Silloin naiseuteni koki kolauksen

Lilies & Life

 

Olen aina ollut tyttömäinen ja naisellinen. Tykkään pastellisävyistä, erityisesti vaaleanpunaisesta, käytän koruja ja mekkoja, meikkaan ja pidän pitkistä hiuksista. Toisaalta, minussa on myös "epänaisellisia" asioita; lempilelujani olivat pienenä dinosaurukset ja sähköinen autorata, harrastin ala-asteella koripalloa ja hip hop-tanssia, tykkään (nykyään) oluesta ja ruumiinrakenteeni on aina ollut melko vankka, ei pieni tai siro.

 

Näiden pinnallisempien asioiden lisäksi olen oppinut, että myös terveydentila voi vaikuttaa omaan naiseuteen.

 

Työskentelin tammikuussa 2011 kahdessa työpaikassa. Olin kärsinyt pari kuukautta alavatsakivuista ja mielestäni toinen puoli mahasta oli kummallisesti koholla. Tein raskaustestin jos toisenkin, mutta ne olivat aina negatiivisia (kuten pitikin siinä kohtaa.) Kävin kahdella terveyskeskuslääkärillä. Molemmat tekivät gynekologisen tutkimuksen. Toinen ei löytänyt mitään poikkeavaa, toinen sanoi, että kohtuni on kuulemma suurentunut, mutta sitä ei tarvitse tutkia (vaikka olin 20-vuotias synnyttämätön nainen??) Pyysin molemmilta lääkäreiltä lähetettä keskussairaalaan ultraääneen, mutten sitä saanut.

Eräänä iltana alavatsani kramppasi ja muljahteli epämukavasti. Aamuyöllä iski jo niin järkyttävä kipu vasemmalle puolelle alavatsaan, että itkin sikiöasennossa. Meinasin soittaa ambulanssin, mutta päätin kuitenkin odottaa jos kipu menisi ohi ja se menikin, vähitellen. Seuraavana aamuna varasin jälleen ajan terveyskeskukseen. Tällä kertaa sain tk-lääkäriltä vaatimalla kiireellisen lähetteen naistentautien poliklinikalle keskussairaalaan. Lähdin polille samantien. Täytin esitietolomakkeen ja odottelin milloin joku lääkäri ehtisi tutkia minut. Pian tuli tieto, että menen ensimmäiseksi ultraääneen.

Sisäinen ultraäänitutkimus tehtiin ja lääkäri jäi tuijottamaan näyttöä. Sitten hän vilkaisi hoitajaa. He kutsuivat toisen lääkärin paikalle. Tämä sanoi ääneen; "se ei sieltä kyllä lähde ilman operaatiota."

 

 

Mun vasemmassa munasarjassa komeili suuri kysta. Siis oikeasti aika iso. Halkaisija ultran mukaan lähes 20 cm. Ei ihme, että oli vähän alavatsa ollut koholla...

Kystat ovat melko yleisiä, monelle naiselle tuttu vitsaus. Kyseessä on yksi tavallisimmista lisääntymisjärjestelmän häiriöistä, joka on pääsääntöisesti vaaraton ajoissa hoidettaessa. Pienet kystat ovat usein oireettomia ja puhkeavat itsestään. Mun tapauksessa kysta oli niin suuri ja oireet pahat, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tähystysleikkaus eli laparoskopia.

Tähystysaika varattiin heti. Se olisi jo parin viikon päästä. Oli vaarana, että kysta kiertyy munasarjan ympärille tai puhkeaa. Sain sairauslomaa leikkaukseen saakka, jonka aikana en saanut nostaa mitään painavaa tai urheilla raskaasti. Olin ehtinyt tehdä vasta pari vuoroa uudessa työpaikassa, jossa työ oli melko fyysistä. Olin siellä vielä kaiken lisäksi koeajalla. Toisesta paikasta en tulisi saamaan sairauslomapalkkaa sovituista vuoroista, koska olin sijainen. Toimenpide tuli siis mahdollisimman huonoon kohtaan (tietenkin), mutta ei voinut mitään, terveydentila oli laitettava ykköseksi.

Hämmennyin ja masennuin. Edellinen ja siihen mennessä ainoa leikkauskokemukseni oli ollut massiivinen skolioosileikkaus, josta jäi traumat. Tiesin, että tämä toimenpide olisi huomattavasti pienempi, mutta silti mieleni veti todella synkäksi. Lisäksi koin, etten saanut tukea läheisiltäni (lukuunottamatta siskoani sekä paria ihanaa ystävääni.)

