Blogi on Lilyn uudistuksen jälkeen vielä snadisti sekaisin, ja niin on pitkän viikonlopun sateessa telttaillen viettänyt bloggaajakkin. Perehdyn vinksahtaneisiin kuviin, kadonneisiin linkkeihin ja muihin pikkuharmeihin pian paremmalla ajalla. Sitä odotellessa suosittelen hyvää lukemista muualta:
Hmm, jonkin aikaa siinä menikin ihmetellessä, että miksi mun seuraamilla palstoilla on uudistuksen jälkeen ollut niin hiljaista - kunnes tajusin, että Ilmoitukset-sivulle ei tule enää tietoa seurattujen blogien uusista postauksista. Sen sijaan ne näkyvät tuolla Seuratut-välilehdellä. Muutos tuntuu omasta mielestäni hiukan hankalalta (buhuu), mutta kai sitä uutta tapaa oppii jossain vaiheessa käyttämään...
Mutta!
Keskellä kaupunkia olevassa suuressa puistossa on sunnuntaisena iltapäivänä vain minä, sekä tuhansia perheitä ja kutevia pariskuntia. Kukaan ei tule tänne yksin, paitsi vireisellä penkillä muistikirjaansa kirjoittava parrakas mies. Siitä seuraavalla penkillä on selällään nukkuva mies ruusu kädessä. Jopa pulut ovat täällä seurueessa ja vain minä näytän vaeltavan täällä yksinäni.
http://www.npr.org/2013/05/17/181691507/how-can-you-give-a-community-better-health
Rekka toi just äsken kuormallisen sitä parasta laatua.
Calvin: If people sat outside and looked at the stars each night, I'll bet they'd live a lot differently.
Hobbes: How so?
Calvin: Well, when you look into infinity, you realize that there are more important things than what people do all day.
Saimi Hoyer on asunut vuoden perheensä kanssa mökillä Punkaharjulla. Ajomatka suuntaansa Helsinkiin töihin kestää neljä tuntia. (Saimi tekee paljon töitä etänä).
No, ainakin se, että kumpikaan ei pääse "Näin tiedotat ikävistä asioista" -opukseen tai ole malliesimerkki "kriisiviestinnästä" - ainakaan sillä hyvällä tavalla. Lily mainostaa itseään yhteisönä, mutta viime viikon huoltokatko osoitti, että esimerkiksi kaikki bloggaajat eivät ole Lilyssä samalla viivalla. Osa bloggaajista sai väliaikatietoja katkon etenemisestä sähköpostitse, mutta suurin osa oli Lilyn FB-sivun ylimielisten ja pikkunäppärien "jaksaa, jaksaa" -tyyppisten postausten varassa.
Toukokuun viikot ovat vierineet ihan kuin huomaamatta. Viime viikko meni blogin ollessa remontin alla itselläkin reissuta toipuessa. Tai oikeastaan taas kotiin ja asuinmaahan sopeutuessa. Miksi ihmeessä se vaan on aina niin tuskallista palata tänne kotiin?
Tämä blogi ja sen tulevaisuuden sisältö mielessäni, päätin aloittaa aamuaerobiset, nuo ennen aamupalaa tehtävät aamulenkit, joiden kuuluisi legendan mukaan käynnistää aineenvaihdunta ja täten olla avuksi painonpudotuksessa. Ajattelin, että mahdollisia lukijoita jossain joskus voisi kiinnostaa kirjoittajan lenkkipolkujen kiroaminen. Ensimmäinen treeni tänään maanantaina meni "ihan ookoosti".
