Muistatteko A&O (aeto) tv:n ja tunnuslauseen: Kannatti herätä? Niin minäkin. Mutta tänään totesin, ettei olisi kannattanut herätä.
Pikkuäijä päätti herätä klo 4 täysin pirteenä. Noh otin pojan viereen, tunnin ajan nukuttelin ja ah se nukahti. Vain huomatakseni puolen tunnin päästä, että koko sänky lainehtii pissasta. Mies oli laittanut vaipan vähän huonosti.
Noh mies sai sitten vaihtaa lakanat. Mutta arvatkaas väsyttikö pikkuäijää enää? Ei tietenkään.
Olen omasta tahdostani elänyt täällä vaihtelevassa uutispimennossa ja seurannut kotiseudun tapahtumia vain hyvin valikoiden. Siksi suru-uutinen entisen työkaverin poismenosta tavoitti minut vasta tänään.
Suunnittelmat muuttuvat tiuhaan vauvaperheessä. Kuvitelmat siitä, millaista on arki vauvan kanssa, muuttuvat myös. Toisista periaatteista joustetaan, toisia on helppo toteuttaa. Vauva ei viihdy kantoliinassa, mutta kestovaipat toimivat. Synnytys oli muuta kuin ajattelin, mutta imetys sujuu. Helppous ja mukavuus selittävät monta arkivalintaa.
Kysyn harvoin neuvoa mielen asioihin. Paitsi ollessani hädässä. Olen huomannut ystävissäni saman piirteen.
Kun kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Kun kaikki ei ole hyvin, tahdomme kuulla analyyseja ja saada vastauksia.
Ja otsikosta voitte jo ehkä päätellä jotain? :D Kuvia Zaynista tietty ;D ♥
Hei kaikki suloiset blogini lukijat, lämpimästi tervetuloa blogiini.
Sukeltakaas runouteni maailmaan.
Älä lähde tyhjin sydämin pois, vaan vie mukanasi jotain äärimmäisen arvokasta (runoudestani, siis).
Linkissä blogini nettiosoite, klikkaa linkki, sieltä löytyy runouttani sekä kirjoituksiani että
kuulumisiani.
Noniin, eli kamera tuli kotio asti ja sain patterinkin jo ladattua :) Harmikseni huomasin, että vanhan Canonin muistikortti ei mahdu tähän uuteen kameraan, joten täytyykin lähteä muistikortti kaupoille heti kun jaksaa niin saa uuden kameran käyttöön! Täytyypä vinkata avokille, jos se lähtis mun kanssa pienille osteluille kun hän saapuu töistä ;)
Kämppäkin kiiltää tällä hetkellä. Onneksi. Pitkästä aikaa täyspuhtaus! :)
Käytiin pikaisesti laivalla Tukholmassa. Miten siinä kaupungissa voikin aina paistaa aurinko?!! Ne kymmenet (tai sadat) kerrat kun ollaan siellä käyty, en muista kuin pari kertaa kun olisi satanut tai ollut pilvessä. Tai sitten mulla on vaan huono muisti... Tällä kertaa shoppailu kohdistui vaihteeksi pikkutytön vaatteisiin. Ennen lapsen saamista en osannut ajatellakkaan miten paljon noita vaatteita täytyy ostella. Koko ajan on joku vaate menossa pieneksi.
Saankohan kakkua...
Tämä on niin hauska!
Vaahtobanskuja, toffeepalloja ja lakuja. Miks en saa niitä?