Tuli leikkauspäivä. Tärisin ja hikoilin aamulla ennen toimenpidettä. Sain rauhoittavan, eikä enää ahdistanut niin paljoa, kun kävelin leikkaussaliin. Toimenpiteestä herättyäni sain rajun paniikkikohtauksen, ihan sama juttu kuin selkäleikkauksessa aikanaan.

Lääkäri kertoi seuraavana päivänä, joka muuten oli naistenpäivä (!), että oli saanut kystan kokonaan poistettua. Se oli osittain kudosta, mutta pääosin nestettä (jota tyhjettiin aika määrä.) Kudos lähetettiin vielä patologille tutkittavaksi. Se oli onneksi hyvänlaatuinen. Pelkäsin jo pahinta, sillä edellisenä vuona PAPA-kokeessa oltiin havaittu solumuutoksia.

Olin leikkauksen jälkeen tosi kipeä. Istuminen ja kävely olivat aluksi tuskaa, eikä vessa-asioista meinannut tulla mitään pariin päivään. Tähystyksessä käytetyt kaasut aiheuttivat olkapiston.

Pääsin toimenpiteen jälkeen kotiin jo parin päivän päästä. Aivan liian aikaisin mun mielestä. En olisi saanut nostella mitään ja muutenkin piti ottaa rauhallisesti. Jouduin kuitenkin itse tekemään ruokaa ja siistimään asuntoa sattuneesta syystä. Kävin myös kaupassa jo samalla viikolla, kun olin päässyt kotiin. Yksi leikkaushaavoistani repesi ja alkoi vuotaa. Olin hirveissä tuskissa, muistan sen kuin eilisen. Kävin sairaalassa, mutta minua ei otettu osastolle, vaikka pyysin. Oli pakko opetella pärjäämään kotona...

Vähitellen olotilani parani. Alavatsa oli tosin pitkään kipeä ja turvonnut, enkä voinut pariin kuukauteen käyttää muita kuin äitiysalushousuja ja collegehousuja.

Otin yhteyttä potilasasiamieheen ja tein valituksen kahdesta tk-lääkäristä, jotka eivät suostuneet lähettämään minua tutkimuksiin (varsinkin siitä, joka väitti kohtuni olevan suurentunut.)

 

 

Lopetin loppukeväästä molemmat työt. Päätin hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan ja sinne myös pääsin. Kesällä kävin juttelemassa nuorisopsykiatrian polilla kaikesta tapahtuneesta. Syksyllä 2011 juuri koulun alettua, puoli vuotta edellisen tähystyksen jälkeen, alavatsakivut palasivat.

Pääsin yhdellä puhelinsoitolla suoraan naistentautien poliklinikalle lääkäriin. Siellä tehtiin taas ultraääni. Tulos: Vasemmassa munasarjassa on 10 cm kysta. Ensimmäiset sanat mun suusta taisivat olla: "No mitä helvettiä nyt taas??"

Jälleen varattiin aika laparoskopiaan. Se sijoittui loppuvuodelle. Olin ehtinyt opiskella vasta muutaman kuukauden ammattikorkeakoulussa ja alkanut juuri tutustua ihmisiin, kun jäin sairauslomalle.

Tällä kertaa osattiin varautua paniikkikohtaukseen toimenpiteen jälkeen. Sain vahvaa rauhoittavaa jo ennen heräämistä. Olin sekava koko päivän. Muistan hämärästi sen, kun lääkäri tuli käymään huoneessa ja sanoi, että "sun munasarja oli sen näköinen, että päätimme poistaa sen." Kuulemma täynnä kystan alkuja.

Sydän löi pari kertaa tyhjää. Miten 21-vuotiaan munasarja voi olla niin huonossa kunnossa, että se pitää poistaa? Epäilin heti endometrioosia, sillä meillä on sitä äidin suvussa. Tiedän yhden todella pahan tapauksen. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei hän usko mun sairastavan sitä. Patologilta tuli jälleen vastaus, että kasvaimet olivat hyvänlaatuisia.

Leikkauksesta toivuttuani kuukautisiani ei kuulunut. Meni puoli vuotta, eikä vieläkään mitään toimintaa. Jäljellä oleva munasarja ultrattiin. Se oli kuulemma normaalia pienempi ja sijaitsi jotenkin tosi syrjässä. Kiva.

Olin todella ahdistunut ja näin jatkuvasti painajaisia. Tähän oli muitakin syitä kuin munasarjan poisto. Mielentilani oli sen verran heikko, että lopetin opiskelun ammattikorkeakoulussa (johon en muutenkaan koskaan sopeutunut täysin.)

