnittelija Reynolds Woodcock (eli upea Daniel Day-Lewis). 

Eilen kävin Maxim-elokuvateatterin kutsuvierasavajaisissa, ja ilta oli ihana henkireikä tähän muuten aika kammottavaan viikkoon. Lapsi on ollut kotona kovassa kuumeessa, ja mun tietokirjan käsikirjoituksen deadline on helmikuun lopulla. Tällä yhdistelmällä teen töitä öisin ja olen täysin maani myynyt.

(Hehehe, maansa myynyt on siitä huvittava sanonta, että kyseessä on etuoikeutetun ihmisen ongelma: hänellä on ollut maa, joka myydä. Raisa kysyi, että nauraako maansa myynyt matkalla pankkiin. Öhöhöhö, puujalkahuumori kukoistaa toimistolla. Joka tapauksessa, tuo sanonta kuvaa minua, koska kirjan kirjoittaminen on tietenkin siisteintä, mitä olen pitkään aikaan työrintamalla tehnyt, joten turhaan tässä valitan.)

Hengailin avajaisillan juhlat vanhojen kavereiden, Uuden Muusan Eevan ja Isyyspakkauksen Tommin kanssa. Paikalla oli näyttelijöitä ja muuta elokuvaväkeä, ja tunnelma oli mainio. Tunsin pienen häpeän piston sielussani, sillä olin missannut virallisen kutsun, ja en ollut ihan tajunnut, kuinka hienosta juhlasta oli kyse. Niinpä vedin college-mekossa ja maihareissa iltapukujen ja korkkareiden keskellä. En enää hirveästi häpeä elämässäni mitään, mutta alipukeutuminen nolottaa: Pelkään, että muut ajattelevat minun olevan niin ylimielinen, etten viitsinyt pukeutua juhlaan sopivalla tavalla.

Eevan sanat lohduttivat: "Jos huomaan olevani alipukeutunut, otan kaksi kertaa paremman ryhdin ja jatkan juhlia."

Olin etukäteen fiilistellyt sulku-uhan alla olleen Maximin uudestaan avaamista, ja teatteri oli juuri niin glamour kuin vain toivoa saattoi.

Mä olen leffafriikki, ja ennen Alpun syntymää katsoin helposti sata elokuvaa vuodessa. Kävin elokuvateatterissa yleensä kahdesta neljään kertaa kuussa. Lapsen syntymän jälkeen kaikki aika on kortilla, ja jos saa vapaaillan, pitää miettiä tosi tarkkaan, miten sen käyttää. Yleensä valitsen mennä kavereiden (tai jos oikein luksuksesta on kyse, niin Tikin) kanssa syömään ulos. Elokuvateatteriin meneminen karsiutuu helposti pois, koska se ei ole ihan niin yleellistä kuin ulkona syöminen ja viinin juominen.

Maxim tuo elokuvateatterimahdollisuuden takaisin listalle, koska se tarjoaa molemmat. Se, että elokuvaa katsoessa voi syödä tapaksia ja juoda viiniä upgreidaa elämyksen. Helsingissä sama mahdollisuus on tarjolla myös Kallion Rivierassa (jota fiilistelin taannoin) ja Korjaamolla. Näitä paikkoja ei todellakaan ole liikaa, sillä usein liput näytöksiin on loppuunmyyty, jolloin ex tempore -hauskuuttelulle ei jää mahdollisuutta. 

Ja ai että, Maximin kaksi remontoitua salia ovat nyt upeat. Kuten aiemmin kerroin, noin 600 asiakaspaikan teatteri on nyt supistettu 250 paikkaan. Tämä tarkoittaa reilua jalkatilaa, muhkeita nojatuoleja ja pieniä pöytiä, joille laskea ruokansa näytöksessä. (Elokuvateatterissa pahinta on vieraat ihmiset, ja nyt pystyy olemaan heistä vähän kauempana kuin tavallisessa teatterissa.)

Katsoin illan elokuvan lempipaikaltani: parven ensimmäiseltä riviltä. Phantom Thread oli täydellinen ensimmäinen elokuva uudessa Maximissa. Se on visuaalisesti ihana, sen äänimaisema on nautinnollisen intensiivinen ja se on juuri tarpeeksi eksentrinen tällaiseen art house -teatteriin. Hahaha, Tommi kertoi elokuvan jälkeen, että hän käy mieluiten katsomassa starwarseja ja sellaisia, joten tämä oli hänelle vähän kummallinen setti. (Itsekin käyn toki mielelläni katsomassa starwarseja, mutta välillä pitää nähdä vähän jotain arstympaa, koska siitä tulee omahyväinen kulttuurihipsteri-fiilis.)

Ah, ihana ilta! Ja kotona odotti oma pikku nuhanenä, joka on nyt niin innoissaan uudesta keltaisesta roska-autostaan, että halusi nukkua sen kanssa. (En suostunut antamaan roska-autolle pusua, vaikka Alppu oli sitä mieltä, että auto ansaitsee iltapusun siinä missä hänkin.)

 

Maxim avaa ovensa 9.2. perjantaina

 

Lue myös:

Maxim avataan uudestaan, tässä kolme syytä miksi se tämä on kulttuurin voitto

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Share

Kommentit

BT (Ei varmistettu)

Hieno, mutta Riviera on ihanampi :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Riviera on ihana!

emmms (Ei varmistettu)

Ihana Alppu :'D Itsekin olin enemmän starwarshenkistem leffojen ystävä mutta ehkä sellaisiakin kehtaa Maximiin tulla katsomaan. Nimim. Ei kulttuurikodin kasvatti

Juliaihminen
Juliaihminen

Starwarsit ovat tärkeää kulttuuria! Aion toki siirtää ne kulttuurikodin perintönä lapselle :D

Dressylady

Oi hitsi, tuo uusittu Maxim vaikuttaa ihanalta! Tykkäsin vanhastakin, mutta uusi vaikuttaa vielä paremmalta, etenkin tuo että tilaa on enemmän :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä! Joskus sitä vain kaipaa vähän tilaa!

Kommentoi