Vuoden päästä kuukautisiani koitettiin palauttaa keltarauhashormonilla. Ei mitään. Vasta 1,5 vuoden jälkeen munasarjan poistosta kuukautiseni palasivat, tosin niukkoina ja epäsäännöllisinä. Kuulemma toisella munasarjalla kesti niin kauan aktivoitua. Pääasia, että palasivat. Olin jo alkanut henkisesti valmistautua siihen, etten saisi lapsia.

Olen tässä vuosien aikana kärsinyt pahoista alavatsakivuista sekä -turvotuksesta ja on ollut kuukausia, jolloin kuukautisia ei ole kuulunut. Olen käynyt muutaman kerran lääkärissä ja pari kertaa ultrassa. Uusia kystia ei ole tullut, mutta kystataipumuksen takia mun on aina mentävä lääkäriin jos alavatsan oireilu muuttuu. Nykyiset kivut ja turpoaminen johtuvat kuulemma kiinnikkeistä ja sisäisistä arvista, jotka ovat tulleet kahdesta tähystyksestä ja varsinkin munasarjan poistosta. Venyttely, alavatsan hierominen ja lämpö auttavat kipuihin.

 

FUN FACT: Paras ystäväni ja siskoni nimesivät ensimmäisen (ison) kystani Mirriksi :'DD Meillä oli vähän omanlaista huumoria. Se oli kuitenkin nimenomaan se huumori, joka auttoi siinä tilanteessa parhaiten!

 

 

Olin monta vuotta epävarma vartalostani. En omista tiimalasivartaloa ja olen hieman toispuoleinen skolioosini takia. Kyljessä/selässä mulla on selkäleikkauksesta aiheutunut 50 cm arpi. Siihen päälle vielä tämä alavatsan turvottelu sekä lilat arvet tähystyksistä (jotka ovat onneksi vuosien aikana vaalentuneet.) Mulla myös kertyy nestettä kehoon skolioosileikkauksessa vaurioituneen lymfajärjestelmän sekä kortisolin heittelyn takia.

Olen vasta ihan lähiaikoina oppinut (suurilta osin) hyväksymään kehoni sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Tunnen itseni paljon naisellisemmaksi nyt, kuin esim. 5 vuotta sitten, jolloin oli 8 kg kevyempi. Tykkään siitä, että mulla on leveä lantio ja rintaakin löytyy. Aina on tietysti ihmisiä, jotka näkevät vaivaa painon muutoksista tai jaksavat huomautella vaikka mun epämuodostuneista polvista tai nesteestä, jota kertyy kaulaan. Ennen otin kaikki itseeni, mutta nykyään olen alkanut jättää heidän ei-toivottuja kommenttejaan omaan arvoonsa.

 

 

Jokainen nainen on erilainen, yksilö. Olemme eri tavoilla kauniita ja omanlaisia, arvokkaita naisia. Koskaan ei saisi verrata itseään muihin. Jokaisen vartalossa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille <3

-Lilies

Kommentit

Yhtä sirkusta!

<3 olet ihana juuri sellaisena kuin olet juuri nyt <3. Halaisin, jos voisin <3

Lilies
Lilies & Life

Kiitos :') <3

Miikkka (Ei varmistettu)

Oot upea ja naisellinen nainen! Oot kuuma myös villapaidassa. Just saying.

Lilies
Lilies & Life

Kiitos! :D

Ruusunen (Ei varmistettu)

Ikävä lukea, että sulla on selän lisäksi myös tällainen terveysongelma :( Suhtaudut silti ihailtavasti kroppaasi, eikä ulkopuolinen osaisi arvata mitä kaikkea sulle on tehty jos yhtään lohduttaa :) Hyvä, että teit valituksen tk-lääkäreistä!! Tiedätkö yhtään mitä siitä seurasi? Hyvää naistenpäivää! :)

Lilies
Lilies & Life

Kiitos :) Moni on juu sanonut, ettei vaatteet päällä huomaa selän virheasentoa tai alavatsan turvottelua, mikä on kiva kuulla :D

Kuulin myöhemmin terveyskeskuksen sairaanhoitajalta, että toinen lääkäreistä oli saanut vain suullisen huomautuksen, mutta toinen oli ilmeisesti saanut pahemman sanktion (hän ei tosin tiennyt millaisen.) Itse en saanut (enkä myöskään hakenut) mitään korvauksia.

retiisi
Kipinä ja Kumppanit

Hurja kokemus <3 Mutta tosi ihailtavasti suhtaudut kaikkeen ja niin pitääkin! Hyvää naistenpäivää kauniille naiselle!

Lilies
Lilies & Life

Sitä se oli! Kiitos, ihanasti sanottu <3 Samaa sinulle! :)

----- (Ei varmistettu)

Eksyin blogiisi toisen blogin kautta ja pakko sanoa, että ensimmäisenä katsoin, että onpa kaunis ja eksoottisen näköinen nuori nainen! Miten me naiset osataankin olla itseämme kohtaan niin kriittisiä? Hyvää naistenpäivää kaiken ikäisille ja kokoisille, arvilla tai ilman!

Lilies
Lilies & Life

Kiva, että eksyit ja kommentoit! Voi kiitos, eksoottinen on aina iso kehu mun korvaan! :D 

Se itsekriittisyys on varmaan osittain sisäänrakennettu ominaisuus ja toisaalta opittu... valitettavasti :/ 

Hyvin sanottu, olisi niin mahtavaa jos jokainen nainen kokisi itsensä arvostetuksi tänään <3

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Sinullekin, kaunis nainen! <3

Lilies
Lilies & Life

<3 !

Nettanen

Voi ei, tuli surulliset fiilikset sun puolesta tätä lukiessa! Miten se aina meneekin niin, että samoille ihanille ihmisille kertyy kauhea määrä kaikkea paskaa! :( Tässä tapauksessa kuitenkin se "onni onnettomuudessa", että löydökset olivat hyvälaatuisia (onneksi!), mutta kyllä toi koko prosessi on varmasti ollut todella raskas. Oot kyllä sellainen supernainen että oksat pois!

Musta sulla on upean naisellinen vartalo, paljon kauniinpi kuin sellainen rimpulalaiha. Ja kuten joku jo tuossa ylempänä kommentoi, sulla on myös sellaiset persoonalliset ja mieleen jäävät piirteet. En voi käsittää, että jotkut on nähneet asiakseen huomautella sulle sun ulkonäöstä, vaikka meitä nyt on moneen junaan.. Tollaiset jutut todellakin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, olet upea <3

Lilies
Lilies & Life

Välillä tuntuu, että annetaan pikkusen liikaa taakkaa kannettavaksi ja kaipaisi pientä breikkiä, mutta sillon vasta tajuaa oman vahvuuden. Ja aina pitää muistaa, että asiat voisi olla paljon huonomminkin! Kiitos :') <3 

Olin lapsena ja teininä tooosi laiha, mutta pitää kyllä sanoa, että viihdyn paremmin hieman täyteläisempänä :) Kiitos noista kaikista ihanista kehuista! <3

Nettanen

Mulla on muuten ihan sama homma, että olin tooosi laiha lapsena ja nuorena, ja silloin mua muun muassa kiusattiin "laudaksi". Nykyään oon vaan iloinen et on vähän muotoja :D

Sanna123456 (Ei varmistettu)

Jos katselisin vain blogisi kuvia, olisin kateellinen. Niin kaunis ja seesteinen nainen, upeat kuvat, hienot maisemat, harkitut ja hyvin kirjoitetut tekstit.
Uskon, että olet saanut jotain suurempaa voimaa vastoinkäymisistäsi, kuin helpomman elämän saaneilla. Silloin kun terveys on itsestäänselvyys, sitä ei osaa arvostaa.
Tykkään todella paljon tavastasi kirjoittaa, ikävistä asioista ilman katkeruutta. Olet saanut nuoresta iästäsi huolimatta poikkeuksellisen paljon terveysongelmia. Toivon sinulle parempaa terveyttä jatkossa!

Ihanaa naisten päivää! Tykkään blogistasi rehellisyyden ja aitouden takia todella paljon!

Lilies
Lilies & Life

Mä jäin tästä kommentista ihan sanattomaksi. Sun kommentit on aina niin käsittämättömän koskettavia! <3 Vitsi miten kauniisti kuvailit sekä mua että blogia :') 

Tuo on usein totta, että terveyttä ei osaa arvostaa jos se on itsestäänselvyys! Pyrin aina siihen, etten katkeroituisi... se kun syövyttää ihmisen sisältä. Ihana kuulla, että se välittyy, vaikka olen nyt jonkun verran kirjoitellut vastoinkäymisistä. 

Aivan ihanaa naistenpäivää sullekin ja kiitos vielä tästä! <3 

IamEmmi
Off to wonderland

Tää teksti on ihana! Oot super vahva nainen<3 Me ollaan kaikki erilaisia ja tärkeintä on oppia rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Ilkeiden ihmisten kommentit heijastaa vain niiden omia epävarmuuksia ja ajatusmaailmaa, joten ne kannattaa jättää omaan arvoonsa

Lilies
Lilies & Life

Voi kiitän kovasti! <3 

Kyllä, se jokaisen tulisi opetella :) Oot niin oikeessa ilkeistä ihmisistä. Noin pyrin aina ajattelemaan, kun sellaisia kohtaan! 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.